maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vaputon vappu?

Hmph, taaaas olen vapun pois Suomesta. Viimeksi kaksi vuotta sitten karkasin Englannista Suomeen juuri vapuksi, mutta viime vuotinen juhlinta toteutettiin sitten täällä Aberdeenissä. Silloin oli edes lämmin ja aurinkoista. Nyt ulkona tihuuttaa, tuulee ja on kamalan kylmä. Huomenna Aberdeenin yliopiston Nordic Society on järkännyt jotain vappumenoa, että aamu alkaa ehkä piknikillä ja illallekkin olisi beach partyt.  Mulla on ikävä oikeaa vappua :( tänään siis menen nyrkkeilemään ja aikaisin nukkumaan, hmph. Juhlikaa, nauttikaa ja riehukaa te siellä Suomessa - minunkin puolesta! :)




sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Reissuintoilua

Oon täällä yhtäkkiä ihan intopiukeena meidän tulevasta reissusta. Katselin säätiedotteita Fort Williamiin ja  Portree'en (Isle of Skye) ja sää näyttää harvinaisen lupaavalta. Länsirannikko on kuulemma uskomattoman kaunista ja auringonpaiste varmasti tuplaa sen. Oon siis miettinyt evästystä ja tarvittavia tavaroita reissulle. Leivoin eilen jopa semmoisia isompia, ruisleivän muotoisia leipiä, joita voin sitten sulatella matkaevääksi. Ajattelin myös ostaa muutaman proteiinipatukan, vaikka en niistä kamalasti pidäkkään, mutta etenkin sille mahdolliselle päivävaellukselle tuommoinen eväs olisi kätevä. Pientä ja tehokasta.


Olen tosiaan pistänyt vaatteita pyykkiin ja kerännyt muita tavaroita tuohon sängylle. Oon lähössä erittäin urheilupainotteisissa vaatteissa ja pelkään, että oon yksin kaiken eräjuntteiluni kanssa. Mutta mukavuus, lämpö ja asianmukaisuus ovat reissun avainsanoja, kun kuitenkin tehdään (ainakin osa porukasta tekee) jonkunlainen vaellus ja istutaan autossa paaaljon. Niin ja vaikka sä lupaakin luksusta, niin tämä on kuitenkin Skotlanti ja olemme menossa rannikolle/saarelle. Eli kuoritakki päälle ja tuulihousut ja lenkkarit jalkaan. Tulossa siis paljon kuvia, joissa juntteilen keskellä muita normipukeutuneita.

Muuten ei oikein kuulu mitään. Ehkä sen takia intoilenkin tuosta reissusta. Eilen olin lähes koko päivän kotona, lukuunottamatta päivän treeniä. Illan ohjelmassa oli nettitelkkua, randomhakemusten lähettelyä ja lettuja (ja tästä johtuen pidempi treeni tänään plaah). En tiedä mitä tänäänkään teen, mutta tämmöinen yksin touhuilu on oikeastaan ihan kivaa tuon viime viikon koulupakerruksen jälkeen.

Ps. Tänään on 3 viikkoa siihen, että olen Suomessa. En voi käsittää..

Säätiedotteet BBC WeatherPorteen satama (vas. ylä), Isle of Skye (vas. ala), Highlands (oikea ala)

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Puolessa välissä opintoja?

What a feeling. Tai ainakin tuommoinen fiilis pitäis olla juuri nyt, kun hyvin mahdollisesti en istu luennolla seuraavan yli 500 päivään ja olen nyt virallisesti puolessa välissä opintoja (plus ne tentit vielä). Eilen siis vihdoinkin palautettiin se tän viikon ajantuhlaaja raportti ja käytiin viimeisellä kertausluennolla. Sitten parin bargain-ostoksen kautta kotiin ja viemään työvaatteet töihin. Btw, kerroinko et lopetin? No, lopetin viime viikolla, kun ne peru mun töitä koko ajan. Sieltä sitten johonkin meidän yliopiston taidehippigalleriaan juomaan ilmaista viiniä ja syömään naposteltavia, niin ja tietty katselemaan niitä taideteoksia. Tämän sivistelyn jälkeen parin luokkalaisen kanssa muutamalle. Ilta venyi yhteen asti, mutta oma iltani oli juomien osalta todella kuiva. Pyörähtelin myös ensi kertaa tanssilattialla tennarit ja neule päällä. Kokemus sinänsä ja jalat kiittää.

 
 

Että näin. Väsymys jatkuu vieläkin, kun en osaa näköjään enää nukkua pitkään. Tänään uheilen, teen sämpylöitä ja hengailen.

Ps. En voi käsittää, että puolet on opiskeluistani ohi!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Up and down

Tää on niin tätä. Mulla on tällä hetkellä miljoona syytä hymyillä, kuten 5 minuuttia sitten valmistunut viimeinen raportti, ensi viikon satavarma reissu (kaikki on varattu jeeee!!) ja huomenna loppuvat luennot. Samaan aikaan painaa päälle epävarmuus harjoittelusta tai etenkin sen puute ja kaikki siihen liittyvät up and down-kuviot sekä epäilys tulevista tenteistä, koska en ole jaksanut tänä lukukautena ostaa yhtään kirjaa. Ja sitten nämä kaikki fiilikset tulevat aivan vuorotellen ja todellakin mennään ylös ja alas. Ehkä se on kuitenkin parempi kuin jatkuva down, deeper, at the bottom-meininki. Anyways, voi olla, että blogin puolella on hiljasta ellen tästä nyt hitusen piristy. Viimeistään reissussa nollaan pään, tai siellä varmaan tulee uudet stressit, kuten puhjenneet renkaat, eksyneet seuralaiset tai jotain muuta yhtä jännää. Nyt juomaan teetä, katsomaan Iholla ja unille, koska heräsin tänään naurettavan aikaisin.


