maanantai 28. helmikuuta 2011

Vuodenajat Britanniassa

Oon nyt viikon päästä asunut Britanniassa 1.5 vuotta (Oxforshiressä, Surreyssa ja Skotlannissa) ja yhdestä asiasta olen satavarma: lunta vihaavalle ja kesää/syksyä rakastavalle ihmiselle sää täällä lähentelee täydellisyyttä. Olisihan se ehkä unelmaa elää jossain lämpimässä maassa, mutta loppujen lopuksi en jaksaisi sitä loppumatonta hellettä. Toivottavasti tosin kyllä pääsen tämänkin elämyksen kokemaan vielä muutamien vuosien sisällä. Mutta kuitenkin, tiivistän teille tässä vuodenajat Britanissa omasta näkökulmastani ja linkkien takaa löytyy vanhempia postauksia (joita näköjään tungin mukaan aika paljon...)

Eli aloitetaan siitä masentavimmasta vuodenajasta, joka on nyt onneksi ohi pitkäksi ajaksi, eli talvi.
Kuva
Ensilumet ja kuurat täällä koetaan lähempänä joulukuuta ja jos käy kuten tänä vuonna (ja viime vuonna) niin tämä sää saa aikaan katastrofin, joka pysäyttää kaiken - tai ainakin lähes kaiken. Lennot eivät lennä, bussit eivät kulje ja junat pysähtyy, koska raiteet ovat jäässä. Mutta onneksi tämä vaihe ei kestä kauaa ja kunhan ostaa kumpparit niin kyllä tuolla loskassa pärjää. Tänä vuonna monen tutun lennot peruttiin muutaman sentin lumen takia, mutta onneksi kaikki se tuska ja suru oli kadonnut jo ennen kuin pääsin tammikuun alussa tänne takaisin. Itse asteet eivät paljoa nollan alle mene, eli karaistuneelle Suomalaiselle se on vain pientä. Täällä tosin tuuli on ihan jotain muuta kuin mihin suomalaisena olen tottunut ja muutaman asteen pakkanenkin tuntuu lähes Siperialta sen hyytävän ja voimakkaan tuulen ansiosta. En sitten tiedä, onko helpompaa kärsiä kuukausi, jos sitä lunta ei näy tammikuun jälkeen. En pidä kylmästä, enkä lumesta, niin vastaukseni on ehkä kyllä.

Sitten tulee yksi lemppari vuodenajoistani Britanniassa, kevät.

Kuva
Ja painotan tuota sanaa, Britanniassa, koska Suomessa vihaan sydämestäni sitä vaihetta, kun lumi on puolisulaa ja kaikkialla on märkää ja kosteaa ja loskaisaa. Kevään tosiaan täällä voi aloittaa jo aika pian uuden vuoden jälkeen, kun lumet ovat poissa ja ainainen vihertävä nurmikko paljastuu sen kaiken loskan alta. Nyt mennään helmikuun lopussa ja täällä on aivan suomalainen huhtikuu. Muutama päivä sitten näki ihmisten ensimmäistä kertaa viilettävän t-paidoissa ja tänäänkin olisi voinut jättää takin kotiin (jos ei olisi vilukissa). Kyllähän me koettiin tässä ne ah-niin-ihanat sateet, mutta nyt kun aurinko paistaa, niin en voi vastustaa tunnustusta, että Skotlanti on ihan kiva. Kyllähän täälläkin takatalvia näkee sekä yhtäkkisiä lumisateita, mutta tänä vuonna olen onneksi niiltä välttynyt.

Tuntuu, että kesästä on pieni ikuisuus. 

Kuva
Olen viettänyt täällä vasta yhden kesän ja toista en tule näkemään ainakaan yli vuoteen. Viime kesästä muistan vain sen, että oli lämmintä, lähes kuumaa useimpina päivinä ja sitten taas toisina päivinä tuli kaatamalla vettä. Kesä täällä alkaa aikaisin ja loppuu suht myöhään. Tai ainakin Suomeen verrattavissa. Muistan palaneeni ensimmäisen kerran Hyde Parkissa viime toukokuun puolessa välissä ja silloin oli todella paahtavan kuuma. Silloin kun 2009 syksyllä tänne muutin, niin asteet hipoivat vielä 25 (tästä syksystä en jostain syystä muista yhtään mitään..). Eli kesät ovat kivoja, mutta ehkä liikaa kuumuutta, etenkin jos ei ole kunnon ilmastointeja paikoissa. Muistan kun kesällä 2003 kielikurssilla Brixhamissa matkustimme avokattoisilla busseilla vain sen takia, että pääsi viilentymään hetkeksi siinä 40 asteen helteessä.

