torstai 31. toukokuuta 2012

Helsinki day

Kävin tänään vähän haistelemassa uusia tuulia ja tutustumassa ehkä tulevaisuuteeni. Jos en haluaisi olla näin arvoituksellinen niin sanoisin, että joo, kävin parissa harjoitteluhaastiksessa. Yritin myös shoppailla ja söin. Siinäpä se päivä meni. Huonot kengät jalassa vähän hidasti menoa ja kasvatti hinkua kotiin.



Ajattelin puhua haastatteluista sitten, kun saan vastauksia ja teen päätöksiä. Outoa miten tuo En halua Helsinkiin-asenne on muuttunut ihan päin vastaiseksi ja haluan mieluummin nyt sinne kuin jäädä Tampereelle. Helsinki tarjoaa uutta, jännää, parempia mahdollosuuksia ja haasteita. Sen näkee sitten mistä taas löydän itseni kolmen kuukauden päästä.

Kuvien otto hieman unohtui, kun piti seurailla karttaa niin tarkasti. Silti eksyin liian monta kertaa..

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Hemmotteluhetkiä

Tuntuu, että tässä on nyt joka päivä ollut liikaa tekemistä ja kaikkea järjestelyä. Työt tietysti vievät aikaa ja nyt kun palasin urheilunkin pariin, niin päivät senkun lyhenevät ja tuntuu, että sitä tärkeää omaa rentouttavaa aikaa ei ole. Tänään vihdoinkin sain nyt viettää erittäin rennon vapaapäivän. Aamu alkoi jalkatreenillä salilla, sitten elämäni ensimmäisiä ripsienpidennyksiä laittamaan (jee nyt minullakin on ekaa kertaa ripset, jotka näkyvät yli sentin päähän!!) ja ruuaksi kanasalaattia ja Arlan mustikka-vaniljarahkaa. Nyt mun ei tarvii tehdä yyyyhtäään mitään ja illalla menen kaverin luo kahvittelemaan. Näitä päiviä tarvii aina välillä.


tiistai 29. toukokuuta 2012

Urheilun iloa

Yksi asia mitä oon viime kesän jälkeen kaipaillut paljon, on lenkkeily Suomessa ja ehkä vielä tarkemmin Tampereella. Istanbulissa lenkkeilystä ei voinut puhuakkaan, koska se oli lähes mahdottomuus liikenteen ja katujen vuoksi ja Aberdeenissä kyllästyin kovin pian niihin samoihin reitteihin, vaikka olivathan nekin kivoja, ainakin aluksi.

Viime kesänä lenkkeilin aika paljon. Voisin sanoa, että olen city-lenkkeilijä, koska tykkään katsella ihmisvilinää, vaihtuvia maisemia ja parasta siinä on tutustua uusiin ja tuntemattomiin kaupunginosiin. En nyt tietenkään lenkkeile tuossa keskellä Hämeenkadun ruuhkaa, mutta viime kesänä tuli ohiteltua Hämeenpuistoa, Laukontoria ja monia keskustan kaupunginosia. Tietysti jos tekee lenkit illalla, kuten minä mielelläni teen, niin ei tuonne metsikköihin edes uskaltaisi lähteä, joten kaupungin kadut ovat ehkä turvallisempiakin.


Tänään kuitenkin tein elämäni toisen lenkin Kaupissa. En vain keksinyt mitään tarpeeksi kutsuvaa reittiä ja kaipasin kai hieman järvimaisemaa ja metsää. Tällä kertaa kiersin osittain Kunto kolmosen, viime kesänä taisi mennä Helppo kolmonen. Kaupissa on hyvä tehdä intervalleja maaston vuoksi ja tänään huomasin sykkeen hyppivän taivaissa pitkän tauon jälkeen, niin pystyin sitten välillä napsia kuviakin sykettä tiputellessa. Kerrankin muuten puhelimeni Sports Tracker suostui mittaamaan reitin ja tallensipa nuo otetut kuvatkin siihen treenin.



Kävin eilen myös testaamassa kuntosalin, jolla en ole vielä koskaan ennen käynyt. Se on nyt sitten Tampereen viides sali, jolle menen ja olen selkeästi siirtymässä noista kalliimmista luksuskeskuksista tuommoiseen rautaa ja lihasta-meininkiin. Sitähän sinne mennäänkin tekemään (sekä kyyläilemään Jutta Gustafsbergiä hehe), että paikka hoitaa homman.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ihana vapaapäivä

Takana on aivan ihana kesäinen vapaapäivä! Reilu tunti kanootilla soutelua Tampereen kauniissa järvimaisemissa, lakunapostelua rannalla, pitsavisiitti viime kesien työpaikalla ja muutto. Itse asiassa, se muutto ei ollut kovin kivaa, vaikka olikin pikaisesti ohi. Se tavaroiden järjesteleminen on sitten toinen asia.

Tässä hieman kuvasaldoa kännykästä. Harmittaa, kun en ottanut kameraa/puhelinta mukaan kanootteilemaan, oli meinaan niiiiiin nättiä. Olen oppinut avostamaan jokaista järveä, jokaista aurinkoista päivää ja jokaista metsää ja puuta ja koko Suomen kauneutta.

 
 
 

Muuttopäivä

Tänään on muuttopäivä, jeee! Vihaan tällaista elämää, kun osa tavaroista on matkalaukussa, osa autossa pakattuna ja loput hukassa. Itse asiassa tuntuu, että kaikki on hukassa, kun ei enää muista mikä on missä. Ärsyttävää. Odotan niin, että kaikki vaatteni ovat järjestelmällisesti kaapissa (joo, se järjestys siellä yleensä kestää max 2 päivää) ja tiedän missä on mikäkin. Odotan myös, että oma autoni olisi tyhjä ja että näkisin ulos jostain muualtakin kuin etuikkunasta.

Muutan taas samaan kesäkämppään saman kesäkämppiksen kanssa kuin viime vuonna. Ehkä maailman paras järjestely, koska en vielä tiedä missä sitä asuu ensi syksynä ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen odottanut hurjasti yksin asumista ja omia huonekaluja, mutta se nyt saa odottaa ainakin vielä kesän. Pelottaa, että näistä haaveista pitää luopua myös syksyllä.. Sen näkee sitten, tärkeintä tällä hetkellä on löytää harjoittelupaikka ja saada asioita järjestykseen sen osalta. Aika näyttää.

