lauantai 30. heinäkuuta 2011

Mustikka-kauramuffinssit

Namskis taas. Tuli tuotua tuolta maalta kasoittain marjoja ja päätinpä tässä tehdä muffinsseja. Poimin jonkun perusohjeen, josta sitten muokkasin siitä itselleni sopivan. Tällä kaavalla ja kaapin satunnaisella sisällöllä mentiin.


2 kananmunaa
1 dl sokeria
1dl soijamaitoa
n. 50-75g sulaa margariinia (ohjeessa oli 100g)
1.5-2 dl jauhoja, ruisjauhoja, kaurahiutelaita ja ruishiutaleita
2 tl vanilliinisokeria 
2 tl leivinjauhetta
2dl jäisiä pakastemustikoita

1. Kananmunat ja sokeri yhteen vain sekoittaen, ei vatkaten
2. Maito sekaan ja sitten sulatettu margariini/voi
3. Kuivat aineet yhteen ja sekaan
4. Mustikat sekaan ja vuokiin, itelläni oli kämppiksen söpöjä sydänvuokia
5. Päälle ripottelin ennen paistoa vielä seesaminsiemeniä ja sitten 200 astetta ja 15-20min uunissa. Itelläni sai tuolla tasalämmöllä kyllä sai olla sen 20min

 

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Maalla on mukavaa

Niin, onhan se. Kesä kulminoituu aikalailla siihen maalaismaisemaan, muurinpohjalettuihin ja maaseutumatkailuun. Aakeilla laakeilla on kiva käydä. Tällä kertaa mukana oli kämppikseni, joka käväisi toisessa Härmässä ja tuossa reilu kuukausi sitten, mutta pitihän se toinenkin Härmä esitellä.

 
 
 
 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Saunaristeily

Kaverit olivat voittaneet jossain baarikilpailussa Hopealinjan private saunaristeilyn ja mukaan sai ottaa 15 henkilöä ja minä olin yksi onnekas niistä. Risteily kesti tosiaan 3 tuntia ja laiva oli aika mukavan kodikas. Ensin tunti seilattiin, tunniksi pysähdyttiin jonnekkin keskelle Näsijärveä ja koettiin jäätävä sadekuuro, muttei sitä kamalaa ukkosta, jota uhkailtiin. Siinä pysähdyksissä sai käydä minimalistisessa saunassa ja uimassa laivasta. Sitten tunnin seilaus takaisin. Olihan se kokemus, jota ei ilman heidän voittoaan ei ehkä muuten olisi tullut ikinä koettua.








Rantauduttua mentiin vielä kaupan kautta istuskelemaan Näsinpuistoon, kunnes kello läheni kymmentä ja mun piti kiirehtiä kotiin nukkumaan, kun tänään sitten piti mennä aamu kuuteen töihin, huoh

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Hyvästi blondius

Oon harkinnu tätä jo pitkään ja nyt vihdoin kävelin kauppaan ja ostin värin, josta oikeasti piti tulla hieman vaaleampi. Mutta ei voi mitään ja mun hiukset tuntien tää on vaalentunu blondiks jo parin viikon päästä. Vähän mietityttää tää tummuus, mut muuten kyllä oon satavarma siitä, että mun blondikausi on eletty (ainakin hetkeks).

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Muutos suunnitelmissa?

Päässä on vellonut jo pitkään ajatus siitä, että onko järkeä maksaa 600e/kk siitä, että saan asua Istanbulissa laatikon kokoisessa huoneessa. Ja tulin siihen päätökseen, että ei (kai). Tietysti se helpottaisi ehkä asioita, mutta Istanbulista saa paaljon suuremman huoneen puolella tai jopa kolmasosalla tuosta hinnasta ja päätettiin nyt sitten toisen Istanbuliin menevän RGU opiskelijan kanssa alkaa kattelemaan kämppiä. Kyllähän ne hinnat pyörii siinä 200e/kk, kallein oli 330e/kk sisältäen kaikki laskut ja netin ja kaiken. Eli kannattaako? Todellakin, jos saadaan joku kätevästi, sopivasti ja luotettavati. Tämä toinen vaihtarityttö lähtee Istanbuliin jo paljon mua aiemmin, että ehkä hän saa siellä hoidettua asiaa ja itse pääsen vain siivellä, kun joku tuskailee niiden asioiden kanssa siellä päässä. Hmm, niin, reilua.