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Matkalaukkuelämää

Tää päivä on mennyt vesisateessa kävellessä, keittoja tehdessä ja raporttia kirjoittaessa. Viimeisiä viedään, mutta raportissa on vielä liikaa viilailua. Siksi haluankin nyt unohtaa sen edes 10 minuutiksi ja keskittyä johonkin muuhun.

Niin, matkalaukkuelämää. Ei ehkä ihan siinä virallisimmassa muodossa, mutta kuvitelkaa elämä, jossa kaikki on jatkuvasti mahduttava muutamaan säälittävään matkalaukkuun, vaikka tietyillä pysäkeillä ne voi aina hetkeksi purkaa. Se on ärsyttävää, rankkaa ja rahaa vievää. Ensinnäkin mulla on Suomessa kasa vaatteita, joita en edes muista. Sitten kun menee kotiin ja avaa ne laukut ja laatikot, joissa on vaatteita, joita en ole nähnyt aikoihin, saati sitten muistanut, niin riemuhan siitä repeää. Mutta tämä jatkuu niin kauan, kun huomaa ostaneensa poissa ollessaan kasan samantyyppisiä vaatteita. Eli mulla kerääntyy hyvin samantyyppisiä vaatteita ja kenkiä tuplana ja sitten kun ne on kaikki yhdessä paikassa niin eihän niitä kaikkia tarvitse. Turhauttavaa. Ja todellakin rahan tuhlausta.



On myös ärsyttävää, kun tulee joku erikoinen tilanne, esim. reissu Isle of Skyelle (winkwink) niin tajuaa, että juuri se vettähylkivä takki on Suomessa tai juhliin lähtiessä kaipaa sitä tyylikkäintä mekkoa. Yleensä tämmöisissä kalliimmissa tapauksissa kiristellään hampaita ja palellaan märissä vaatteissa tai ollaan siinä ei-niin-kauniissa mekossa. Paitsi oikeesti mulla on vedenpitävä takki täällä reissua varten. Mutta ei ehjiä kumppareita tai sateenvarjoa. Ja tässä vaiheessa ei edes jaksa tai viitsi enää ostaa mitään, koska pian on kuitenkin taas se tilanne, kun kaikki se tavara pitäisi mahduttaa laukkuihin.

Niin, tämä on se seuraava ongelma, josta oon avautunu täällä blogissa paljon. Kaikki pitäisi saada mukaan ja etenkin nyt kun tulossa on pitkä poissaolo Briteistä, niin ei tekisi mieli jättää tänne mitään. Katsotaan tuossa alle kuukauden päästä miltä tilanne taas näyttää. Oon aina selvinny pakkaamisesta joten kuten, mutta joka kerta se aiheuttaa kamalasti stressiä. En voi luopua ihanista tavaroistani!

Niin, onneksi tämän tyyppinen elämä on pian historiaa pitkäksi aikaa. Olen optimisti, mutta kyllä se epäilys jossain tuolla kuplii. Eli siis toivottavasti tämän tyyppinen elämä on historiaa pitkäksi aikaa. Katsellaan..

Nyt lähden taas nyrkkeilytunnille!

Ps. Roadtrippimme varmistui juuri, kun autot bookattiin noin 2min sitten. Jesjesjes!



tiistai 24. huhtikuuta 2012

Mikä meni vikaan?

Yleensä saa lällätellä Suomessa oleville tutuille, että kylläpä täällä onkin kesä ja lumet poissa ja ihana sää. No joo, lumet on kyllä poissa, mutta mikä tämä viikkoja kestänyt harmaus oikein on? Ennen viikon lomaani täällä paistoi aurinko viikon putkeen ja asteet huitelivat taivaissa. Muistatteko? No minä ainakin muistan.

 VS

Ei edes tunnu siltä, että pian on toukokuu, koska tässä vaiheessa viime vuonna olimme heittäneet kevättakit jo ikuisuus sitten menemään ja vappuna istuskeltiin kesävaatteissa puistossa ilta seitsemään. Ei taida tulla tästä vapusta niin aurinkoinen. Muistakaa nyt sitten lällätellä siellä Suomen päässä, kun kerrankin voitte. Hmph.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Roadtrip-suunnitelmia

Oon jo muutaman kerran maininnut tuon meidän tulevan reissun ja ajattelin nyt hieman avata teillekkin näitä suunnitelmia, kun vihdoinkin alkaa vaikuttaa siltä, että me ollaan menossa! Ja no, nyt on muutenkin jutut aika vähissä, kun raportti tuhlaa kallista aikaani.

Erittäin usein ihmiset kysyy multa, että eikö Skotlanti ole kaunis paikka ja varmaan ihanaa asua siellä. Mutisen aina vastaukseksi jotain epäselvää, koska faktahan on se, että en ole nähnyt Skotlantia kuin sen yhden pikaisen roadtripin, Edinburghin, Glasgow'n, Aberdeenin ja Stonehavenin verran. Ja nyt vähän aikaa sitten Inverness ja Loch Ness. Ja vaikka Loch Ness ja Stonehaven ovatkin upeita, niin en ole todellakaan päässyt näkemään tämän maan kaikkea sitä upeutta. On vuoria, on järviä (eli lochseja), on mutkaisia teitä ja on erämaata. Nyt sitten olisi tämä kaikki edessä. Porukka on jo vaihtunut muutaman kerran ja tällä hetkellä meitä on lähdössä pari suomalaista ja kasa saksalaisia kahdella autolla.