Eilinen ilta/yö meni töissä ja nyt nautin aurinkoisesta vapaapäivästä. Muuton lisäksi voisi käydä vuokraamassa veneen/kanootin ja käydä nauttimassa auringosta. Ja huomenna alkaa salitreenitkin, onkin jo aika! Ihanaa, sieltä se arki ja rutiini tulevat.

torstai 24. toukokuuta 2012

Feels good to be back

Nämä muuttovaiheet maiden välillä on yleensä aina tämmöistä hiljaiseloa, kun pitää yrittää tarrata aina jotenkin arjesta kiinni. Menin siis maanantaina heti töihin ja olin siellä jo kolme päivää putkeen. Nyt vietän vihdoinkin ensimmäistä kunnon lomapäivää vanhempieni luona Pohjanmaalla. Olin eilen ihan täpinöissäni töissä, kun en millään jaksanut odottaa, että pääsee lähtemään ja saan kipittää suoraan junaan. Asemalla ehti vielä vetäistä kunnon suomalaisen "illallisen", kun töissä en jaksanut syödä.


Ja aamupalaksi meni myös karjalanpiirakoita. Kotona ollessa teen aina pirtelöä, koska meillä on hyvä blenderi, aina rahkaa ja soijamaitoa sekä pakastin täynnä marjoja. Ahh, vihdoinkin voin syödä taas omia kotimaisia marjoja eikä tarvitse ostaa kalliita pakastemarjoja, jotka Briteissä ovat yllättäneet jopa homeella. Niin ja skonssiaddiktoituneena leivoin niitä aikani kuluksi. Nyt vain korvasin voin neitsyt kookosöljyllä (jota voi käyttää lähes mihin vain ruokien lisäksi!), laitoin paljon kauraleseitä ja pystyin vähentämmään sokeria kookoksen makeuden vuoksi. Ja maistui (kookosta rakastavalle), ehkä paremmin kuin perusskonssit.


   
Niin ja olen nyt vihdoinkin siellä, missä kaikki vaatteeni ja tavarani ovat. Aivan uskomaton tunne, kun tiedän, että nämä kaikki tavarat ja etenkin vaatteet ovat käytössäni seuraavat 1,5 vuotta ja minun ei tarvitse pakata niistä vain 20 kiloa. Käsittämättömän uskomattoman ihana tunne tämmöiselle materialistille. Tiivistääkseni tämän kaiken voin sanoa, että niin ihana olla Suomessa ja niin ihana olla täällä vanhemmilla vain syömässä ja lepäämässä. Ehkä tästä pikkuhiljaa alkaisi tajuta, että kyllä sitä ollaan Suomessa. Kun ei ollut nähnyt pahemmin tuttuja naamoja, vain uusia töissä, niin ei oikein ole vielä sisäistänyt, että olen vihdoinkin kotona. Niin ja mikä tämä sää on! Ihanaaaa!


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Matkalaukkukikkailua

Terveisiä täältä aurinkoisesta, tuulettomasta ja ihanasta Suomesta. Lento ja koko matka muutenkin meni ihan nappiin, vaikka laukkujen noin yhteensä 5 kilon ylipaino hieman ahdisti. Törmäsin lentokentän bussipysäkillä muutamaan tyttöön ja heidän kanssaan sitten vietin yön. Kaksi ranskalaista olivat menossa vapaaehtoistyöhön Keniaan kuukaudeksi ja sitten liettualainen ja latvialainen kotimaihinsa kesäksi. Oli mukavaa, että oli seuraa.

Ajattelin nyt hieman kirjoitella vinkkejä matkailuun, koska tämä Suomi-Skotti väli ja moni muu budjetilla menty matka on kouluttanut minusta aika taitavaa näissä asioissa. Ajattelin jakaa kokemuksiani ja vinkkejäni niille, jotka ehkä joskus niitä tarvitsevat.


Suurin ongelmahan matkustaessa on tuo ylipaino. Moni kalliimpi firma antaa mennä ilman edes mitään kommettia, vaikka laukku painaisi muutamankin kilon enemmän. Sitten ovat nämä Ryanair plus kumppanit, jotka lento lennolta muuttuvat nirsoimmiksi siitä, mitä saa olla mukana ja paljonko. Eli jos nyt aikoo lähteä raahaamaan kamalasti ylipainoa laukuissaan, niin ei kannata bookata halpalentoyhtiöltä lentoja, koska kiloista saattaa huonolla tuurilla joutua pulittamaan suuremman summan.

Eli jos tiedät, että laukussasi on liikaa kiloja, sinulla on periaatteessa kolme vaihtoehtoa: a) hymyile/leiki ettet ymmärrä/heiluttele upeita kutrejasi miespuoliselle asiakaspalvelijalle. Naisen näkökulmasta tämä saattaa olla hankalempi toteuttaa, jos tiskin takana seisoo toinen nainen ja mitä ämmempi sitä vaikeampi. Vaihtoehto b) on nöyrtyminen ja valmistautuminen pakkaamisessa niin, että laittaa päällimmäiseksi tavarat, jotka voi pukea päälle/heittää roskikseen/lahjoittaa jollekkin/mahduttaa käsimatkatavaroihin. Ja kolmas vaihtoehto eli c) piilota käsimatkatavarasi. Mene tiskille ruumaan menevän liian painavan laukun kanssa ja ota mukaasi vain pieni laukku, jossa on hieman tilaa sekä tärkeimmät asiat. Tiskin takana oleva henkilö ei voi tehdä muuta kuin uskoa sinua, että sinulla on käsimatkatavaroissa vain 2 kiloa kymmenen sijaan ja siksi sallii matkalaukkusi painaa sen 2 kiloa liikaa.