Sitten syksy

Kuva
  Se on ehkä lempivuodenaikani täällä, koska päivät ovat suht aurinkoisia ja lämpimähköjä. Jostain syystä en muista sitä kamalaa sadetta, joka etenkin täällä Skotlannissa valtaa suuren osan syyspäivistä. Muistan vaan ne ihanat aurinkoiset päivät ja hetket kun huomasin värien luonnossa kääntyvän syksyisempään. Sitä vain odottaa, että tämä vuoden aika jatkuisi ja jatkuisi ja kaikki räntä ja kylmyys pysyisivät poissa.

Nyt tosiaan ollaan jo pitkällä kevättä ja rakastan tätä aikaa kun aurinko vain paistaa ja päivät pitenevät. Aika helposti näköjään voin unohtaa sen kamalan loskan ja vesisateen, jotka olivat vallanneet Aberdeenin vain muutama kuukausi sitten..

Muokkaus 28.12.2012: Löysin kivan kuvan, joka tiivistää varmaan kaikkien ajatukset Briteistä, mutta saanen painottaa, ei siellä todellakaan aina sada. 

Kuva

Reissusuunnitelma

Veikkaan, että Suomivieraani kauhistuvat nähdessään suunnitelmani, joka odottaa kalenterin välissä hyvin organisoituna. Tästä ei ole siis tulossa loma millään tasolla, vaan rankkaa juoksua paikasta toiseen, koska etenkin Edinburghissa on liikaakin näkemistä parille päivälle.


Eli tosiaan Edissä olisi vaikka ja mitä nähtävää, mutta vietämme siellä vain yhden kokonaisen päivän. Ajattelin silti raahata heidät itsellenikin tuntemattomiin paikkoihin kuten Skotlannin kansallismuseo (National Museum of Scotland), vanhakaupunki ja Edinburghin linna. Ja sitten tietysti shoppausintoilijan pitäisi johonkin väliin mahduttaa muutama kauppa, ellei tuota shoppausurakkaa siirretä vasta torstaille, koska silloin olemme jo Aberdeenissä ja Britanniassa kun kaupat ovat torstaisin pidempään auki.


Eli tiistai-iltana saavumme Ediin ja suuntaamme hotellille (johon kuuluu aamupala!). Keskiviikko tulee olemaan täynnä actionia ja sitten torstaina aamupäivällä hyppäämme bussiin, joka kulkee ihan mukavissa maisemissa Aberdeeniin (yleensä olen nukkunut tuon matkan).

Aberdeenissä sitten tosiaan voisi hoitaa sen ostostelun alta pois ja miettiä tulevia päiviä. Dunnottar Castle on ihan must see ja se kävely sinne on henkeä salpaava (itsehän en ole käynyt linnalla vasta kuin 3 kertaa). Ja sitten tietysti itse Aberdeenissä olisi taidegalleria ja meri(?)museo (Maritime museum). Old Aberdeenkin voisi ehkä olla ihan mukava käydä, kun viimeksi perheen täällä kyläillessä se meni vähän ohi, kun voimat loppuivat kesken. Old Aberdeeniin ei oikeastaan kuulu kuin tuo (huonompi) yliopisto eli Aberdeen University, jossa jokunen aika sitten kävin napsimassa kuvia. Sitten voisi käydä Provost Skene's Housella, joka on historiallinen rakennus sisältäen vanhanajan sisustusta ja taidetta. Sitten olisi vielä yksi linna, Crathes Castle, tuossa jossain läheisyydessa jos aika riittänee.

