keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Life takes you to unexpected destinations

Välillä tulee mietittyä sitä, miten elämä on minua kuljettanut. Miten pienet päätökset, yllättävät muutokset ja valintojen kirjo on johtanut minut tähän pisteeseen. Nyt asun Suomessa, mutta silti kaukana kotoa. Minulla on harjoittelu alalla, josta tiesin tuskin mitään vielä puoli vuotta sitten. Jos olisin valinnut yhden pienen asian erilailla, missä olisin nyt?

Muutin pois kotoa jo 16-vuotiaana. Silloin hain lukioon Helsinkiin, joka oli ensimmäinen valintani, sekä Tampereelle. Kuten pidempään seuranneet ovatkin varmaan jo tajunneet, niin ykkösvaihtoehto putosi pois ja päädyin Tampereelle. Tämä oli ensimmäisiä isoja askelia elämässäni. Vaikka Helsingissä oleva lukio olisikin mahdollistanut englanniksi opiskelemisen, niin olisiko elämäntilanteeni sallinut ulkomaille muuton. En voi tietää. Ehkä minulla olisi ollut erilainen lähipiiri ja tyytyväisyys asua siellä, missä sillä hetkellä elin.

Välivuoteni oli epävarmaa aikaa. Asuin Englannissa, palasin takaisin Suomeen, lensin takaisin Britteihin, haaveilin Australiasta, epäröin tulevaisuuteni ja opiskeluideni kanssa. Olin tyytyväinen, mutta silti niin tyytymätön. Muistan erittäin hyvin, miten solmussa olin päätösten kanssa. Tein kuitenkin päätöksen hakea Skotlantiin opiskelemaan, vaikka Suomi pyörikin mielessä. Taas kerran hain moneen paikkaan ja sinä yhtenä tammikuisena päivänä kun raapustin hakemukseni ja valitsin viisi yliopistoa, en todellakaan miettinyt tulevaisuuttani. Mikään ei kiinnostanut ja opiskeluiden alkuunkin oli vielä 9 kuukautta. En todellakaan tiennyt mistä löytäisin itseni seuraavana syksynä. Sinä kesänä tein vielä ison päätöksen Englannin ja Skotlannin välillä. And as you know, valitsin pohjoisen ja muutin taas.

Sitten tuli Istanbul ja Tampere-kesät. Monta kertaa olen ollut valintojen keskellä, että missä sitä olisi ensi kesän tai syksyn. Mistä harjoittelu? Mikä harjoittelu? Tämä työ on viimeisin iso askel ja aika yllättävä sellainen. Halusin niin kovasti jäädä Tampereelle, mutta monen mutkan kautta päädyin tänne. Ja hyvä niin. Tällä hetkellä mietinkin, että miten tämä harjoitteluvalintani johtaa minua tulevaisuudessa. Pysynkö alalla? Vaihdanko johonkin ihan toiseen? Tätä onneksi on turha miettiä tässä vaiheessa, kun harjoittelua on vielä 10 kuukautta jäljellä.

Olen sitä mieltä, että elämä voi olla todella yllättävä, jos vain ottaa sen riskin. Teemme jatkuvasti päätöksiä, jotka johdattavat meitä eri polkuja. Usein mietinkin niitä muita vaihtoehtoja ja vaikeimpina aikoina taas uskon, että joku muu polku olisi ollut parempi. Sitä vain ei voi oikeasti tietää ja toivon, että tämän polun päässä tiedän valinneeni sen oikean. Kyllä elämä vaan on jännää!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Helsinkifiilistelyjä

Ajattelin nyt kertoa niille ihmisille, jotka tätä eivät vielä ole elämässään tajunneet, että Helsinki on i-h-a-n-a! Pitkästä aikaa tuntuu, että kaupungissa, jossa asun on kaikki kohdillaan. Kaikki on lähellä, metrot kulkee, ratikat kulkee, ruuhka ei pysäytä liikennettä niinkuin Istanbulissa ja talot eivät ole tylsän harmaita niin kuin Aberdeenissä. Helsingissä on sopivasti ihmisiä, ihania pieniä sisäpihoja ja vanhoja nättejä taloja.