Itse toteutin kaikki nämä viime yönä. Käsimatkatavarani painoivat lähemmäs 3 kiloa liikaa ja matkalaukku oli tarkalleen 21.4kg (20kg raja). Menin kassalle ja tähtäsin siihen, missä oli hyväntuulisen näköinen mies. Hän totesi laukkuni painavan liikaa, johon vastasin hymyllä ja vain toteamalla, että kyllä, näin tekee. Mies sitten sanoi, että nooo, ota sieltä puoli kiloa pois, jolloin otin lenkkarit, joiden tiesin painavan juuri sen verran. Nyt laukkuni juuri alitti 21kg, johon mies oli yllättävänkin tyytyväinen. Epäilen kuitenkin, että tilanne olisi ollut haastavampi, jos en olisi jättänyt käsimatkatavaroitani uusille tutuilleni (joo, aika riskaabeliä). Näin siis selvisin liikakiloista. Myöhemmin sitten tuli vielä hieman ongelmia tunkea kaikki käsimatkatavaralaukkuun, joten päätin, että yksi takki päälle ja toinen käsivarteen roikkumaan. Ryanairilla tosiaan saa usein olla vain yksi laukku koneeseen mennessä, ei edes enää saa aina olla securityn jälkeen tehtyjä ostoksia erillisessä pussissa. Laitoin siis molempien takkien taskuihin paljon tavaraa ja sitten vielä kädessä olevan takin hihoihin pari neuletta, housut, lompsa sekä pieni laukku, jonne sain sitten koneessa tuon kaiken roinan tungettua.

Budjettimatkailu on välillä todellista kikkailua ja paljon tuurista ja asiakaspalvelijasta kiinni. Onneksi kuitenkin kaikki meni nappiin ja sain kaikki tavarani Suomeen. Että tämmöistä actionia viime yönä/tänä aamuna. Tänään olen sitten käynyt syömässä Amarillossa ja katsonut pronssiottelun (nyyyyhh). Hirveä väsy ja ihan outo olo. Ei vieläkään voi käsittää, että olen täällä. Huomenna sitten töihin!

Ps. Älkää liikaa suivaantuko epäeettisistä ohjeistani :)

perjantai 18. toukokuuta 2012

Vi ses Aberdeen!

..on tässä kyllä vielä muutama tunti jäljellä.

- Viimeiset pyykit pesty
- Laukut pakattu ja ylikiloja pelätty (ja pelko jatkuu lentokentän tiskille asti)
- Kaikki muu tavara pakattu säilöön meneväksi
- Huomiset matkaeväät syöty, hups
- Aberdeenistä lähtöön alle 24 tuntia
- Lakia lukenut ainakin jopa 2 tuntia yhteensä

Huomenna vielä luvassa tentti, lounas ja koktaileja isommalla porukalla ja huoneen siivous. Tämä elämän pakkaaminen laukkuihin ja laatikoihin on aina yhtä outoa. Ei enää ehkä niin haasteellista, mutta jossain määrin aina haikeaa ja ihmeellistä. Huomenna taas suljen yhden "kodin" oven. Jollain tasolla voin sanoa, että onneksi tulen tänne vielä takaisin, niin tämä lähtö ei ole niin vaikea. Ei se ole nytkään vaikea, mutta sitten valmistuessa voi olla kummallista jättää taakseen kaupunki, jossa on viettänyt elämästään yli 2 vuotta (ja neljä vuotta se on ollut mielessä). Sen näkee sitten.




Ihmeellisiä aikoja

Ensimmäiseksi haluaisin todeta, että kahden päivän päästä olen juuri saapunut Suomeen. Yritän vähitellen sisäistää tämän. Ajatukset "viikon päästä olen jo.." vellovat mielessäni, mutta kun ymmärrys, sisäistäminen ja tämä hetki eivät nyt vain millään kohtaa. Pitäisi vielä siivotakkin, lukea tenttiin, nähdä paria kaveria ja tehdä se tentti! Apua!

Toisekseen, olen miettinyt tätä blogia ja sen sisältöä aika paljon. Nyt kun muutan Suomeen (joo, apua, paniikki) niin miten tälle käy? Destination ei oo unfamiliar? Vaikka kai se koko elämä kyllä on yhtä tietämättömyyttä ja tuntemattomuutta. Menihän se viime kesäkin tutussa kaupungissa, mutta silloin oli edessä Turkki. Toisaalta, tulevaisuuteni ja ensi syksyni on vielä erittäin avoin. Olen koko ajan puhunut harjoittelusta Tampereella, mutta nyt alkaa näyttää hieman siltä, että suunta kääntyy, ehkä hieman etelämpään. Maa tulee (varmaankin) olemaan Suomi, mutta nyt sitten katsotaan mikä se kaupunki tulee olemaan. Eli ehkä ensi syksyn kohde onkin tuntematon? Elän aika ihmeellisiä aikoja juuri nyt.. Stressiä, tietämättömyyttä, jännitystä, päätöksiä.. Sitä kai tämä elämä välillä on.



Ps. Hyvä Suomi!! Paras olla finaalissa sunnuntaina, että pääsen tänä vuonna katsomaan, kun koko kaupunki sekoaa juhlahumusta!

torstai 17. toukokuuta 2012

Pitsakeskiviikko

Eilinen meni Iidalla pitsaa tehden ja sitä syöden sekä muuten vaan hengaillen. Kotiin tullessa iski pieni paniikki koskemattomista skottilainmonisteista, kun se lauantain tentti lähestyy uhkaavasti. Tänään lupaan tarttua niihin, niin ja jopa lukea. Tuntuu vaan niin turhalta, kun tiedän, etten ole jäämässä Skotlantiin ja nämä lakiasiat eivät päde sitten missään muualla, osittain kyllä Englannissa, mutta en sinnekkään ole menossa näillä näkymin.

Niin, pitsaa. Se maistu hyvältä, vaikka sen ulkonäkö saattoi hieman hämätä. Don't judge the book by its cover ;)


 
 
 

Oon muute kokenu parit pakkauspaniikit tässä ja nyt sitten olen järjestänyt laukkuni niin, että tarvittaessa voin vetää muutamat neuleet, takit ja housut päälle. Olen varmaan aika näky, jos lentokentän täti ei salli muutamaa ylimääräistä kiloa.. Apuaaa, pian sitä mennään!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Brittishoppailua (Aberdeenissä)

Olen tänään aloittanut kirjoittamisen varmaan viisi kertaa ja sitten tajunnut, että tämä on taas tätä diipadaapaa ja ketä muka kiinnostaa. Intressiä olisi, mutta kun päivät kuluvat koneella, pakatessa (nyt on muuten tyhjää kaapeissa ja huoneessa), viimeiseen tenttiin kertaillessa, urheillessa.. Eli tämä on tätä jatkuvaa arkea, tai lähinnä sitä jatkuvaa pinnallista arkea. Eihän sitä kaikkea tännekkään voi purkaa.