Crathes Castle
Lähes kaikki mainitsemani kohteet ovat itsellenikin täysin tuntemattomia, joka on ihan mukava juttu. En siis ole käymässä (muualla kuin Dunnottar Castlella) miljoonatta kertaa ja valmistanut puheita kaikkia kohteita varten. Ja okei, ehkä mä voin hieman löysätä tätä suunnitelmaa ja mennä sen mukaan miten kaikki jaksaa ja on kiinnostusta. Tämmöisellä naisporukalla on ihan mukava lähteä ja sitten jos 'vanhukset' väsyy niin voin serkkuni kanssa kierrellä (ja etenkin shoppailla, koska hänen suosikkikohteensa taitaa olla tuo Primark).

Mutta tällä lähdetään liikkeelle! Isken tänne kyllä kunnon kuvapostaukset reissusta niin sitten näkee mitä oikeasti saatiin aikaan..

My mum, aunt and cousin we'll be here in couple of days and my mum gave me a task to plan something for our holiday. At the moment I feel like it's not going to be a holiday, so many places to see and things to do. To make it a very touristy trip we are visiting some famous places such as National Musem of Scotland and Edinburgh's castle while we are in Edinburgh. And then obviously we are spending one day in Stonehaven and have a walk to the Dunnottar Castle (which I believe is definitely worth of a visit). Then just Aberdeen's Art gallery, Maritime museum and other touristy places. I wish everything goes well and we'll have a nice 5 days together. Maybe I force them eat some Haggis (as if I had tried haha). I really caaan't wait!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kevätväsymys

Kai mun keho toimii jotenkin vastapävään, kun nyt päivät ovat alkaneet pidentyä ja aurinko paistaa, niin muhun on iskenyt kevätväsymys. Tai sitten se on vain yleinen viikonloppuvelttoisuus. Eilen en tehny yyyyhtään mitään, muuta kuin shoppailin ja leivoin sen 20min. Jonnekkin se päivä vain katosi. Meninpä sitten rättiväsyneenä jo klo 21 nukkumaan ja huonosti nukutun yön jälkeen kuitenkin heräsin pirteänä klo 8.30 Tori Amoksen lauleskeluun ja huomasin, että herätyskellohan se siinä ja aika lähteä Body Attackiin.


Body Attack oli aika hyvä, mutta yllättävän rankka. Sehän oli semmoista polvetylöshyppyhyppy-meininkiä, että ei ihme, että vähän väsähti. Menin kuitenkin vielä salille vähän leikkimään lihaslaitteilla nostelemaan rautaa ja raahauduin kotiin. Sää on muuten ollu tosi ihana, toivottavasti jatkuu, kun nuo kauan kaivatut Suomivieraat saapuvat jo 2 päivän päästä (!!!!!).

Sitten kun tulin kotiin niin söin ja menin nukkumaan (yllättäen) ja nyt odotan, että kello olisi tarpeeksi ja saisi mennä taas nukkumaan. En kyllä ymmärrä mistä tämä väsy tulee.


Enää tosiaan 2 päivää ja odottelen bussia Edinburghiin, jossa sitten nään äitin, tädin ja serkun. Siellä sitten hengaillaan pari päivää ja tullaan torstaina yhdessä ihailemaan tätä ah-niin-ihanaa Aberdeenia ja sen ihanan värikkäitä graniittirakennuksia. No eii, täällä on tällä hetkellä tosi nättiä, kun aurinko paistaa ja tuo nurmikkohan on vihreää ympäri vuoden. Ihanan keväistä.

Kuvat Googlesta

perjantai 25. helmikuuta 2011

Kevään ensimmäinen t-paita päivä

Ulkona on aivan ihana sää. Näinä päivinä, kun kuulen, että Suomessa pakkanen lähentelee jotain  epäinhimillisiä lukemia ja itse kävelen tuolla +12 asteen säässä niin tajuan, että on se Skotlanti ihan kiva. (Ensin kirjoitin, että rakastan Skotlantia, mutta ajattelin jättää nuo hyperbolat myöhemmälle.)


