tiistai 31. tammikuuta 2012

Jo kolmas huoneeni vuoden sisällä

Kävin tänään yliopistolla parin tunnin luennolla. Niin outoa nähdä kaikkia tuttuja yli 8 kuukauden tauon jälkeen. Sen jälkeen tulin Larissan ja toisen luokkakaverini kanssa meille ja tuotiin varastossa olleet tavarat tänne, tai ainakin suurin osa. Talvitakkia olisin kaipaillut, mutta se ja toinenkin laukku olivat näköjään unohtuneet. No toivottavasti ensi viikolla saan nekin.

Sitten lähdin Larissan kanssa Asdaan, eli Britti-Prismaan/Cittariin ostamaan tyynyjä, henkareita, pyykinpesuainetta, yms. Nykyään se on tuossa ihanan max 15min kävelymatkan päässä ja toinen hieman pienempi Morrisons on 5 minuutin kävelymatkan päässä. Luksusta. Viime vuonna piti kamalalla työllä aina raahata ostoksia. Kotiin päästyäni järjestelin tavaroita ja aloitin keittiön puunamisen. Siihen menikin sitten 1,5 tuntia, kun siivosin itselleni kaappitilaa, pesin huolella jääkaapin ja maailman likaisimman mikron. Pyyhin myös pinttynyttä rasvaa kaikkialta ja tiskailin. Ainoastaan uuni jäi likaiseksi. En ehkä muuten olisi jaksanut nähdä vaivaa, mutta kämppä kun on muuten niin siisti tyyliltään, niin koin, että on hyödyllistä siivota kunnolla. Kamalan näköisiä ja vanhoja kämppiä ei ikinä jaksais ees kunnolla siivota, kun ei niistä koskaan kuoriutuis perhosia kuitenkaan.

Tässä nyt siis kuvia kämpästä. Huomenna on vielä edessä kylppärin puunaus ja omaan huoneeseen pitäisi  löytää matto. Keittiön ja eteisen välissä muuten on vielä yksi huone, jossa tällä hetkellä on vain sohva.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 30. tammikuuta 2012

Positive culture shock

Vaikka sitä kuinka hokee, että Britessä on halpaa, Briteissä on halpaa, niin silti shokeeraannuin taas kerran. Eilen tilasin Shock Absorberin urheilurintsikat Amazonista 25 eurolla, kun taas Suomesta ostin saman mallin kesällä 70 eurolla. Tänään löysin ihanat korkkarit 7 punnalla ja Guessin kellon 74 punnalla. Olin katsellut samantyyppisiä kelloja jo Suomessa olessani ja päättänyt jättää lopulliset haaveilut tänne järkyttävien hintojen vuoksi. Tänään sitten törmäsin ihanaan kelloon ja kappas kappas, se olikin pienessä tarjouksessa ja maksoi alle puolet, ellei vähemmänkin, Suomen hinnoista. Pakkohan se oli ostaa, kun oon pitkään jo harkinnut ja se oli juuri sitä mitä halusin. Shoppasin muutakin tavaraa alennuksista sekä lämpimempiä yövaatteita. Nyt sitten pistän kukkaron nyörit hetkeksi kiinni, kun Edinburghistakin tarttui mukaan jotain vaatteita ja Calvin Kleinin Eternityn 100ml vain 25 punnalla. En enää ikinä osta Suomesta mitään, vaan tuun aina tänne.

 
 

Hylkäsin tänä aamuna majapaikkani Iidan luona ja menin taksilla Larissalle, josta sitten lähdin kaupunkiin, kun Larissa lähti luennolle. Itse sain vielä viettää vapaapäivää. Sitten myöhemmin tulin Larissan kanssa ja vietiin tavarat tänne mun uuteen kämppään. Odottelen vielä tavaroita säilöstä yhdeltä kaveriltani ja yritän saada kaikkea täällä järjestykseen, että kuvia en vielä jaksanut ottaa.


Nyt aloitan purkamisoperaation!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Been a long time but I'm back in town

Täällä sitä ollaan. Ihana herätä aamulla, kun on valoisaa ja ihana nähdä lumeton maa. Sää on ollut ihanan aurinkoinen ja sateesta ei tietoakaan (paitsi jostain syystä maa on silti kuvissa märkä?)