Anyways, kirjoittelin aikoinani Istanbulissa shoppailusta ja tajusin, että vaikka shoppailen täällä kamalasti, niin ei siitä niinkään tule puhuttua. Ja en nyt ehkä koe tarpeelliseksi perehdyttää ketään Aberdeenin ostoskeskuksiin, koska niitä on vain muutama ja kuitenkin nämä kaupat täällä ovat usein samoja lähes jokaisessa kaupungissa.


Tänä keväänä olen löytänyt nettishoppailun ilon ja Asos on noussut ykköseksi. Ja ilokseni ja ehkä suomalaisten lukijoidenikin iloksi voin todeta, että Asos postittaa myös Suomeen ilmaiseksi. Ja heidän palautuksensa on kätevää ja ilmaista. Eli tätä kautta voin pitää yllä brittivaatteiden shoppailua Suomessakin ollessani.

Sitten ihan kauppoja ajatellen, täällä on laidasta laitaan, Primarkista Hollisteriin. Muutamaa kauppaa tulee todellakin ikävä, nyyh.

Itse käyn Primarkissa, mutta ostan sieltä lähinnä perustrikoopaitoja, yövaatteita ja joitakin alusvaatteita. Primarkhan tunnetaan halvoista hinnoista, epäilyttävistä tuotantotavoista ja suhteellisen huonosta maineesta. Silti porukka siellä ravaa ja olen huomannut suomalaisten vieraideni aina siellä hetkellisesti sekoavan. Joo, onhan siellä halpaa ja tuo valuuttakin on saattanut hieman hämätä.

Primarkista kun liikkuu skaalalla hieman ylöspäin niin tulee vastaan esimerkiksi Newlook. Myös Newlook postittaa Suomeen, mutta pieniä kuluja vastaan. Itse olen tänä keväänä löytänyt muutamia must have-juttujani Newlookista, vaikka ennen olen jostain syystä vältellyt kyseistä kauppaa. Tähän hintaluokkaan kuuluu vielä esimerkiksi Republic sekä hieman aikuisempi Dorothy Perkins. Kummassakin tulee käytyä.

Yksi Brittien selkeästi tunnetuimpia kauppoja on Topshop ja se on myös kovassa suosiossa julkkisten keskuudessa. Itse käyn siellä hyvin vähän, mutta tänä keväänä bongasin sieltä ihanan kevättakin. Tänä keväänä olen myös ravannut hitusen enemmän River Islandilla. Vuosi sitten bongasin Riverin nettialesta ihanimmat kengät koskaan, joita tuli käytettyä vuoden ajan niin paljon, että en tiedä uskallanko enää toivoa edes suutarin taitoihin. Kieltämättä mukavimmat korkkarit ikinä. Riveriltä löytyy vaatteiden lisäksi myös ihania laukkuja, lompakoita ja liian korkeita korkoja. Samaan hintaluokkaan lukuu vielä Miss Selfridge, jossa en tänä keväänä ole kamalasti edes käynyt. Olen tainnut ostaa sieltä vain yhden topin. Tähän skaalaan kuuluu vielä Next, jossa on enimmäkseen aikuisempia vaatteita ja itse en edes enää jaksa käydä siellä.

Näiden kauppojen lisäksi Aberdeenistä löytyy myös Hollister, jossa itse olen paineen alla käynyt kerran. Surffihenkisiä naurettavan kalliita vaatteita hyvännäköisten työntekijöiden keskellä. Ei oikein mun juttu. Ja tietysti täällä on perus Henkkamaukkaa, Zaraa, Vero Modaa, Mangoa, yms.

Kenkäkauppoja on myös monenlaisia. Omia lemppareitani ovat Office ja Barratts (jota ei löydy enää edes Edinburghista). Näiden lisäksi on myös halvempia yksilöitä, joiden nimiä en nyt edes muista, kun en niissä koskaan käy sekä kalliimpia. Esimerkiksi Clarks myy täällä paljon nuorekkaita kenkiä, vaikka Suomessa olen törmännyt aina vain joihinkin vanhempien ihmisten malleihin. Niin ja Clarks on täällä myös huomattavasti halvempi. Kenkiä tietysti saa monesta vaatekaupasta ja itse olen ostanut esimerkiksi korkkareita Newlookista.

Saatoin nyt unohtaa jotain, mutta tuossa on nyt pääpiirteittäin ne yleisimmät kaupat, joihin Briteissä törmää. Ja muissa kaupungeissa, etenkin Lontoossa törmää paljon muihinkin kauppoihin, kuten American Appareliin ja BikBokiin, mutta näistä en osaa nyt sanoa oikeastaan mitään. Ja mielipiteet kaupoista ovat omiani eli olkaa avoimia, en ole mikään tietäjä. Toinen tykkää muotiretkuista, toinen aikuisemmasta tyylistä ja kolmas vihaa kumpaakin. 




maanantai 14. toukokuuta 2012

Viimeinen viikko

Se on nyt sitten virallisesti viikko jäljellä, tai oikeastaan alle viikko. Käsittämättömät 6 päivää jäljellä ja vihdoinkin voin sanoa, että tällä viikolla olen menossa kotiin.

Kuulostaa siltä, että päiviä on laskettu, mutta ehei, kun ei niiden tahdissa pysy mukana! Ensin oli 10 ja sitten muka vain 6. Mitä niille välissä oleville kävi? I guess seven eight nine (seven ate nine hehehe). Jeps, maanantaiaamun huumorin taso ei voi olla korkeampaa, kun heräsin säikähdyksellä puol 8, että olen missanut kuukauden kohokohdan eli hieronnan. En sitten kuitenkaan ollut, mutta en vain saanut enää unta, kun nälkä kurni mahassa.