Tänään matkalla salille ja takaisin näin ehkä miljoona ihmistä t-paita päällä, joka on ehkä mielestäni hieman liioittelua kun itse hiihdin tuolla tuulipuvussa (suomalaiseen tapaan). Olen kyllä nähnyt tuota t-paita kansaa nolla-asteessakin, että kyllä täällä löytyy aina joku kesähaaveilija, mutta nyt niitä oli kokonainen pieni kansa! Ei siellä oikeasti niiiiiinn lämmin ole. Vaikka no, kyllä munkin piti hieman sitä tuulitakkia raotella..


Tänään oli tarkoitus pitää välipäivä salilta ja tehdä kurssityötä. Mutta kappas, huomasin, että muistitikkuni taisi jäädä koulun kirjaston johonkin niistä 160 koneesta (faktatietoa) ja soittamalla en saanut paljon apua, koska en vissiin ollut ainut joka oli unohtanut muistitikkunsa sinne, niin oli sitten ihan pakko mennä. Ja enhän mä viittiny tuota matkaa vain armaan muistitikkuni vuoksi kulkea, joten salikamat mukaan ja rääkille. Niin ja siiis, muistitkku löytyi!


It is sooo nice weather outside. On my way to the gym and to pick up my memory stick that I forgot to the library yesterday, I saw million people wearing t-shirts. I guess the summer is coming (even though I would not have worn only a t-shirt...)

torstai 24. helmikuuta 2011

Tänään olen.....

... herännyt aikaisin, nauttinut aamupalan ja lounaan ja lueskellut ennen yliopistolle lähtöä.. Ihania nää torstaiaamut, kun ei ole kiire

... ollut onnellinen, koska viime viikon taloustiedon testi menikin hyvin
 

... aloittanut taas viikonlopun

... käynyt body balancessa ja vatsalihasjumpassa


... huomannut, että koneeni on nollannut kaikki asetukset taustakuvasta nettikoodeihin asti ja myös oppinut miten palautetaan edellispäivän tila koneeseen

... miettinyt miten joulusta on jo kulunut 2 kuukautta


... miettinyt sitä millainen ihminen kannattaisi olla miellyttääkseen kaikkia ja ollakseen hyvä

... iloinnut, että meidän tuskallisen pitkät 4 päivän kouluviikot muuttuukin 3 päivän viikoiksi. On se yliopistoelämä rankkaa

... pelännyt, että nyt se viisaudenhammas alkaa taas kiukkuilla

Today I have... had a nice morning before uni, been happy that last week's economics test went well, been at body balance and abs blast... and done million other things. Once again weekend started and now are uni weeks are going to be 3 days instead of 4 which means we'll get also wednesday off! Yay

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Sämpyläpäivä

Näin siinä käy on liikaa aikaa ja liikaa opiskelua, alkaa leivontakin jo tuntua kivalta.


Tänään tosiaan iltapäivällä kipaisin kauppaan ostamaan jauhoja ja porkkanoita ja päätin, että teen taas porkkanasämpylöitä, jotka silloin Suomessa ollessa katosivat aika pian nälkäisiin suihin. Nyt vaan siemenaddiktina päätin lisätä muutamia eri siemeniä sekaan ja laittaa leivän päälle kaurahiutaleita. Yhtä onnistuineta tuli kuin viimeksikin.

 

Haasteena tosiaan oli se, että piti tällä kertaa taikoa kaikki brittiaineksista ja en omista raastinta. Tuhosin porkkanan sitten kuorimen ja veitsen avulla. Tuhosin myös melkein koko sormeni ja urhasin kynteni :( Kävihän se niinkin aivan mainiosti.

 

En myöskään omista minkäälaisia mittoja. Ei sillä, että joskus näiden 4.5 yksin asutun vuoden aikana olisin edes omistanutkaan. Hyvin toimii, kun hieman arvailee.

 
Niin ja jos jotakin nyt kiinnostaa ohje niin löytynee täältä. Viimeksi tein ohjeen mukaan, josta tuli iso pellillinen. Nyt kun ei tarvitse koko valtakuntaa ruokkia niin tein hieman reilun, josta tuli pienen pellin kokoinen.


 Ainiin ja uusi Jo Nesbon romaani tuli tänään! Niin, nyt kun olen sopivasti aloittanut lukemaan väärässä järjestyksessä, niin ajattelin tilata sarjan ensimmäisen osan kolmannen kirjan jälkeen.