Lähtö on (kai) 2. toukokuuta ja reissaamme ensimmäisenä päivänä lähes länsirannikolle asti. Lähdemme aamulla ja matkalla ajattelimme tarkastaa sen Harry Potterista tutun Glenfinnan sillan. En ole pahemmin Harry Potter fani, mutta lupaan haukkoa henkeä jo pelkästään tuon sillan näkemisestä. Matkalla pitäisi myös näkyä vuoria ja kivoja maisemia. Ensimmäisen yön vietämme varmaankin Fort Williamsilla, joka on lähellä tuota siltaa ja aivan reittimme varrella.

Toisena aamuna suuntamme sitten Isle of Skyelle, jonne olen halunnut matkustaa koko tämän Skottielämäni ajan. Siellä voi bongata jopa valaita. Ja vaeltaa. Ja siellä on vuoria ja kaikkea kaunista. Matkalla saarelle tarkastamme varmaan Eilean Donan linnan, joka on tunnettu monesta elokuvasta, esim. jenkkileffasta Made of Honorista.

Eilean Donan Castle
Vietämme saarella toisen yömme ja toisen kokonaisen päivän. Ajatuksena on ajella ja patikoida. Sen sitten näkee, että jakaantuuko porukka vai miten saadaan kahdeksan henkilöä toteuttamaan samaa aktiviteettia. Ja eihän se niin ole edes pakko mennä, mutta autoillessa pysähdykset ja toisen auton eksyminen mietityttää. Tarkoituksena olisi sitten vielä ajella samana iltana takasin Aberdeeniin ja palauttaa autot.


A/D - Aberdeen
B - Fort William & Glenfinnan
C -  Isle of Skye

Laskeskelimme, että tämä reissu kaiken kaikkineen kustantaisi noin 100 puntaa per nenä. Mielestäni erittäin halpa siihen nähden, että meillä on vapaus mennä minne haluamme, kun on autot ja etenkin verrattuna siihen, mitä tulemme näkemään!

Vielähän kaikki ehtii peruuntua tässä viikossa, mutta fingers crossed, koska haluan todellakin reissuun!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Opiskelijaelämää

Tämä viikonloppu tuskin olisi voinut olla yhtään lähempänä sitä stereotyyppistä opiskelijaelämää. Eli olen istunut yliopiston kirjastossa enemmän kuin koko elämässäni aiemmin ja sitten niinä toisina hetkinä olen ollut viihteellä. Tämän viikonlopun saldo on siis yksi salitreeni, kasa suklaata ja suklaa-valkosuklaa muffinsseja, 1900 sanaa raporttiin, pääkipu (jep, olotila tällä hetkellä kapinoi tätä raporttia vastaan) ja väsymys. Lupasin itselleni, että tänä aamuna nukun pitkään, että saan univelkoja pois, mutta heti silmät avattuni iski yllättävän pieni, mutta silti olemassa oleva stressi-ahdistus puolivalmiista raportista ja tunnin löhöilyn ja aamupalan jälkeen sain itseni liikkeelle. Kirjastoon päädyin kyllä vasta pienten kauppakierrosten jälkeen. Tuskin on viimeinen kirjastopäivä ennen perjantain palautuspäivää.

 

Ainiin, kirjastosta tuli pieni äkkilähtö, kun piti kiirehtiä Newlookiin ostamaan kengät, joita ihailin eilen Iidalla. Löysin vihdoinkin myös kesäisen neuletopin, jollaista olen metsästellyt jo hetken. Pitäisi aloittaa ostoslakko, että saan joskus nämä kaikki vaatteet ja kengät Suomeenkin.


perjantai 20. huhtikuuta 2012

Täytetyt paprikat

Tai oikeastaan yksi täytetty paprika, vaikka tavaraa olisi ollut vaikka kahdelle. Olen selvästi parisuhdeihminen, kun en osaa kokata vain itselleni. Kaksin aina kaunihimpi, vai miten se oli.. Niin, ne paprikat. Sain siis eilen idean varmaankin taas keskellä yötä tehdä taas jotain erilaista ruokaa, jota en ole ennen kokeillut. Ennen vihasin ruuanlaittamista, mutta vegeilyyn rakastumisen jälkeen jaksan kokeilla koko ajan uusia reseptejä. Tai ainakin minulle uusia.

Paprikoihini tuli kvinoaa, munakoison rippeet, sipulia, papusekoitus sekä mausteita oman fiiliksen mukaan. Taisin laittaa hieman chiliä, jotain muuta tulista sekoitusta, suolaa ja mustapippuria.

Kuullotin sipulit ja myöhemmin lisäsin valkosipulin kynnen. Sitten pavut, munakoiso ja mausteet. Keitettyäni kvinoan, sekoitin sen muiden kanssa sekaisin, täytin tyhjennetyn paprikan, heitin vielä vuohenjuuston rippeet pinnalle ja uuniin vartiksi (noin 200 astetta). Simppeliä ja hyvää. Minulle itselleni ehkä hieman outoa, koska vieläkin jotenkin oudoksun paprikaa. Joskus se menee paistettuna, muttei vieläkään raakana. Seuraksi salaattia, raejuustoa ja keitettyjä vihanneksia.