Eilen raahauduin salille, jossa ihan huomaamattani unohtui kerrankin ihan kaikki. En tiedä olinko jossain väsymystilassa, mutta päivän lisäksi unohdin jopa tekeväni treeniä ja ehkä siksi se olikin niin mukavaa. Illemmalla kävin Iidan kanssa katsomassa Dark Shadows leffan eli sen Tim Burtonin mustaahuumoria sisältävän vampyyri & Johnny Depp leffan. Ja oltiin muuten ihan VIP-katsomossa, kun muuten se oli kerrankin ihan täynnä. Niin ja se oli hyvä elokuva! Kaikki yliluonnollinen aina hieman pelottaa mua ja en kamalasti tykkää vampyyrijutuista, mutta Iida tykkää ja onneks ehdotti tonne menoa. Tosi hyvin tehty leffa. Ennen sitä käytiin vielä teellä ja sitten toisella teellä ja porkkanakakulla. Niin ja sen kahvila tarjos meille ilmasen sandwichin, ku se oli menossa juuri kiinni ja ne ei voinu pitää niitä leipiä huomiseen. Nytpä tietää mihin aikaan päivästä sinne kannattaa mennä kärkkymään ilmasta ruokaa, heh.

Tänään hieronta (aahh, niskat huutaa apua) ja leffa&illallinen round 2 Larissan seurassa. Tänään olisi vuorossa The lucky one eli lällyä romantiikkaa. Kävin myös vähän aikaa sitten katsomassa Salmon Fishin in Yemen-leffan sekä American Pien. Nyt on kamalasti tulossa hyviä leffoja ja odotan mitä Suomen leffatarjonnalla on annettavaa kunhan vain pääsen kiinni siihen mitä siellä nyt pyörii.Se kyllä harmittaa, että Suomessa leffoissa käynti on oikestaan rahallinen ryöstö ja siellä ei tule kaikkia leffoja edes teattereihin.


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! :)

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Ulkomaille muuttajan aakkoset

Lauanatai-ilta aiheutti hieman tylsistyneisyyttä, joten päätin sitten alkaa väsäämään tämmöistä. Ajatuksen kulku on hieman samaa kuin lauantaiaamun tentissä eli asiat eivät oikein yhdisty. Eli tuolta saattaa puuttua paljon olennaista. Ja koska suomen sanavarasto on välillä aika suppea, niin tämä on tämmöistä Finglishiä noiden aakkosten kanssa.

A - Aikaerot. Etenkin jos muuttaa Euroopan ulkopuolelle, saattaa aikaerot joskus vaikuttaa elämään aika paljonkin. Koska ja missä ja mikä aika? Tässä 2 tunnin eron päässä kun asuu niin on jotenkin oppinut elämään kahdessa ajassa. On se aika, jolloin Suomi toimii ja sitten me tulemme täällä perässä.

B - Plan B. Reissatessa ja ulkomaille muuttaessa usein kohtaa odottamattomia tilanteita, jolloin on hyvä vetäistä hatusta varasuunnitelma. Semmoista ei aina ole, mutte tarpeen tullessa semmoisen kyllä keksii.

C - Celsius. Joo, nää ei-suomalaiset-kirjaimet on haastavia. Kun muuttaa Suomesta vaikkapa.. no jonnekkin todella lämpöiseen, niin kannattaa harkita kaksi kertaa, että ottaako niitä villakalsareita mukaan vai ei. Ja kun muuttaa Turkkiin niin kannattaa silti ottaa pipo ja lämmintä vaatetta. Jo yhteen lukukauteen mahtuu monta säätä ja lämpötilaa. Jos nyt sitten unohtuu tämä, niin hyppää kohtaan O, jossa lisää vinkkejä.

D - Decisions. Päätökset ovat olennainen osa tätä ulkomaille muuttoa. Ensinnäkin pitää päättää, että nyt sitä mennään. Matkanvarrella tulee varmasti lisää muita päätöksiä, mutta usein kohta G auttaa tässä. Tai sitten ei.

E - Experiences. K meni jo, eli Kokemukset ulkomailla asumisesta voivat olla ihan laidasta laitaan. En ehkä surisi näitä kamalasti etukäteen, koska vaikka kuinka yrittäisi, niin kaikkeen ei voi vaikuttaa. Ulkomailla asuminen voi olla elämän parasta aikaa, jolloin sinne vain haluaa jäädä. Se voi myös olla kurjaa, yksinäistä ja ahdistavaa, jolloin ehkä kannattaa harkita vaihtoehtoja uusiksi.

F - Fooood. Ah-tämä-niin-ihana ihmisen perustarve. On varmasti jännittävää muuttaa uuteen maahan ja päästä kokeilemaan kaikkia uusia kulinaristisia nautintoja. Vai oliko sittenkään? Kalan silmät, kuoriaiset, lampaan vatsa.. Mitä näitä nyt onkaan. Onneksi jokaisesta maasta varmasti löytyy herkut kuten myös ne arkiset ateriatarvikkeet. Mutta hyvin usein näissä asioissa pitää hieman joustaa ja tyytyä korviikkeeseen kotimaan perustuotteen sijaan. Entä kun joka kaupassa ei olekkaan enää ruistuotteita, rahkaa tai raejuustoa? Tai entä tietyt brändit? Oltermanni? Fazer? Koska tämä ruoka nyt on yksi elämän peruskivistä, niin se saattaa aiheuttaa hieman harmaita hiuksia, mutta samalla avata silmiä uusille herkuille ja tavoille.

G -  Google, se kaiken tietäjä. Ulkomaille muutettaessa Googlesta tulee paraskaveri, koska sieltä sitä infoa löytyy. Itse en edes tunne muita hakukoneita. Google is my god.

H - Hyvästit. Eihän se lähtö aina ole lopullista, mutta ulkomailla asuessa näitä kokee aika usein. Jatkuvasti pitää olla sanomassa jossain päädyssä näkemiin. Tietysti tässä on vastapainona se uudelleen näkeminen ja kaikki siihen liittyvä ilo. Erasmulaisena itse en joutunut pahemmin hyvästelemään, mutta tiedän ihmisiä, joille se on ollut rankka paikka.

I - Ikävä. Juu, se iskee välillä. Ensimmäinen kerran kunnolla koin koti-ikävän syksyllä Istanbulissa. Näitä asioita ehkä kannattaa miettiä jo etukäteen ja vaikka luulee, ettei tule ikävä, niin se on aika kurjaa siinä vaiheessa kun se päälle iskee.

J - Joulu. Ulkomailla asuessa joskus joutuu viettää jouluja poissa kotoa :( ja joskus jopa kulttuureissa, joissa koko juhlaa ei edes juhlita.