Too much uni work so I decided to make some carrot bread to do something else useful. I've done same bread once before but this time added some seeds and put some oats on the top. I wish I had more often time to bake because there's nothing better than just made bread, buns or cake.. Yammyy. And the most important thing, my new Jo Nesbo novel arrived today!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Istanbul here I come!

Tämä tyttö lähtee syyskuussa Istanbuliin! Tänään tosiaan tuli varmistava sähköposti Study Abroad-vaihetta koskien ja vaikka paikan saaminen oli jo suht varmaa, niin ihmiset salilla varmasti luulivat, että päässäni on jotain pahasti vikana, kun hymyilin kuin Naantalin aurinko ainakin 13 minuuttia putkeen.


Eli Istanbul, 12 miljoonan asukkaan kaupunki Turkissa Aasian ja Euroopan rajalla. Itse yliopisto, Boğaziçi Üniversitesi, sijatsee Euroopan puolella Bosborin salmella ja on tällä hetkellä Turkin suosituimmaksi rankattu yliopisto turkkilaisissa pääsykokeissa, joihin kaikkien yliopistoon haluavien opiskelijoiden on pakko osallistua, ja jossa parhaimman tuloksen saaneet oppilaat savat ensimmäisinä valita mihin yliopistoon menevät. Eli seurauksena on yliopisto täynnä Turkin älykkäimpiä ihmisiä ja minnekkäs muualle minä paremmin sopisinkaan kuin sinne kaltaisteni sekaan (joopajoo...). 


Webometricsin mukaan yliopisto on 643. paras koko maailmassa, joka ei ole ihan huono sijoitus huomioiden yliopistojen lukumäärän, 12010. Sama sivusto on rankannut Bogazicin yliopiston kolmanneksi parhaaksi koko Turkissa, jossa on yhteensä 132 yliopistoa. Eli voisin sanoa, että ehkäpä en ole menossa ihan mihinkään huonoimpaan mahdolliseen opinahjoon! (Ps. Helsingin yliopisto on maailman sijoituksissa 62.!!! Hyvä Suomi!)

 

Turkissa itsessään minua eniten houkuttelee se kulttuuri mistä olen kuullut aika eriäviä mielipiteitä: toiset lyövät suoraa oven naamalleni ja sanovat, että en selviä ja en tykkää ja toiset tietysti kehuvat kuinka ihanan erilaista siellä on. Itse olen lähdössä ihan avoimin mielin ja haluan kokea erilaisen kulttuurin, koska olen koko elämäni elänyt suht 'kulttuurittomassa' ja neutraalissa ympäristössä, missä ei toteuta minkäänlaisia traditioita tai uskontoon liittyviä tapoja. Niin ja enhän minä nyt ole menossa minnekkään muslimilahkoon asumaan keskelle vain turkkilaisia ihmisiä, vaan olen menossa hyvin kansainväliseen yliopistoon ERASMUS vaihdon kautta, joka edesauttaa myös muiden kuin turkkilaisen kulttuurin kokemista ja oppimista. Vielä olisi paljon asiaa ja ajatusia siitä mitä olen kohdannut, kun olen kertonut lähteväni ja haluavani Turkkiin, mutta taidan jättää pohdinnat toiselle kertaa.
 

Vaikka olen korviani myöten täynnä tätä asuntolassa asumista, niin olen päättänyt, että haluan asumaan yliopiston asuntolaan, joka sijaitsee vain 2.5km päässä eteläiseltä kampukselta, jonne itse olen menossa. Onhan siihen muutamia syitä kuten se, että olen maassa kuitenkin vain lyhyen aikaa ja haluan tutustua mahdollisimman moneen ihmiseen, asuntolassa on 24/7 valvonta ja tietysti helpompi järjestää kaikki asiat. Olisihan se liikaa häslinkiä, jos haluaisin etsiä kämpän niin lyhyelle ajalle. Olen myös kuullut, että asuntolat ovat paljon parempia kuin missä nykyään asun.


Että näin, ihana tietää, että syksyllä odottaa taas matkustelu ja pääsen minulle ihan vieraaseen maahan!