Eilen illalla jokapäiväisen Salkkari-tuokioni jälkeen sain innostuksen lähteä lenkille Pihlajakadulle alias Huvilakadulle. Kiersin Hakaniemen läpi ja ihailin valaistua Uspenskin katedraalia Katajanokan kalliolla. Siitä suuntasin sitten kohti Ullanlinnaa/Eiraa. Jossain vaiheessa päätin, etten voi nyt alkaa googlemapsailemaan ja etsimään Seppoja, vaan vedän tämän lenkin lenkkiasenteella. Kääntyessäni pienelle nätille kadulle huomasin kuitenkin yhtäkkiä olevani juuri sillä Huvilakadulla. Sepot ja Ismot ja jopa se itse talo 23 jäivät huomioimatta, sillä se katu oli niin käsittämättömän nätti. Sen värikkäät ja vanhat kerrostalot muistuttivat tavallaan Edinburghista. Niiin nättiä. Päätinkin, että lähden ensi viikonloppuna kuvaamaan juuri noille pienille näteille kaduille. Löysin myös majatalo Amandan kadun, mutta päätin jättää sen ensi kertaan.

Kuva



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ihana sää, ihanemmat kengät

Ahh, mikä sää tänään oli. Uskon, että jos joka päivä paistaisi aurinko samalla lailla niin tämä pieni kansa olisi astetta onnellisempi. Päivän kruunasi parin puhelinsoiton jälkeen löytynyt yksi oikean kokoinen nahkainen kenkäpari Mangosta.

Rankemmat huvit

Heräilen täällä tänään hieman parempaan aamuun. Perjantainen Halloween-juhlinta kesti yli kellon ympäri ja eilen kyllä tunsin sen. Eilen piti tosiaan lähteä vielä kaverin kanssa yöelämään, mutta kisakuntoni petti ja katselimme vain leffaa. Onneksi, sillä nyt voin sitten mennä salille ja ulos aurinkoiseen ilmaan.

Tänään sitten vuorossa vielä lievää toipumista perjantaista, piiitkä salitreeni, pyykkipainajainen ja käväisy keskustassa.

Tässä ihana ruokakuva torstain illalliselta Loiste-ravintolasta ja sitten söpö Halloween-asuni, jonka meikit pesin jo suht aikaisin pois. Oli hieman vaikea käydä keskusteluja ihmisten kanssa, kun aina välillä muisti, että miltä näyttää :D

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Valmiina viikonloppuun

Tämmöiset pienet blogihiljaisuudet tuntuvat nostavan kynnystä edes aloittaa kirjoittamaan mitään. Ketä nyt kiinnostaa, että käyn töissä ja käyn salilla ja tänään paistoin ruoaksi kananmunia. Välillä kun vaan en tee yhtään mitään muuta. Nyt kun alkuviikko on tosiaan mennyt urheilukärpäsen puremasta johtuen salilla ja lenkillä, niin loppu viikko meneekin juhlien (ja ehkä potien päänsärkyä aamuisin). Oikeastaan aktiviteetit alkoivat jo tänään, kun kävimme työporukalla keilaamassa. Ensin meinasin nössöillä, että äääh voisin tulla vain katsomaan, mutta huhhuh kun ne muutamat täyskaadot saivat repeämään riemusta.

Huomenna on sitten vuorossa työporukalla sekä muutaman norjalaisen vierailijan kanssa illallistamista ja sieltä sitten mediabileisiin. Alkuviikosta kilahti myös sähköpostiin yhden meidän firman toimistoista kutsu Halloween-juhliin. Ja näistä juhlista tietämättömänä sovin lähteväni yhden kaverini kanssa lauantaina viihteelle. Että semmoinen loppuviikko tulossa, sunnuntaina lupaan nukkua. Meinaa vain turhauttaa, että kun vihdoinkin on motivaatiota urheilla, niin nyt loppui aika. Mutta hei, nyt todellakin sosiaalisoidaan, kun voi!