K - Kulttuuri. Monen teorian mukaan Suomessa ja Britanniassa on suhteellisen samanlaiset kulttuurit. Niin kuin monessa muussakin Euroopan, etenkin pohjoisemman osan, maassa. Mutta näin ei ole. Täällä kieli on ihan eri, rituaalit, tavat toimia, uskonto.. Niin moni asia on erilaista. Tämä ero saattaa usein johtaa kulttuurishokkiin. Eli ikävän lisäksi, myös erilaisen kulttuuri kohtaaminen voi aiheuttaa kurjaa oloa. Itse en uskonut näin käyvän, mutta vuoden kun olisin asunut Englannissa niin Skotlanti aiheutti kulttuurishokin. Siinä nyt oli kyllä tilannetta hieman päällä ja elämä muutenkin sekaisin..

L - Lennot. Tämä on aikaa ja rahaa tuhlaavaa ja tosi usein pitää miettiä, että onko se lento sen matkan arvoinen. Mutta ulkomaille muuttaessa pitää valmistautua lentämään. Ja usein lentämään jopa kiireisinä aikoina, kuten jouluna ja pääsiäisena, jolloin kaikki muutkin haluavat matkustaa ja kaikki ovat stressistä kärttyisiä. Itselläni on melkein aina ainakin yksi ostettu lento odottamassa.

M - Matkustus. Ei pelkästään sinne kohdemaahan ja kaupunkiin, mutta sieltä saattaa olla paremmat yhteydet muihin maihin. Lennot saattavat olla halvempia tai maan sisäiset reissu kiinnostavia. Itse tein juuri Skotlanti-roadtripin ja Turkissa tuli käytyä muutamassa aika mahtavassa paikassa. Lontoon läheisyydessä asuessa taas tuli sitten lennettyä esimerkiksi Kanarian saarille naurettavan halvalla.

N - ööö Nauru? Joo, muista nauraa. Itsellesi, muiden kanssa ja kaikelle. Kulttuurin, kielten ja kaiken muun tuntemattoman kanssa tulee aina jotain kommelluksia. Toivottavasti ei niin vakavia, ettei voisi nauraa :)

O - Ostaminen. Viisampaan viitaten: Jos vain lompsa on mukana, niin ostat sitten sen mikä unohtui. -Äiti.
Sinänsähän tässä on logiikkaa. Ja usein maiden välillä ravatessa saa olla ostamassa peruskosmetiikkaa toisella kädellä ja toisella taas sitten olla heittämässä edellisiä pois jo ennen loppumista. Tämä on tietysti ärsyttävää tuhlausta, mutta minkäs teet jos Suomeen lomalle mennessä unohtuu kasvovesi tai hammasharja. Tai ei sillä äitillä ollutkaan sopivaa hoitoainetta. Ostaminen tietysti myös vaikuttaa seuraavaan kohtaan, eli Pakkaamiseen. Ulkomailla asuessa saattaa olla parempi valikoima, erilaiset trendit tai vaan simppelisti halvemmat hinnat. Ja kun tarpeeksi ostelee, niin se laukku pikku hiljaa alkaa uhkaavasti täyttyä. Eli sitä ostelua kannattaa harkita jo aika alussa.  Olenko jäämässä tänne vuosiksi vai palaanko Suomeen tai lähdenkö jonnekkin muualle? Tuleeko joku käymään, joka veisi osan mukanaan? Ehdinkö itse viedä lomilla? Tähän kohtaan voin todellakin todeta, että been there, done that. Tämä on mun arkea, huoh.

P -  Pakkaaminen. Jep. Tämä on haastavaa ja päätä raastavaa. Pitää sopeutua vuoden aikoihin, pitää saada juuri ne tuskin koskaan käytettävät lempparikengät mukaan ja pitää muistaa kaikkien ihanien vaatteiden keskellä myös ne perusvaatteet. Ja painorajahan tässä tulee vastaan. P sopisi myös painorajaksi. Argh. Tämä on varmaan muuttajan suurimpia murheen aiheita.

Q - Questions. Ulkomaille muuttoon liittyy niin kamalan paljon kysymyksiä. Joskus niihin on selkeät vastaukset, joskus niitä pitää metsästää ja joskus ei vain tiedä ennen kuin kokeilee. Nämä voivat olla arkisia ja käytännön asioihin liittyviä tai sitten emotionaalisia ja ajatuksia herättäviä. Saanko ulkomailla opiskellessa tuet? Selviänkö siellä yksin? Miten toimia jos jokin menee vikaan? Kyllähän arkielämä on muutenkin täynnä kysymyksiä, mutta ulkomaille muutto on usein  hyppy tuntemattomaan, joka tietysti herättää paljon kysymyksiä.

R - Raha. En todellakaan väitä, että ulkomaille muuttoon tarvitsee rahaa erikoisemmin. On vain ymmärrettävä, että lennot maksaa ja asuminen saattaa olla eri hintaista (siis jopa halvempaa). Myös opiskelijalle tulee usein vastaan kaikkia maksuja, joita ei ehkä Suomessa ole tottunut maksamaan (ei onneksi täällä). Ulkomaille tietty voi muuttaa myös töihin, jolloin rahaa sitten virtaa sisään (toivottavasti enemmän kuin menee). Silti palkat ovat erilaisia ja verot ovat erilaisia. Rahaan liittyy myös kysymyksiä pankkitilin hankinnasta, valuuttakursseista sekä turvallisuudesta.

S - Sosialisointi. Tähän tietysti yhdistyymyös tuo K eli Kulttuuri. Ulkomaille muutettaessa voi joskus hieman mietityttää miten saada kavereita, jos pitää kommunoida täysin vieraalla tai haastavalla kielellä. Tai vaikka ihan tutullakin. Sosialisointi eri kulttuureiden kanssa on myös haastavaa. Vitsit ovat erilaisia, arkiset rituaalit erilaisia ja vain koko elämä saattaa olla niin erilaista. Tämän vuoksi olisikin hyvä tutustua maan kulttuuriin hieman etukäteen. Erasmuslaiset tuovat tähän pakkaan ihan uuden käsitteen ja se multikulturellinen meno vasta mielenkiintoista onkin. Mutta sosialisointi on tärkeää ja sitä kautta voi mahdollisesti kiintyä maahan ihan eri tavalla.