 
 
 
 
 
 
 

Satuinpa vielä leipomistuulellekkin niin tein taas ruissämpylöitä. Ei niin hyviä kuin viimeksi, mutta menettelee ja kämppiskin kehui. Oli pieniä teknisiä ongelmia, kun unohtelin asioita ja jouduin lisäillä jälkikäteen. Kerran kun on teininä tehnyt vahingossa patonkeja ilman öljyä, niin sitä ei halua tehdä uudestaan ja sitä vaikka heittää ne jo pyöritelleet sämpylät takasin kulhoon, että niihin saa sen öljyn. Kiviä ei ole kiva syödä.


Syömisurakan jälkeen suuntasin suunnittelemaan meidän parin viikon päästä alkavaa roadtrippiä. Oon niin käsittämättömän innoissani, mutta yritän pysyä vielä hetken housuissani tämän koulustressin ajan. Kirjoittelen reissumme suunnitelmia tässä joku päivä. Sieltä sitten suuntasin pikavisiitille kirjastoon moikkaamaan Larissaa, joka venykin aika paljon, kun tajusin tehneeni suuren mokan yrittäjyys "pelissä", josta pitää kirjoittaa raportti viikon sisällä. Nyt sitten koko 2000 sanaa uusiksi eli huomenna on pitkä päivä yliopistolla. Nojoo, viikon päästä sekin on  jo ohi!

torstai 19. huhtikuuta 2012

30 päivää

Tämä kevät on mennyt käsittämättömän nopeasti ja nyt tässä tasan kuukautta ennen lähtöä on alkanut miettimään, mitä sitä on oikeastaan tehnyt ja mihin se aika on muka hujahtanut. Loppujen lopuksihan en ole tehny tänä keväänä mitään erikoista: koulua silloin tällöin, töitä vielä vähemmän ja sitten vain sitä arkea ja urheilua ja satunnaista sosialisointia. Tuntuu, että muutama viikko on jopa kadonnut elämästäni, koska ei aika ole vain voinut kulua tällälailla hortoillen ja tarpeettomana pyörien. Mutta niin kai tässä vain on käynyt. Aloin jopa eilen miettimään, että tuliko se Putous tänä keväänä vai viime syksynä, koska tuntuu, että siitä olisi jo ikuisuus ja tämä kevät on kuitenkin ollut niin lyhyt. Monesta asiasta tuntuu olevan ikuisuus.

On kuitenkin ihan kiva jättää tämä vaihe elämästäni taakse. Jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin saan elämääni pitkästä aikaa jotakin pysyvyyttä, jota olen todellakin kaivannut. Ei enää jatkuvia muuttoja ja aina uusia naamoja. Ja koulun penkillekkään ei tarvitsisi raahatua piiiitkään aikaan. Elän siis jännittäviä ja stressaavia aikoja, koska kyse on kuitenkin suurista asioista, jotka vaikuttavat elämääni, uraani ja opiskeluihini. Toisaalta siis toivon, että olisi jo kesä, mutta toisaalta haluan lisää aikaa, että saan asiani ajoissa järjestykseen. Syksyyn ja harjoittelupaikan löytämiseen on onneksi vielä pitkä matka ja aika, mutta kertokaa se tälle kärsimättömyydelle, joka pääni sisällä huutaa ja pakottaa katsomaan sähköpostit noin viiden sekunnin välein.

Kuitenkin, vaikka mihin suuntaan vain toivoisi, niin se aika nakuttaa aina samaa tahtia. 30 päivää on loppujen lopuksi naurettavan lyhyt aika ja pian jo huomaankin istuvani lentokoneessa. Believe me, tämä on koettu mooonta kertaa. Ensin odotetaan ja odotetaan ja seuraavassa hetkessä jo huomataankin, että taas sitä ollaan jo menossa.

Ja jos nyt jollekkin ei ole selvinnyt, niin odotan kesää ihan hurjasti. Odotan myös asioiden järjestymistä ja sitä oikeaa sähköpostia. Odotan tenttien loppumista, tulevaa roadtrippiä ja ensi viikkoa, kun luennot  omalta osaltani loppuvat (toivottavasti) jopa 16 kuukaudeksi. Yritän kuitenkin nyt nauttia tästä hetkestä, koska kuukauden päästä se on pitkä kun minä ja Aberdeen taas kohtaamme. Ja viimeiset päivät ovat olleet toivoa ja pieniä onnen hetkiä täynnä, joten niistä pitää repiä kaikki ilo irti niin kauan kuin vielä vain voi. Eli ennen sitä seuraavaa stressivuorta.

kuva & kuva

Ps. Ootteko ikinä googlettanu "Keep calm and" ja kattonu montako erilaista tulee? Joo, monta!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Aberdeen?

Tuntuu siltä, että yksi suuri syy minkä takia moni blogiini hauilla päätyy on opiskelu Skotlannissa ja sitten osa on jopa kiinnostuneita Aberdeenistä. Siksi ajattelin jakaa hieman omia ajatuksiani tästä pienestä pohjoisesta kaupungista. Korjatkaa te tietävät, jos olen väärässä tai mielipiteet eriävät.