Tänään puoliksi pakotin itseni lenkille, koska en kestänyt ajatusta kahden päivän treeniviikosta. Teinkin niin villin vedon, että jätin sykemittarin kotiin ja puhelimen urheilutoiminnon pois päältä. Netinkin sammutin. YleX soimaan ja hengittelemään Helsingin syksyistä iltaa. Oli kyllä erilainen ja rentouttava lenkki, kun sykemittari ei painostanut ja ei ole mitään tietoa nopeudesta, energiankulutuksesta tai edes tarkasta ajasta. Lähinnä siis lähdin hakemaan hyvää fiilistä, tai purkamaan huonoa päivää, enkä polttamaan kaloreita ja kehittämään kuntoa.

Nyt katsomaan Salkkareita ja mitä muuta nyt tänään onkaan tullut. Hengähdän vielä hetken, että jaksaa loppuviikon olla menossa! Koitan muistaa myös napsia kuvia näistä menoista ja meiningeistä.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Syksyisiä tunnelmia

Tuli eilen käveltyä keskustaan katsomaan Tie Pohjoiseen -elokuva. Matkalla kameraan tarttui muutama syksyinen kuva. Olisipa viikonloppuna ollut yhtä aurinkoinen sää kuin tänään ainakin täällä etelässä oli!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Syksy

Torstaina toivoin, että saisin raahattua itseni ja kamerani ulkoilemaan, mutta syyssää on pitänyt pintansa ja keli on ollut harmaa ja sateinen. Toisaalta se ei ole haitannut yhtään, koska sisimmässäni olen hieman melankolinen ihminen. Melankolinen musiikki on mukavaa, melankoliset elokuvat pistävät miettimään ja tuo melankolinen sää on toisinaan ihan kiva. Tykkään oikeasti syksystä, etenkin niistä kirpeistä aurinkoisista päivistä, mutta myös sateinen, sumuinen ja kostea sää menee. Paitsi silloin jos on kihartanut hiuksia kaksi tuntia ja vettä tulee taivaan täydeltä ja se kaikki työ on kadonnut puolessa minuutissa. Lenkeillä taas kun hiukset ovat sykkyrällä ja naama mykkyrällä niin sade ja sumuinen sää vain piristävät ja happeakin riittää paremmin. Sumuisen sään kunniaksi kävinkin juuri kiertämässä Töölönlahden pari kertaa, vaikka eilisen jalkatreenin jälkeen jalat hieman painoivat. Aamulenkkeily on aina hirmu ahdistavaa, kun vaikka yrittää tehdä kevyen matalasykkeisen lenkin niin syke on kuitenkin aina lähes maksimissaan. No, nyt on ainakin urheillut olo.


Viikonloppu on muuten mennyt aika rauhallisesti, lettuja ja jätskiä syöden ja leffoja katsellen. Tuo yllä oleva kuva onkin yllättäen ainut, joka tältä viikonlopulta löytyi puhelimesta. Tänään voisin lähteä vielä kävelylle ja nauttia viikonlopun mahdollistavasta suht valoisasta kävelystä.

Hyvää sunnuntaita! :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Karkeaa arkea

Äitini totesi eilen puhelun aikana, että on tainnut olla kiireinen viikko, kun blogissa on ollut niin hiljaista. Hetken pohdittuani totesin, että ei kyllä oikeastaan ole. Maanantaina kävin uuden tutun kanssa syömässä Morrisonissa SYÖ! viikon tarjousburgerit ja sitten Fazerin kahvilassa juomassa mariannekaakaot. Tiistai ja keskiviikko ovat sitten menneet töissä ja salilla. Ja nytkin suunnittelen juoksemaan lähtemistä. Optimistina odotan, että sade lakkaa. Taitaa kyllä olla aika turha toivo.

Kävin tänään töiden jälkeen Hakaniemen kauppahallissa hakemassa pari lankakerää uuteen kaulahuiviin. Bongasin ihanan syksyisen värisen kerän jo viime viikolla ja nyt sitten hain sen, kun olin varma, että into riittää. Tuo kauppahalli on niin ihana, kuten ne aina ovat, mutta myös aika hinnakas näin harjottelijan palkkoihin verrattuna. Ehkä joku päivä asun Hakaniemessä ja ostan ruokani läheltä?