Mutta syynä tähän päätökseen on ne edellisten asukkaiden palautteet Superdorm- asuntolasta. Kallis, pieni, ahdas, kaikesta veloitetaan lisää, pitää jopa ostaa jonkunlainen keitin itse, rajoitetut kulkuajat ja en voisi yövyttää ketään Suomesta (jos joku nyt haluaisi tulla). Eli en ehkä halua maksaa kerralla 2400e ensi kuun alussa vaan etsitään kämppä/solu. Niitä on paljon tarjolla.

Ps. Haluan Sisiliaan lomalle ja ehkä lähdenkin syyskuun alussa käymään. We'll see!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Lähteminen

Sitä aina kuvittelee, että jatkuva matkustaminen on vain hohdokasta ja ihanaa, mutta tosiasia on se, että kyllä siihenkin kuuluu ne vaikeudet. Lähteminen on yksi niistä. Juuri kun on asettunut, rakastunut, tutustunut ja tottunut, niin täytyy jättää kaikki taakseen ja aloittaa uudestaan. Olen itkenyt varmaan turhan monta kyyneltä sen takia, että olen käynyt tämän prosessin jo muutaman kerran läpi ja syksyllä kun Lontoo jäi taakse niin olin varma, ettei enää ikinä. Mutta siitä on päästy yli ja loppujen lopuksi tällainen malttamaton matkailija kestää ja kärsii sen, jos vain saa kokea, elää, yrittää ja oppia uutta kulttuuria, elämää ja maata.


Pian taas pitää lähteä. Tänä kesänä olen nauttinut koko sydämestäni olla töissä ja tutustua ihan parhaaseen kämppikseen, jonka kanssa voi jutella ja juhlia ja nauttia elämästä. Paljon oon ollu töissä, mutta on sitä aikaa riittänyt elämisellekkin. Uskon, että en ole kuitenkaan tällä kertaa niin kiintynyt mihinkään kuin aina ennen lähtöä. Mutta silti varmaan tulee tirautettua muutama kyynel, kun sitä hyvästelee Tampereen ja sitten vielä kodin, kun lento lähtee Vaasasta. Koska onhan tämä ollut upea kesä täynnä upeita hetkiä ja ihmisiä. Eipäs nyt masistella, koska tätä on vielä hieman alle puolet jäljellä ja pitää ottaa kaikki ilo irti.



Ja loppujen lopuksi lähteminen ei ole koskaan pysyvää. Kesken en jätä ja periksi en anna, mutta nyt kun lähden Suomesta tai sitten tammikuusaa Istanbulista tai mistä tahansa maailman kolkasta, tiedän, että aina voi tulla takaisin. Mikään ei sido minnekkään ja maailma on avoin. Sen näkee sitten joku päivä, mikä on se paikka, jota ei voi jättää ja mistä ei voi lähteä. Mutta siihen on vielä aikaa ja ehdin kokea nämä hyväiskyyneleet varmaan vielä monta kertaa. Mutta siihen tottuu ja on se todellakin sen arvoista.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Tammerfestit

Mulla piti olla vapaa viikonloppu, mutta sopivasti tänään vapaapäivän aluksi  pomo soittaa ja kysyy, että tulisinko töihin. Ai että tulisinko? No todellakin, koska tarviinhaluankaipaan rahaa ja nyt saan taas tällä tavalla 5 päivän työviikon kasaan. Ja kaiken lisäksi työvuoro on 15-21, joka ei ole kamalin mahdollinen, koska ei tarvitse herätä liian aikaisin ja ei tarvii liikaa kärsiä leirintäalueen täyttävistä tammerfesteilijöistä, jotka mitä luultavimmin ovat keskustassa kyseiseen aikaan sihauttelemassa auki oluttölkkejään ja valmistautumassa illan menoon. Tai sitten ne örisee siellä meidän mökeissä ja suree kun sataa. Ja pääsen klo 21, että voin itsekkin lähteä vielä pyörähtämään kaupunkiin (mitä epäilen suuresti, oltiin meinaan eilen ja oon menossa tänään). Kaupunki ja kaikki paikat on kyllä liian täynnä ja hinnat hipoo taivaita. Ei kukaan halua perus istumispubimestaan maksaa seitsemää euroa, tai näköjää joku eilen halus, mut me ei.