Vaikka Aberdeen on väkiluvultaan Skotlannin kolmanneksi suurin kaupunki, on se silti kuitenkin suhteellisen pieni näissä Britannian mittakaavoissa. Omasta mielestäni siis juuri sopiva, sillä en kaipaa ympärilleni miljoonia tai edes useita satoja tuhansia ihmisiä (en ainakaan enää Istanbulin jälkeen, Lontoo vielä meni). Aberdeen myös tunnetaan nimillä Granite City, the Grey City tai the Silver City with the Golden Sands. Oma lempparini on tuo Silver City, koska se on hyvin sarkastinen siinä mielessä, että harmaata ja graniittiahan täällä on kaikki ja siihenhän tuo hopea yrittää viitata. Eli ehkä nuo kaksi aiempaa osuvat enemmän kohdilleen. Rannasta en kyllä voi kiistellä; se on ihana, siisti ja hyvä paikka lenkkeilyyn, etenkin jos haluaa tulla koirien syömäksi.

Aberdeen on myös erittäin kallis paikka asua. Asunnot ovat kalliita ja yleiset kulkuvälineet ovat kalliita, mutta tätä kai se on kun asuu öljykaupungissa. Kuitenkin Suomeen verrattuna Britannia yleisesti on hitusen halvempi. Moni merkki ja tuote on yleensä halvempi ja siinä missä ruokaostoksiini Suomessa menee 30e, niin täällä ehkä 15 puntaa viikossa. En tiedä ostanko sitten vain niin eri tuotteita vai mikä on. Ja siinä missä Tampereella opiskelija maksaa elokuviin 10.80 euroa, niin täällä maksan yleensä 2.80-3.55 puntaa. Olen jo siis oppinut, että mitä tuotteita kannattaa ostaa täältä aina ennen Suomeen lähtemistä.


Aberdeen ainakin jossain määrin siis tunnetaan myös nimellä The oil capital of Europe. Eli jos öljy ja energia kiinnostaa niin tänne vaan! Myös yliopistoilta löytyy kursseja tähän liittyen, esim. Aberdeen Unilta löytyy Oil and Gas Entreprise Management MSc ja meidän yliopistomme tarjoaa kurssin MBA Oil and Gas Management. Aberdeenistä löytyy myös alue, Bieldside, jossa on eniten rikkaita koko Britanniassa Lontoon ulkopuolella. Eli sinne voi yrittää lähteä myös bongailemaan öljypohatoiden sekä muiden rikkaiden henkilöiden poikia/tyttöjä jos niikseen kiinnostaa.

Näin perustallaajan silmin Aberdeen on aika elettävä kaupunki (jos asuntojen hintoja ei siis katsota). Täällä on hyvät ostosmahdollisuudet sekä lukuisia kivoja kahviloita, baareja, ravintoloita ja pubeja. Turistin kannalta täällä on ehkä suhteellisen vähän näkemistä. Mutta kun lähtee pikkuisen etelämpään, Stonehaveniin, niin pääsee ihanalle (ja usein blogissani esiintyneelle) Dunnottar linnalle

Opiskelijan silmin elämä Aberdeenissä voi olla hitusen kituuttamista hintojen vuoksi, mutta kyllä täällä selviää. Itselläni esimerkiksi on niin paljon vapaa-aikaa, että ehdin käydä töissä, jota usea muukin opiskelija tekee maksaakseen asuntoloiden/asuntojen naurettavan korkeat vuokrat. Onneksi me suomalaiset, kuten skotit ja muut eurooppalaisetkin saamme kuitenkin käydä yliopistoa täällä ilmaiseksi, niin siinä määrin kulut tippuvat esimerkiksi Englantiin verraten.

Kaiken kaikkiaan, Aberdeen on kiva, vaikka välillä tämä kylmä tuuli, sateinen sää ja murjottavat ihmiset hieman ärsyttävätkin.

I'm coming home

Ja taas kerran sähköpostini on täyttynyt lento- ja junalipun verran. Olisin hurjan iloinen, jos voisin nyt sanoa matkustavani maahan, jossa stressi ei ole käsite ja elämässä kaikki toimii toivoiden mukaan. Tämän toiveajattelun sijaan ostin taas eilen lipun tälle EDI-TRE välille. Ei sillä, tuo kohdemaa on listallani aikalailla heti tuon taivaallisen paratiisin jälkeen. Vaikka mahtuisi siihen väliin ehkä muutama muukin kohde, hmmm.. Nojoo, realismi on realismia ja kotiin sitä sitten ollaan menossa 33 päivän päästä, hiphei! Siellä sitten odottavat työ, kesäkämppä, tuplaantunut harjoittelustressi ja toivottavasti kaunis kesäsää. Ennen tätä luksusmatkaani (joo, taas kerran yö Edinburghin kentällä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin enemmän lentoajoista ja yhteyksistä kuin hinnasta) pitäisi tehdä vielä ne kolme tenttiä, yksi kuiva raportti ja toivottavasti roadtrip.


 Toivon hyvin hartaasti, että tämän lennon jälkeen mun ei tarvitse ostaa lentoa Aberdeeniin 1,5 vuoteen. Ei siksi, että tämä on niin kamala kaupunki vaan siksi, että minä haluan sen harjoittelun.

Kuva: weheartit

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Public holiday

Tänään oli siis vapaata koulusta ja akateemisen kalenterimme mukaan syy oli Aberdeen holiday, mikä se ikinä onkaan. Noh, holiday kun holiday, niin kyllä kelpaa. Kävin Annelin kanssa Books and beans-kahvilassa lounaalla ja jotenkin päädyimme sitten vielä shoppailemaan.