Nyt voisin alkaa siivota. Tiskivuori aina kasvaa loppuviikkoa kohden ja aamuväsymyksen ja vaatekriisien aiheuttamat vaatekasat kaikkialla vain lisääntyvät. Onneksi huomenna alkaa taas viikonloppu ja saa nukkua pari päivää. Ja lauantaina pääsee Valtterin kirppikselle!


Jospa viikonloppuna paistaisi aurinko ja saisin itseni ja kamerani liikkeelle!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pitkästä aikaa Pohjanmaalla

Olen ollut nyt pari päivää aika harvinaisen hiljaa ja tähän on syynä loma metsän siimekseen, eli kotikonnuille. Tämä on ollut todellinen rentoutumisloma: shoppailua äidin kanssa, kaulahuivin kutomista, omenahillon teon opettelua ja lepäämistä. Tänään kuitenkin aktiivisoiduttiin kuntosalin verran.

Tässä kuvia viikonlopulta: omppuhilloa, kuivattuja omenoita siivuina ja ananas-kookossmoothieta.

En ole neljään vuoteen ollut kotona tähän aikaan vuodesta. Tästä johtuen minut valtaa noin tunnin välein tunne, että on vuosi 2008 tai vaikka 2006. Ihme flashbackejä johtuen tuosta säästä, syksyisestä auringonpaisteesta, kylmyydestä, kotoisista tuoksuista ja tunnelmista. Mulla on jotenkin semmoinen syysloma olo, joka sitten yhdistyy automaattisesti tuonne muutamien vuosien päähän. Pimeän aikaan taas luulen, että ulkona on lunta, koska olen käynyt täällä kesän lisäksi vain lumiseen aikaan. Koin myös samanalaisia fiiliksiä Helsingissä ja etenkin Tampereella vieraillessani, mutta nyt täällä Pohjanmaalla ollessa nämä flashbackit ovat tuplaantuneet. Niin outo tunne. Olisipa oikeasti syysloma.

Nyt nautin vielä 6 tuntia maaseudun rauhasta ja sitten alkaa taas neljän tunnin puuduttava matka Helsinkiin. Ja huomenna töihin, yhyyy

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Skotlantiin vai Suomeen opiskelemaan?

Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten tein vertailun siitä, että kumpi on parempi: Suomi vai Skotlanti. Kuten kyseisessä postauksessa toteankin, niin on erittäin vaikeaa lähteä vertailemaan kotimaataan, oikeastaan yhtään mihinkään. Kyseinen postaus on myös hyvin pinnallinen ja puhuu pääasiassa säästä, ruuasta, yms. Tuossa vaiheessa olin ehtinyt asua Skoteissa vasta kuukauden, joten silläkin on ehkä vaikutuksensa.

Ajattelin nyt siis muutaman vuoden kokemuksen perusteella kertoa omat mielipiteeni siitä, että miksi Skotlantiin ja miksi ei Skotlantiin. Siis huom. omasta mielestäni. Hommaa rajoittaa tietysti se, että enhän minä ole lukion jälkeen täällä koto-Suomessa opiskellut päivääkään.