Että tällästä. Eikä näillä Suomen suurimmilla kaupunkifestareille ees esiinny mitään näkemisen arvosta. Ei sillä, en oo ikinä pahemmi ollu keikalla sitten niiden teini-iän limudiskojen ja Apulannan keikkojen, joita en ikinä ees fanittanu. Kaipais vähän jotain Tori Amosta tuonne niin johan minäkin innostuisin. Ja on siellä kyllä Anna Puu esiintymäs, mutta saan muutaman vuoden vielä ootella, et pääsen niihin tsempaloihin. Kumma kun ei vielä tämänkään ikäisenä ikä riitä.

Nojoo, diipadaapa. Kohta tää blogi saa taas oikeeta täytettä, kun Turkkiin lähtöön on enää tasan 2 kuukautta eli 61 päivää tällä hetkellä. Kuukausi sitten facebookstatukseni totesi, että "apua, tasan 3kk Istanbuliin lähtöön". IIIIK. Tietysti alan jo panikoimaan pakkausta (haloooo saan ottaa mukaa vaa 28 kiloa?!!), lennon vaihtoa oudolla kentällä, loman päättymistä ja Suomesta lähtemistä.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Christina Perri

Kaverin avulla koukutin itseni Christina Perrin Jar of Hearts -kappaleeseen. Christina Perri on jenkkiläinen 24-vuotias laulaja, joka tuli tunnetuksi juuri tuolla ihanalla biisillään, kun se toi yhdysvaltalaisessa So you think you can dance -ohjelmassa vuonna 2010. Toukokuussa ilmestyi hänen debyyttualbuminsa Lovestrong ja vakavasti harkitsen kyseisen levyn ostamista, vaikka niiden osto onkin jäänyt vähemmälle tällä vuosituhannella. Mmmm, ihana ääni ja tuo Jar of Heartsin musiikkivideokin on ihanan tunteikas ja taiteellinen.


Mielestäni Christinan musiikki muistuttaa hyvällä tavalla Maria Menan musiikkia, johon en vieläkään ole muutaman vuoden kuuntelun jälkeen kyllästynyt. Ehkä tässä taas yksi artisti, jonka lisään soittolistalleni "En ikinä lopeta kuuntelemasta" Tori Amoksen, Maria Menan ja Agnes Obelin rinnalle? Ainiiin ja nyt taas muistin Rebekka Karijordin, ahh tätä autuutta.

Ps. Tänään ilokseni huomasin, että painoni ei ole päässyt nousemaan kaiken tämän jäätelön, lettujen, monivuorotyön ja kesän nauttimisen seurauksena. Kiitos Elixia- kuntosali, joka sijaitsee alle kilsan päässä, sinä pidät minut kunnossa.

torstai 7. heinäkuuta 2011

APUA mulla on nyt lento

Huom. LENTO ei lennot! IIIIIk, varasin nyt sitten Turkkiin lennon ja lähden Vaasasta 15. syyskuuta! Vähän alko toi lennon varaus jännittää ja en muista ees mitä klikkailin, mutta nyt se on (vaikka ei ne kyllä mitään s.postia laittaneet). Ja oli tullut s.posti myös, että pääsin 4h soluun, että taas uudet kämppikset. Nyt taitaa se innostus taas alkaa puskea läpi! Jippiii, Turkki täältä tullaan!


Onneksi on vielä 69 päivää aikaa Suomessa kyllästyä tähän ja olemaan valmis taas uusiin koitoksiin.