 
 
 
 

Tuhlasin avoimien ovien päivän avustuksesta saadun lahjakortin tuohon valkoiseen nättiin toppiin ja ihailin Leviksistä tehtyä sortseja. Hintaa noilla oli vaan £25, mutta päätin lähteä kesällä kiertämään kirppareille tai porukoiden luo vaatevarastoon, josko saisin sortsit hitusen halvemmalla.


Tänään illalla luvassa on jumppa ja nyrkkeilyä! Vapaapäivän vuoksi tekisi vain mieli jatkaa viikonlopun telkunkatselikaavaa, mutta pakko kai se nyt on lähteä vähän mätkimään stressejä pois kehosta.

Osa kuvista ihan kotikulmilta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Herkutteluhetkiä

Tää on just näitä Kuinka välttää opiskelu-päiviä ja kun Iholla-sarjaakan ei enää tarvitse kiriä niin kävin tänään salin jälkeen bussilla Asdassa ostamassa kamalan kasan ruokaa. Lähinnä raahauduin sinne, koska tiesin, että sieltä löytyy rahkaa.


Tein ensin supermaukkaita ruissämpylöitä jollain sekavalla yhdistelyohjeella. Tämän jälkeen aloin valmistaa ruuaksi ylläripylläri jotain vegeruokaa taas eli munakoisoa vuohenjuustolla. Marinoin munakoisosiivut valkosipulilla, öljyllä, jollain ihme balsamilla ja basilikalla. Juuri ennen uuniin laittamista ripottelin päälle vielä suolaa ja mustapippuria. Sitten pistin uuniin noin 10-15 minuutiksi (samalla kun sämppärit paistu) ja tämän jälkeen vuohenjuustosiivut päälle ja vielä hetkeksi uuniin. Noita vois syödä myös ilman juustoa tai vaikka mozzarellan kanssa. Munakoisojen seuraksi leikkelin ja keittelin avokadoa, kvinoaa ja papuja.

 
 




Jälkkäriksi uppos pakastemarjoista, kreikkalaisesta jugurtista ja soijamaidosta tehty pirtelö. Arjesta pitää välillä tehdä luksusta ja ruualla se onnistuu hyvin. Ja lupaan ensi kerralla kuvata kunnon kameralla, enkä tällä surkealla puhelimen kameralla.

Maratoonailua

Onneksi ei sentään juosten, vaan telkkariohjelmien muodossa. Eilen aamulla siis ajattelin katsoa pari jaksoa Iholla-sarjaa, kun Suomessa ollessa huomasin lähes kaikkien puhuvan siitä. En halunnut, että nyt käy samoin kun Putouksen kanssa aikoinaan, että en tiedä yhtään mistä ihmiset puhuvat. Näin 24h myöhemmin voin sanoa, että se on erittäin addiktoiva sillä olen nyt katsonut ne kaikki 18 jaksoa mitä netistä näkyi. On käsittämätöntä miten aidosti henkilöt kuvaavat elämäänsä ja miten siihen pääsee mukaan ja elää niitä hyviä ja huonoja hetkiä heidän kanssaa. En nyt jaksa paasata tästä enempää, kun Suomessa asuvat ovat varmaan keskustelleet sarjasta jo ihan tarpeeksi.

Eilen siis herkistyin sarjaa katsoessani ehkä noin viisi kertaa kyyneliin ja se koko ohjelma herättää mussa paljon ajatuksia omasta elämästä, tulevaisuudesta, sen onnista ja sen puutteista. Tällä hetkellä elän jotenkin nyt jossain niiden henkilöiden elämässä ja oma elämä on pientä sumua, kun olen tässä katsonut kyseistä sarjaa lähemmäs kuusi tuntia viimeisen vuorokauden aikana. Ehkä tänään voisin kirjoittaa sitä raporttia, jota mun piti jo eilen kirjoittaa.


Illalla lähdin vielä maratooneilemaan Larissalle Gossip Girlin muodossa, mutta nettiin olikin vasta ehtinyt tulla kaksi jaksoa niin katseltiin sitten myös muita sarjoja. Ei huvittanut lähteä lähikauppaan, kun sää oli niin kylmä, niin syötiin sitten mitä kaapista löytyi. Eilen tuli siis lunta, rakeita, paistoi aurinko ja tuuli enemmän kuin laki salli. Oli oikein mukava juosta tosi tuulisella rannalla raekuuron aikaan..

Tässä vielä Iholla-fiilistelyä. Tää biisi on ihana ja soi mun päässä kooooko ajan.


lauantai 14. huhtikuuta 2012

Perjantai

Huh, onpa kello jo paljon, kaksi yöllä. Olen siis vihdoinkin saanut brittirytmistä kiinni. Istuin tänään tosiaan yliopistolla tekemässä kuivinta koulujuttua ikinä, mutta kyllä sekin nyt alkaa sitten edistyä. Yliopistolta mentiin seiskan aikaan Iidalle kaupan kautta. Luvassa oli lohta, salaattia, haloumijuustoa, papuja ja patonkia.