T - Turvaverkko. On ihan hyvä rakentaa oma turvaverkko sinne uuteen maahan ja paikkaan. Vaikka kuinka sitä tansittaisiin ruusuilla, niin kyllä ne piikit joskus pistelee. Eli alamäkien kohdalla saattaa tarvita tukea ja hankaluudet on helpompi kohdata, kun ei ole yksin. Toisaalta, onhan Suomi vain puhelinsoiton tai lennon päässä.

U - Unelmat. Ulkomaille muutto saattaa olla unelma ja unelmia kannattaa tavoitella. Ei mulla tästä muuta.

V - Vakuutukset. Onhan ne kunnossa? Ketuttaa, jos joku kävelee kulman takaa ja lyö hampaat irti ja leuan pois paikaltaan. Ja ketuttaa vielä enemmän, jos tällä hetkellä juuri ei ollut vakuutukset kunnossa. (Yhelle suomalaiselle kävi viime vuonna noin.) Vakuutuksiin liittyy myös tietty pienemmät onnettomuudet, matkustaminen ja tavaroiden turvaaminen.

X -Xtreme. Ei kai tästä muuta. Ps. X ei oo helpoin kirjain :D

Y - Yhteydenpito. Omien kokemuksieni mukaan tässä toimivat parhaiten Facebook, Skype ja kaiken maailman Whatsappit. Ainiin ja tietty vanha kunnon sähköposti. Soittaminen ja tekstaaminen saattaa olla aika tyyristä, mutta yhteydenpito on omasta mielestäni tärkeää. Etenkin jos perhe, kaverit ja puoli elämää löytyy toisesta maasta. Myös tuo uusi älypuhelimeni helpotti asiaa hurjasti. Jos olisin osannut aavistaa rakastumiseni ja sen käytännöllisyyden niin olisin ostanut moisen kapistuksen jo heti ulkomaille muuttaessa.

Z - zebra?  zoo? En kyllä tiiä. Ehdotuksia?

Ä -  Ärsytys. Joo, tuttu tunne. Joskus kaikki täällä vaan ärsyttää. Ihmiset, ruoka, tavat toimia, kieli, sää.. You got the point. KAIKKI. Mutta onneksi tätä ei tapahdu turhan usein. Ja jos tapahtuu kannattaa niin kannattaa palata kohtaan K eli miettiä onko kohdannut  kulttuurishokin. Ja sitä kautta mahdollisesti kohtaan E, eli kokemuksiin. Onko tämä nyt sitten sitä mitä haluan?

Ö - Öykkäröinti. Älä öykkäröi. Ulkomailla asuessa on hyvä pitää kotimaan mainetta yllä :) KUN se Suomi voittaa sen lätkämestaruuden tossa reilun viikon päästä, niin ulkomailla asujat muistakaa, että alasti suihkulähteissä kylpeminen saattaa olla normaalia juhlahumua Suomessa, mutta ei ehkä kaikkialla muualla.

Aikamoinen tehtävä! Saa ehdotella uusia kirjaimia :) ja ainiin, älä ota sitä vakavasti.

lauantai 12. toukokuuta 2012

A good day

Tänään on kieltämättä ollut hyvä päivä. Aamu alkoi sillä kamalalla tentillä, johon on nyt tässä viimeiset pari päivää luettu oikein olan takaa. Ja se meni jopa kohtalaisesta, ellen sanoisi jopa, että läpi. No sieltä sitten lähdettiin Larissan kanssa syömään turkkilaiseen ravintolaan, jonne hän oli ostanut voucherin jo pieni ikuisuus sitten. Kyseessähän ei tietysti ollut mikä vaan turkkilainen rafla, vaan juuri se missä itsekkin satuin työskentelemään tämän kevään. Oli hassua olla asiakkaana. Pakettiin siis kuului laajennettu meze sekä baklavat. Outoa, kun on monta kertaa tarjoillut mezeitä ja nyt sitten tuli maistettua. Noita paikanpäällä tehtyjä herkkubaklavoita on tullut testailtua kyllä pari kertaa. Ennen lounasta meillä oli vielä aikaa istua pitkästä aikaa auringossa ja erehtyä ostamaan pari superkallista ja herkullista kuppikakkua. Namm.

 
 
 
 
 
 
 
 

Sieltä sitten ylensyöneinä päätettiin piipahtaa Primarkissa. Larissa osti 7 paria kenkiä, hehe. Itse ostin vain kahdet kengät, sortsit ja t-paidan. Ehdin hukata huivinikin siellä jonnekkin :(

 
 

Sitten Larissan luo valittamaan väsymysta ja kaupan kautta kotiin. Ihanaaaaa. Lauantai, vapaailta, välipäivä salilta, ihanan aurinkoinen päivä, pari skonssia taas uunissa ja parhaimpana se, että se tentti on ohi!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Pakerrusta perjantaina, not fun

Huoh, what a day.. Tänään olen käynyt läpi tunteita Apua, feilaan tämän tentin-fiiliksestä ylös Enkä feilaa, läpi mennään eikä meinata!-tunteeseen. Nyt on semmoinen aika turvallisen varma olo.

Kävin aamulla Aberdeenin yliopistolla moikkaamassa toista suomalaista Idaa (joka puoliksi asuu siinä mun Tampereen kesäkämpän naapuris!), joka kiltisti lainasi mulle tuon kurssikirjan nyt sitten vielä koko viikonlopuksi. Sen jälkeen tuliin kotiin kokeilemaan ja ihailemaan uusia, ihania, sopivia, herkullisen värisiä bikineitäni. Sitten pikaisesti zumbaan, joka viime kertaisen hyvän kokemuksen jälkeen tiputti taas maan pinnalle; zumba ei ole meikäläistä varten. Mieluummin hakkaan toisia (tai heidän pistehanskojaan) nyrkkeilyssä ja nostan rautaa, kuin keikuttelen välillä liiankin haastavia kuvioita +40v (vai oliko se +80?) naisten seurassa. Not fun, kun ei ne kokeneet keski-ikäisetkään pysyneet menossa mukana. Noh, sainpahan ainakin vähän hikeä pintaan.