Kuvat Googlesta/Superdormin sivuilta

Just go with it

Päätettiin yhtäkkiä Annelin kanssa lähteä elokuviin katsomaan Jennifer Anistonin ja Adam Sandlerin tähdittämä romanttinen komedia Just go with it. Siiis voin suositella ja suuresti. Mielikuva trailerin perusteella on huonoa huumoria ja liikaa ällö romanttista lässytystä, mutta eii, elokuva sisälsi erittäin hyvää huumoria, epäonnistuneita kauneusleikkauksia ja juuri sopivasti sitä romantiikkaa tämmöisen ikuisesti omaa prinssiä metsästävän katsojan silmille. Niin ja jos miehet ei innostu tuosta romantiikasta, niin oli siinä paljon niitä hyvännäköisiä naisiakin bikinit päällä.


Eli tosiaan, pitkän sinkkuilun jälkeen Danny (Adam Sandler) ihastuu vihdoinkin kunnolla nuoreen (aivan, 23v) ja kauniiseen blondiin, Palmeriin (Brooklyn Decker). Danny valhekierteen kautta saa Palmerin luulemaan, että hän on vielä naimisissa, mutta juuri eroamassa kamalasta vaimostaan Katherinesta (Jennifer Aniston), joka todellisuudessa on vain Dannyn kollega. Niin siinähän sitä tapahtuu, kun porukka lähtee yhdessä Havajille ja mukaan otetaan vielä muutama lapsi. No loppuhan on suht arvattava, mutta minunlaiselle romantikolle aivan täydellinen.


Kuulostaa niin perusällöltä, mutta ei ole sitä! Nauroin varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Tämän leffan voisin jopa ostaa, jos olisi TV ja DVD-soitin. Niin, olisihan se elämäni ensimmäinen DVD, jonka omistan.


We went to see film called Just go with it. It was sooo good even though my first impression after seeing the trailer is that it is just one of those must see romcoms with very boring humour and too much over sweetness. I haven't laughed that much in cinema ever! I reeeally really recommend.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Missä kärsivällisyys?

Tänään piti olla se suuri päivä, jolloin selviää mistä me löydämme itsemme syksyllä. Niiin, piti, mutta ei nyt sitten ollutkaan. Oon jo liian henkisesti valmistautunu siihen Turkkiin lähtöön, että onko sillä mitään väliä, tuleeko sitä sähköpostia vai ei.


Oon muutenkin ollu jotenkin uskomattoman kärsimättömällä tuulella pari päivää. Kalenteristani löytyy countdownit siihen, että koska äityli, täti ja serkku tulee tänne (johon on enää 8 päivää!!!!) ja sitten siihen, että koska seuraavan kerran pääsen Suomeen (viisaudenhampaanpoistoleikkaukseen, jes ja mahdollisiin työhaastatteluihin) ja siihen koska koulu loppuu ja sit sieltä löytyy muutama muukin loppulaskenta, joita en kyllä oota esim. kurssitöiden palautukset.


Mutta niiin, ei ne odotukset tähän lopu. Päivitän sähköpostiani noin 3minuutin välein, vaikka puhelinkin ilmoittaa uusista sähköpostiviesteistä. Haluan, että mulle kerrotaan, että saan jonku kivan työn. Oon tosiaan päässy eteenpäin tässä työnhaussa ja saanut muutaman vastauksenkin jo.


Mutta kuitenkin, kaikkea pitää aina odottaa. Ei jaksaaa... Tässä vielä Suomeen tulon (johon on vielä 3 kuukautta) kunniaksi kappale.



I've lost all my patience (if I ever had any). We were meant to receive an e-mail today telling us where we will do our study abroad periods, but noo, we didn't get it! I've been recently so unpatient anyway and I feel like there's too many things that I have to wait. I have so many countdowns in my calender: one for the arrival date of my mum, aunt and counsin (which is in 8 days!!!) and then countdown for my next visit in Finland (when they will remove my wisdom tooth eeeeek) and then one for when our 1st year finishes. I caaan't wait anything. Please time, roll on!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Tuuuleee

Kävelin rannalle ja kauppaan. Siellä oli iiiihan järkyttävä tuuli.