 

Perjantaiaamu alko tosi kurjasti. Pääsin kentälle viideksi ja heti selvisi, että mun Tre-Kööpenhamina lento on peruttu, eli mun lyhyt lento vaihtu reittiin Tre-Tukholma-Kööpenhamina-Aberdeen ja olin täältä 7 tuntia myöhässä. Sitten piti vain lähettää aamulla äkkiä s.postit kämppäkatseluista, etten pääse ja toivoa, että ne näki ne. Ja kai ne näkikin. Kun pääsin Aberdeeniin niin kävin Iidan kanssa katsomassa vielä pari kämppää ja kamalan eksymisen jälkeen (kiitos minun, olin sekoittanut osoitteet) löydettiin mulle kämppä! Siitä ei oo vielä kuvia, mutta laitan joskus kämppäpostauksen kunhan muutan huomenna. Se on kalliimpi, 380 puntaa, mutta ei lattiamattoja, ei kylpyammetta vaan tilava suihkukoppi, astianpesukone, hanatkin taisi olla uudenaikaisia, hyvä sijainti, vain yksi tooooosi ihana kämppis (ainakin vielä) ja todella siisti huone. Näin ne asiat vaan hoituu.

 

Eilen sitten käytiin Edinburghissa Iidan kanssa, josta kaikki nämä kuvat ovatkin. Menomatkan juna peruttiin, koska guard, eli kai jonkinlainen vartija ei ollut paikalla. Saatiin käsky mennä tuntia myöhemmällä eli tuo 7 vaunuinen juna vaihtui kolme vaunuiseksi, mutta onneksi saatiin paikat kamalalla rynnimistaktiikalla. Moni joutui seistä tunteja käytävällä tai istua lattialla. Edissä käytiin sitten äänestämässä, lounaalla ja shoppailtiin. Tulomatka alkoi yhtä hyvin, eli sekin juna oli yli tunnin myöhässä, mutta saatiin tällekkin matkalle istumapaikat. Molemmista matkoista lähtee reklamaatiot ja rahojen on pakko tulla takas, täällä kun junilla matkustaminen ei oo ihan halvinta. Mutta muuten päivä oli oikein ihana ja aurinkoinen.

 
 
 

Täällä on oikeasti nyt tosi kiva olla. Vielä kun pääsisi hieman asettumaan ja rauhoittumaan. Tiedän jo nyt, että kevät tulee menemään erittäin nopeasti ja itse asiassa, kesä voi vielä hetken odottaa. Nyt lepäilen kaiken tämän hektisyyden jälkeen ja toivon, että flunssa menisi pois. 

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Pian sitä taas mennään

Ylihuomenna on sitten taas se lähtö edessä. Stressaa vieläkin, kun ei oo oikee mitää sopivaa kämppää tai oikeestaa ees mitää pahemmin tiedossa ja muutenki nyt tuntuu, ettei ihan vielä jaksais lähteä. Vaikka täällä on kylmä ja koko ajan vain kylmenee, niin ei sekään työnnä mua täältä pois ja täällä on vaan niin uskomattoman nättiä. Aika oudon kuuloinen toteamus näin kesäihmiseltä, joka ennen vihasi lunta ja talvea. Mutta näin se vain on.

Oon nyt ollu jo viikon Tampereella. Oon nähny kavereita, urheillu ja shoppaillu. Tampere on ehtinyt muuttua taas niin paljon parissa hassussa kuukaudessa. Jopa työkkäri oli ihan uudessa paikassa!

Seuraavat tekstit tulee varmaan sitten Aberdeenistä, jos saan ostettua laturin läppäriini ja sen joskus taas päälle.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Stressi

Tämä ihana tunne, jonka olen jo lähes unohtanut näin lomaillessa. Ennen stressasin ihan koko ajan ja ihan mistä vaan, mutta viime vuosina ja etenkin yliopisto-opintojeni aikana olen huomannut tämän tunteen valtaavan minut yhä harvemmin. Mutta nyt on stressi valloillaan. Tunnen sen koko kehossani, vaikka nyt hitusen vähemmän kuin pari tuntia sitten. Mistä tämä siis johtunee, no Aberdeenistä ja kämpän puutteesta!

 

Kaikki oli jo sovittu ja kaveri käynyt tsekkaamassa halvan huoneen mulle. Noh, ihan hetki sitten kämpästä lähtevä tyttö pyysikin minun maksavan hänelle takuuvuokran, katsos, ihan peruskäytäntö täällä Britanniassa. Joo, niin on varmaan lähes kaikkialla, mutta että pitäisi maksaa se hänelle eikä itse asunnonomistajalle ja vielä ilman vuokrasopimusta tai mitään takuuta siitä, että saisin joskus tuon 300e takaisin. Nojoo, onhan se suht pieni raha, kun kämppä on niin halpa, mutta jos tämä on jo tämmöistä ihme säätöä, niin miksi haluaisin sekaantua. Siis rahan saisin ehkä varmaan takaisin, jos löytäisin siihen sitten jonkun tilalle, kun itse lähden, mutta eipä ole ihan helpoin homma juuri kesän kynnyksellä, kun opiskelijat ovat valmiina kirmaamaan jossain hyvin kaukana Aberdeenistä.