Sitten sadan pyramiidipasianssin jälkeen kiinni kirjaan. Siitä on nyt noin 4-5 tuntia ja vihdoinkin voin huokaista, koska olen käynyt ne hurjat neljä kappaletta läpi, jotka olinkin päättänyt lukea. Mutta lukeminen perjantai-iltana lauantain tenttiin on kamalan haastavaa, etenkin jos kaikki Suomesta päivittelevät kisastudio fiiliksiään. Joten välissä tuli pelattua toiset sata pyramiidipasianssia (on muute niin koukuttava, että oksat pois) ja leivottua skonsseja. Namm, niistä tuli parempia kuin koskaan ennen. Tavoitteena on nyt siis tyhjätä ruokakaappeja tässä tulevan 8 päivän aikana ja tämmöiset extemporee-leipomiset auttavat asiaa hyvin. Herkkuskonssien avulla jaksoin sitten kerrata vielä kaiken ja jättää kasan papereita odottamaan aamua. Huh, onneksi huomenna on tämä kamalin tentti ohi ja sitten onkin 6 päivän tenttitauko.

 


Ensi viikolla tulen ravaamaan ravintoloissa (itseasiassa huomisesta lähtien, jee), käymään ainakin parissa leffassa ja siivoamaan. Ainiin ja lukemaan lakia. Laukut on aikalailla jo pakattu täyteen, koska pelkään yhä niitä kiloja ja punnitsen jatkuvasti. Tavaraa menossa roskikseen ja kirpparille. Koeviikot ovat tehokkaita, ihan joka mielessä.

torstai 10. toukokuuta 2012

Time to face the reality

Mulla on enää alle 10 päivää jäljellä täällä ja tänä aamuna taisin sitten vihdoinkin sisäistää sen. Ensimmäisen viikon työvuorot kuultuani iski päälle pieni jännitys ja ehkä jopa ahdistus. Pian pitäisi aloittaa taas työt uudessa paikassa ja se tuntuu aina jännittävän. Toisekseen, mulla ei oo vieläkään harjottelupaikkaa syksyksi. Tai no vieläkään ja vieläkään, kun onhan tässä vielä 4 kuukautta aikaa etsiä semmoinen. Siitä huolimatta tunnen pientä epäonnistumisen tunnetta, kun kaikki muut saa ja onnistuu ja itse olen aika tyhjän päällä.
Niin ne ensimmäiset työvuorot vaikuttivat aika moneen asiaan. Lähetin sähköpostia yhdestä harjoittelupaikasta ja tapaamisesta, suunnittelin muuttoni, tajusin missaavani sukulaisen 60v juhlat ja sisäistin, että ensimmäinen viikko tulee olemaan hektinen. Ja tähän kaikkeen on enää vain ihan vähän aikaa! Ja ennen tätä päivää, kalenterini huusi tyhjyyttä tuohon parin viikon päähän. Enää ei ole näin.

Piti sitten lähteä tekemään aamutreeni, että sain heitettyä aivot narikkaan edes hetkeksi. Tuo urheilu toimii tällä hetkellä aikalailla päännollaajana ja jos mikään muu ei motivoi niin ainakin se stressitön 60-90 minuuttia. Kelpaa. Eilinen tentti meni muuten ehkä jopa ihan hyvin ja nyt sitten pitäisi alkaa pakertaa lauantain tenttiä varten. Sain nyt lyhyeen lainaan toiselta yliopistolta kurssikirjan, niin ehkä tästäkin läpi mennään! En edes enää tiedä miten olisin selvinnyt ilman tuota kirjaa.


Kuvituksena toimii kesäiset kynnet ja kynsilakat, joita olen nyt kamalasti hamstraillut. Olisin myös erittäin kiinnostunut kokeilemaan tällaisia Natan blogista löytyviä liukuvärjättyjä kynsiä. Kesäkesä!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Plaaplaa

Nyt kun olen saanut taottua päähäni jotain lauantain tenttiä varten niin ajattelin nollata hetken aikaa. Huomasin myös addiktoituneeni erilaisiin pasiansseihin. Ne ovat erittäin viihdyttäviä, aikaa vieviä ja no, niillä ei onneksi ole mitään tekemistä consumer behaviourin kanssa. Vielä vähemmän huomisen econtentin kanssa. Eli hyvästi perus Pakkaan & siivoan-virikkeet tenttiviikolle, minä pelaan nyt pasianssia. Paitsi, että pakkaillessani löysin viime vuoden markkinoinnin kirjan, joka osoittautui mainioksi kirjaksi tenttiä ajatellen eli pakkaamisessakin on puolensa.

Tämmöiset tenttiviikot ovat oikeastaan ihan kivoja. Tänään jumppaan kävellessäni en edes muistanut onko tänään maanantai vai tiistai. Kunnes tajusin, että uusin Gossip Girl tulee ma-ti yönä ja katsoin sen juuri aamulla. Niin ja tänään tulee Iholla. Ja viime yönä tajusin, että ensimmäistä kertaa elämässäni oon täysin stressitön koulun ja tenttien kanssa. Olen aika hyvin opiskellut, mutta myös uusi Menee miten menee-asenteeni auttaa tässä. Ja tällä hetkellä stressaan muutenkin mieluummin muita asioita. Jos en pääse läpi (näin ei ole vielä koskaan elämässäni käynyt) niin voin tulla Aberdeeniin shoppailureissulle samalla kun tulen tekemään tentit. Ja näinä vapaapäivinä voi urheilla koska haluaa, syödä aamupalan koska haluaa ja elää semmoista elämää, jossa ajalla, päivällä ja rytmillä ei ole väliä. Paitsi kunhan muistaa mennä tenttiin oikeana päivänä. Ja tämmöisestä rentoilusta johtuen huoneeni näyttää nyt tältä.

 
 

Mielestäni tämä on ihan hyvä tapa, kun kävelee huoneeseen niin ei pääse noita kirjoja ja papereita pakoon (paitsi tähän koneelle, kun olen selin sänkyyn).

Eli samaa kuivaa arkea. Countdown laskurini näyttää 11 kokonaista päivää, käsittämätöntä. Varasin tosiaan nyt 20 kilon matkalaukun lennolle ja pakkasin sinne jo 10 kiloa tavaraa. Uskon saavani kaiken mahtumaan, taas kerran. 

Noniin, nyt on taas avauduttu turhaakin turhemmista asioista.