Tämän jälkeen uppouduttiin ikuisuuksiksi H&M:n nettipuotiin hyödyntämään Iidan henkilökunta-alennusta. Bongasin ihanan laukun, joka alennuksen plus Iidan alennuksen jälkeen tippui yli puoleen alkuperäisestä, jes! Tietysti nettishoppailu ei jäänyt tähän ja kyyläilimme Asoksen alennuksia aarteiden toivossa. Löysin kivan mustan perusmekon (keskellä ja oikeassa alakulmassa) ja nyt tässä kotona 1.5 tunnin sisällä bongasin toisenkin ihanan (vas). Nuo takaa pidemmät helmat vetävät minua hurjasti puoleensa ja kun koriin lisäyksen jälkeen tila näytti "out of stock", niin pentujen puolustusvaistohan siinä heräsi eli pakkohan se oli ostaa. Nyt vain odottelemaan. Nettishoppailu aiheuttaa aina semmoisen kivan pienen joulufiiliksen. Nyt kun kaikki vain olisivat sitä miltä näyttävät ja sopisivat vielä minullekkin. Onneksi Asoksella palautus on helppoakin helpompaa ja postareita ei kumpaankaan suuntaan.


Kaiken kaikkiaan, perjantai 13. ei siis todellakaan ollut huono päivä.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Onnekasta perjantaita!

Oma epäonnen perjantaini alkoi näissä merkeissä..


Nilkat kunnossa ja yksikään paino ei kolahtanut päähän eli epäonnea ei ole tänäkään pelkoperjantaina tullut vastaan, fingers crossed. Nyt suihkuun ja yliopistolle. Ajattelin kiriä koulujuttuja ja istua siellä illan puolelle ihan näin perjantain kunniaksi. Sitten varmaan Iidan luo tekemään ruokaa. Ihanan chillax-viikonloppu tulossa kaiken sen Suomen hektisyyden jälkeen. Okei, no porukoilla ollessani hektisyys ei ehkä ollut ihan oikea sana kuvaamaan päiviäni. Anyways, onnekasta perjantaita!

Huomatkaa muuten tuo tietyn tyyppinen sävytys noissa urheiluasusteissa. Päällä oli vielä pinkki toppi (sem päällä sentään musta svetari) ja mustat juoksuhousut pinkillä sivuraidalla. En muuten yleensä verhoa itseäni yltäpäältä pinkkiin, mutta urheiluun se jotenkin sopii. 

torstai 12. huhtikuuta 2012

Lomaa loman perään kiitos

Mulla on ihan käsittämätön loman odotus meneillään! Countdown appsin laskuri tikittää sekunteja ja Skyscanner app kyylää lentoja. Näiden lisäksi minä mietin pakkailua, tyhjään ruokakaappejani tomaattikeiton muodossa ja mietin, että missä vaiheessa irtisanoutua töistä. No en ehkä ihan vielä, kun tämmöiset kerran kolmessa viikossa työrupeamat eivät paljon tunnu missään. Ehkä se se ongelma tässä onkin. Tänään kuitenkin töihin, kun eilinen taas yllättäen peruttiin.


Ehkä tämmöinen lomainnostus olikin odotettavissa, kun juuri ehti tottua Suomeen ja sen kaikkiin ihanuuksiin ja sitten se jo loppuikin. Viimeisiä onneksi kuitenkin viedään, kun 2 viikon päästä alkaa lukuloma ja sen jälkeen kolme tenttia. Siltikin tämä pari viikkoa, saati sitten jäljellä olevat 5,5 viikkoa, tuntuvat nyt liian pitkiltä. Eli se ajatus ikuisesti jatkuvasta Aberdeen-keväästä on mennyttä. Ja en siis ehdi edes lomailemaan Suomeen päästyäni, kun työt alkavat heti maanantaiaamuna sunnuntaisen lennon jälkeen. Mutta uskon, että koeviikot ovat yhtä laakereilla lepäilyä.

Nyt pitänee lähteä Clarksin kautta töihin, kun eilen kesälle ostamani työkengät olivatkin ehkä hitusen pienet ja uusi pari odottelee jo vaihtoa. Positiivisena yllärinä tuli taas se, että Clarksin kengät maksoivat täällä puolet vähemmän kuin Suomessa.

Kuvituksena toimii maailman nopein tomaatti-papukeitto, joka on muunnelma tästä reseptistä

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Uusi muruseni - Samsung Galaxy S Plus

Olen jo jonkun aikaa puhunut uudesta puhelimestani siellä ja täällä ja nyt ajattelin hieman kirjoittaa siitä. Eli niinhän siinä kävi, että päätin minäkin sitten siirtyä älypuhelimien aikaan, vaikka kauan yritinkin kapinoida. Mitä sitä nyt kosketusnäytöillä, jotka kuitenkin hajoavat ja mitä sitä jollain Angrybirdsillä (oon jotenki eläny tän villityksen ohi täällä ollessani) ja plaa, älypuhelimet ovat kalliita. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kivikautisen Nokiani sähköposti alkoi takkuilemaan jatkuvasti heräsi ajatus, että entä jos minullakin olisi puhelin, jossa toimii kaikki tärkeä.

Kaikkihan alkoi siitä pienestä ja viattomasta heräteostoksesta, kun ostin tuon Samsung Galaxy S:n käytettynä. Viikon ajan jaksoin tapella sen kanssa, kunnes pääsin siitä eroon. Mutta kuten tiedätte; kun lapselta vie tikkarin niin surkuhan siitä tulee, eli Samsung Galaxy S Plus lähti tilaukseen Suomeen (hinta oli siellä paljon parempi kuin täällä).