Askartelua

Kämppiksen inspiroimana päätin koristella valkoisen ruukun tulevalle parvekekukallemme.

Eli tarvii vain servettejä, ruukun, liimaa (erikeepperiä) ja lakkaa. Ensin leikkasin kukat irti, varmistin, että on vain yksi kerros servettiä jäljellä ja liimasin ne ruukkuun ohuella vesi-liima -seoksella. Sitten annoin kuivaa ja lakkasin tänään jollain mattalakalla mitä löytyi. Vanhempien luona on paras askarrella, kun täältä löytyy aina välineet kaikkeen.

 
 
 

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Koto kutsuu

Tähän päivään tiivistyy monta hyvää asiaa; aamuvuoro (eli pääsi aikasin pois ja ne on muutenki kivoja vuoroja), juhannuksen palkkalaskelma, joka oli tullut postissa, 7 päivän työputken päätös ja sitten Pohjanmaalle lähtö. Mun vapaat tosin kestää vain perjantaihin klo 24, jolloin menen sitten yövuoroon, mutta kyllä kelpaa edes yksi vapaapäivä.

Elikkä kaiken tämän univajeen keskellä olen käynyt salilla, hieronnassa, töissätöissätöissä ja sitten vähän humputtelemassa kämppiksen kanssa maanantai-iltana. Kyllä, maanantaina. Eikö se ole se päivä jolloin kaikki ovat liikeellä? (Voin kertoa, että ei. Oli meinaan hiljasta, mutta meillä oli hauskaa!)


Jaja, no lähen tässä parin tunnin päästä asemalle ja hyppään kolmen junaan. Joten here I come Pohjanmaa ♥ Jospa nää säätkin taas lähtis paranemaan niin voin makoilla auringossa lenkkeillä kauniissa säässä. Nyt pitäis pakata ja odotella pyykkien peseytymistä.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Terveellisempiä(kö?) pitsoja

Yritän aina välillä miettiä terveellisempiä korvikkeita kaikille herkuille. Nyt tein ruispohjaisia pikkupitsoja suht kevyillä täytteillä. Eli tomaattimurskaa (joka oli vahingossa chilillä maustettua) ja sitten vaihdellen tonnikalaa, maissia, ananasta, parsakaalia, vähärasvaista fetaa, mozzarellaa ja ripaus juustoa. Toimii!

 
 

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Vain minä ja itseni

Joskus mielestäni olin vielä yltiösosiaalinen en-kestä-sekuntiakaan-yksin -ihminen, mutta lähiaikoina olen oppinut arvostamaan näitä Minä ja tietokone/telkkari/siideri/lenkki -hetkiä, joita  saa kokea yllättävän vähän, kun tässä yliaktiisisessa yhteiskunnassa ei yleiskäytännön mukaan saisi pysähtyä miettimään ja keskittymään täysin itseensä.

Eli tässä minä nyt olen, tietokoneeni ja siiderini kanssa parvekkeella nauttimassa siitä, että saan olla yksin kotona muutaman tunnin, ennen kuin pitäisi taas mennä nukkumaan ja olemaan valmis uuteen työpäivään ja pakoksi syntyneeseen urheilurutiiniin. Syy tähän yksinäisyyden- ja rauhankaipuuseen on varmaankin se, että Aberdeenissä totuin olemaan paljon yksin ja shoppailemaan ja urheilemaan ja opiskelemaan jajaja tekemään lähes kaiken yksin. Nyt kun elämään ja jokaiseen hetkeen täytyisikin sisällyttää muita ihmisiä, on haasteena löytää niitä omia hetkiä. Tietty jos joku haluaisi nyt häiritä omaa rauhaani ja tulla tiskaamaan kanssani tai vaikkapa ottaa vastuun koko tiskivuoresta, en kamalasti valittaisi. Ainiin, ja pyykitkin saisi kerätä telineestä.


Kaiken kaikkiaan, yksinäisyys on ehkä aliarvostettua nykypäivänä ja kun siitä vain oppii nauttimaan on se niitä parhaita hetkiä ladata akut, joiden avulla sitten taas jaksaa.