Nojoo, tämmöinen tilanne ja lähtö on tuossa alle 5 päivän päästä. Onneksi Aberdeenissä on tuttuja, joiden luona olla, kunnes jotain löytyy. Ja itse asiassa stressini vähenee joka sekunti, kun yhteydenottoja mahdollisista kämpistä lähes satelee sähköpostiini. Yksikään ei ole niin halpa kuin se minkä aiemmin meinasin vuokrata, mutta Aberdeenissä se ei ole edes oletettavaa ja haluan vain katon pääni päälle. Löytäisinpä jotain mukavaa.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Laiskottelu loppui

Keskiviikkoiltana saavuin siis taas Tampereelle. Käytiin kesäkämppikseni Elenan kanssa katsomassa se uusi eli jenkkiversio leffasta Miehet, jotka vihaavat naisia. Oon nähny sen alkuperäisenkin version. Jotenkin jäi semmoinen olo, että jos ei ole lukenut sitä kirjaa tai nähnyt sitä ruotsalaista versiota, niin on vaikea pysyä mukana. Eilen sitten katottiin se 2. osa, eli Tyttö, joka leikki tulella, kun jotenkin ei voinut jättää kesken ja en oikein muistanut mitä siinä tapahtui. Oon siis lukenu senkin. Millenium on kyllä maailman paras kirjasarja.

Eilen sitten sain vähän arjesta kiinni ja kävin salilla, Sykkeellä. Elena anto mulle kupongin, joka oikeutti viikon mittaiseen kokeiluun. Oon käyny siellä joskus viisi vuotta sitten lukion liikkatunnilla. Ei ollut oikein mieleeni, mutta eiköhän siellä nyt viikon käy, jumpatkin voisi testata.

 
 
 
  
Näin Elenan vielä kaupungilla ja käytiin kirpparishoppailemassa sekä Kehräsaaren ihanassa lahjaputiikissa, jonka nimeä en nyt vain muista. Lumipyryssä hiihtämisen jälkeen mentiin keskustasta kaupan kautta Elenan luo laittamaan ruokaa ja lepäilemään.

 
 
 
 
 
 
 
Ihanien lahjaideoiden lisäks tuolta sai sisustusideoitakin tuosta esillepanosta. Pitää muistaa tuo paikka, kun ensi kerran pitää ostaa lahja jollekkin. Harvemmin bongaa kivoja lahjakauppoja.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Operaatio vanhasta uutta

Istun parhaillaan junassa matkalla kohti Tamperetta. Ihanaa, kun VR on ottanut netin käyttöön, ainakin joihinkin juniin, mutta kuvien lataamiseen tämä kyllä näyttää olevan aika hidas.Tämä teksti on odotellut julkaisuaan jo hetken, kun kaipailin viimeisiä kuvia, jotka itse asiassa otin vasta juuri ennen lähtöä.

Löydettiin äitin kanssa viime viikolla riiheltä matala pöytä, josta päätin tehdä televisiopöydän tai sitten jonkunlaisen muun pöydän, esim. eteiseen. No, ajattelin kuitenkin kunnostaa sen.


Eli tässä on lähtökohta.


Aloitettiin ottamalla maalia pois. Ensin raaputettiin ja sitten vielä hiomakoneella. Itse siis hoidin homman, mutta iskä ohjeisti ja etsi sopivat välineet.
 
 
 
 

Tämän jälkeen puhallettiin pikaisesti hämähäkin seitit ja pikkuroskat pois. Sahattiin myös jalat samanpituisiksi, koska yksi oli hieman kärsinyt ja lyhyempi.


Sen jälkeen maalaamaan. Ensimmäisen kerroksen jälkeen pöytä oli lähinnä vaaleanvioletti, kun puu oli imenyt kaiken maalin. Kaikenkaikkiaan sihen tuli laitettua 4-5 kerrosta maalia, eli tiheästi olen saanut juosta meidän autotallilla.

 
  

 Ja tässä on lopputulos. Tykkään. Eihän tähän mitään maata mullistavaa tehty, mutta enpä olisi paljon suurempaa ehtinytkään tällä lomalla tehdä.


Maalasin samalla vielä yhden ala-asteella tekemäni tarjottimen valkoiseksi, kun olen sitä jo pidemmän aikaa suunnitellut, mutta aina unohtanut.