Ja tämä on ollut paras ostos aikoihin, mutta kuten pelkäsinkin, addiktiohan siitä on syntynyt ja muutamat ihmiset jo valitelleetkin, että pistä jo se puhelin pois. Välttelen yleensä mahdollisuuksia addiktioihin, siksi en juo kahvia tai energiajuomia tai tupakoi. Tai laita ripsienpidennyksiä, hiustenpidennyksiä, rakennekynsiä. En vain hyväksy sitä, että olisin riippuvainen jostain, mutta onneksi tämä ei aiheuta mitään fyysistä ongelmaa, ehkä vain hieman sosiaalisen elämän tuhoutumista, heh. En kuitenkaan sortunut iPhoneen, koska tiedostan  sen addiktion: buy iPhone once, buy iPhone always.

Rakastan sitä, miten saan puhelimestani tehtyä omanlaiseni. Etenkin urheiluohjelmat, kuten eilen testaamani MapMyRun, seuraa ja mittaa reittini. Nyt testiin ovat menossa Sport Tracker ja Endomondo. Myös sykkeen yhdistäminen bluetoothin avulla on mahdollista. Tämmöiset toiminnot tekevät urheilusta paljon mielekkäämpää ja yksi asia mitä olenkin kaivannut jo kauan on se lenkkien pituuden seuraaminen. Ei enää tarvitse miettiä googlemapsin avulla, että olikohan tuo reitti 5km vai 7km ja juoksinkohan sen nyt millä nopeudella. Urheilua helpottaakseni laitoin myös eilen tilaukseen sateenkestävän armbandin. Myös lentojen seuranta, biisien tunnistus ja säänseuranta ovat juuri minulle tehtyjä. Ja tietysti whatsapp, facebook ja sähköposti edesauttavat yhteyden pitoa niin Suomeen kuin muuallekkin maailmaa.


Olen hamstrannut amazonista myös muutamat suojukset ja kotelot, koska täältä niitä saa paljon halvemmalla kuin Suomesta. Ja armbandin lisäksi tilaukseen lähti 10 kappaletta näytönsuojuksia, jotka estävät naarmut.

Toivon siis, että olisin hankkinut tämän vempeleen jo ikuisuus sitten. Se helpottaa elämääni niin paljon. Ahh, tämä ei siis tarvinnut montaa silmäystä ennen rakkautta.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Äh, arki on kuivaa

Äh, olisipa vielä loma. Vaikka ponkaisin tänäänkin sängystä ylös jo seiskalta, niin toivon, että oisin saanut maata siinä koko päivän syöden suklaamunia, maksalaatikkoa, karjalanpiirakoita ja kattoa uusintoina Housea, Salkkareita ja Helsingin herraa. Tai vaihtoehtoisesti olisin vielä lomailemassa Edinburghissa. Mutta ei, aamu alkoi parilla puuduttavalla tutorial-tunnilla ja päättyi consumer behaviour-luentoon, jossa nautin uuden puhelimeni toimivasta yliopiston wifistä sen sijaan, että olisin kirjoittanut muistiinpanoihini muutakin kuin vain otsikon.

 
Ajattelin taas myös hieman skarpata kaiken sen kahden viikon mätön jälkeen. Hyvästi suklaamunat, ravintola-ateriat, itse tehdyt skonssit, piirakat, jäätelöt, yhyyy. Myös urheilu on ollut poissa päiväjärjestyksestäni ja jos olisin yhtään enemmän selittelijä luonteeltani niin syyttäisin polvea, mutta todellisuus on vain kipuakin karumpaa; urheilu ei maistu lomalla, jos vaihtoehtona on sohva ja kilo ruokaa. Eli huomenna alkaa sitten se urheilukin, polven kipeilystä huolimatta. Tulihan tuossa lomalla lisättyä hieman tuota elopainoa ja vaikka kuinka mielelläni jatkaisin tuota Kilot ylös-diettiäni, niin tiedän, että proteiini ja sosekeitto tekevät minut onnellisemmaksi. Eli tästä johtuen edelliset keitot sulamaan ja uusi jo odotteleekin hellalla valmiina.

 
Tämän kaiken kurjuuden päälle voin todeta, että harjoittelustressi palasi. Siitä kun pitää puhua näköjään koko ajan. Ihan kuin ihmisillä ei olisi muuta aihetta. Hyväksyin siis kesäksi erittäin mukavan kesätyön. Pitkät aamut, myöhäiset illat ja vaihtelevat vuorot ovat vain niiiiin minua varten. Miten kestäisinkään vapaita viikonloppuja? Vai miten se oli.. No ei, kesäöiden myöhäiset lenkit, hitaat aamut, herkulliset aamupalat parvekkeella, aamutreenit, aamulenkit, hiljaisten kauppojen aamushoppailut.. You get the point. Nyt kun vielä saisin sovittua harjoittelun alkavaksi tuossa elo-syyskuussa niin uskon, että elämäni olisi aika juhlaa.

Päivän ainut positiivinen asia oli se, että yliopistomme oli saanut liikaa rahaa Erasmukselta ja päätti vielä lahjoittaa meillä aika sopivan summan. Eihän se miljoonia ylittänyt, mutta kelan kuukauden tuen se kyllä voitti. Jes!

Kuvituksena toimii Suomen viimeisen illan surkea kuvasaldo (näköjään vain omasta naamastani, jossa kuitenkin ideana uudet kesäisemmät hiukset. Oikeasti ne ovat aika vaaleat, hihiiii)