Miksi siis Skotlantiin?
+ Jos nyt vertaa moneen muuhun maahan niin Skotlannissa on ainakin ilmaista opiskella. Kuten mainitsenkin Skotlantiin opiskelemaan -postauksessani niin SAAS kustantaa ja Kela tukee. Eli rahallisesti, teoriassa ainakin, Skotlanti on ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa ulkomaille
+ Kieli: saa opiskella englanniksi. Ja niin tietty saa Suomessakin, mutta on tuommoinen koko elämän täyttävä kielikylpy kuitenkin tehokkaampi kuin vain englannin kieliset luennot.Tämä kieliasia tietysti pätee moneen muuhunkin maahan, ei vain Britanniaan, mutta on silti Skotlanti vs. Suomi -kisassa olennainen.
+ Kokemukset: koen, että omalla kohdallani ainakin olen saanut uralleni hyvän lähtökohdan, koska minulla on nyt kansainvälistä taustaa. Opiskelenhan kuitenkin kansainvälistä liiketaloutta (International Business Management). En voi myöskään mummona muistella menneitä, että kun en mennyt ja en tehnyt ja yhyy. Olen niin monta kokemusta rikkaampi, niin hyvää kuin huonoakin.
+  Omalla kohdallani sinne oli ainakin helpompi päästä. Ei yhtään pääsykoekirjaa, sen sijaan vaan tarpeeksi itsensä myyntiä UCASiin eli sinne hakujärjestelmään.
+ Omalla kohdallani kävi myös niin, että aloin arvostamaan Suomea ja halusin palata tänne. Itse koen sen ainakin plussana, kun nyt osaa arvostaa niitä asioita, jotka täällä Suomessa ennen olivat itsestään selvyyksiä :)
+ Itse myös itsenäistyin ulkomailla asuessa hurjasti. Muutin kotoa pois jo, kun olin 16-vuotias, mutta sitten kun on vieraassa maassa vieraalla kielellä hoitamassa asioita ja tuskailemassa, niin kummasti sitä oppii. Tämä kyllä tapahtui omalla kohdallani jo Englannin välivuoden aikana.
+ Lopuksi voisin todeta, että onhan se jännää lähteä sinne. Siellä on myös parempi sää pääasiassa, vaikka Suomen kesää se ei kyllä voi edes kuvitella voittavansa. Siellä on hyviä skonsseja ja halvempia vaatteita ja erilaisia ruokia. You get the point. Suomessa on taas omat suklaat ja salmiakit ja maksalaatikot. Eli tällä osalla aika plusmiinusnolla.
Miksi ei Skotlantiin?
- Välimatka kotimaahan: lomat menee yleensä Suomeen reissatessa, matkustuskulut, mahdolliset puhelinlaskut, perheestä ja vanhoista kavereista erossa oleminen. Eli yleisesti kaikki mikä välimatkaan liittyy.
- Sopeutumisongelmat/tyytymättömyys: tämä saattaa johtua tuosta ylemmästä. Voi olla, että kyseinen opiskeluaine, maa tai koko homma ei olekkaan itseä varten. Kannattaa miettiä, että mitä haluaa ja miksi haluaa. Jos haluaa ulkomaille asumaan hetkeksi, niin vaihtoehtona on myös vaihto-opiskelut. Jos taas haluaa viettää 3-6 vuotta elämästään toisessa maassa ja on valmis siihen, niin menoks vaan!
-Joitakin tutkintoja ei hyväksytä muissa maissa. Esimerkiksi Skotlannin lakitutkintoa ei katsota kovin hyvällä Suomessa. Skotlannin laki eroaa jopa Englannin lakisäädännöstä, niin mitä olettaa sitten muiden maiden kohdalla. On siis mahdollisesti vaikeampaa palata Suomeen/muualle töihin, jos on valinnut väärän alan väärässä paikassa.
Itse omasta kokemuksestani voisin todeta, että Skotlannissa opiskelu on ollut vain positiivinen kokemus uraani ja tulevaisuuttani ajatellen. Toisaalta sen vuoksi olen viettänyt myös paljon aikaa yksin ja yrittäen tutustua uusiin ihmisiin. Olen myös kaipaillut Suomeen ja tuskaillut virallisten asioiden hoitamisen vaikeuden kanssa. En siis voi sanoa, että se on ollut superduper mahtava juttu, mutta opiskelu ulkomailla on kehittänyt, kasvattanut ja kouluttanut minua. En ehkä edes osaa kuvitella millaista elämäni olisi, jos olisin jäänyt Suomeen. Ehkä tasaisempaa, ehkä tylsempää, ehkä mukavempaa, ehkä sosiaalisempaa. Kenpä tietäis sen.

Kuvat viime toukokuun roadtripiltä Isle of Skyelle, jutut löytyy täältä, täältä ja täältä.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Paperisotaa

Huomasin juuri, että junissa toimiva opiskelijakorttini meni vanhaksi viime kuun lopussa ja olisin lähdössä nyt viikonloppuna Pohjanmaalle. Joku sanoisi, että menet vain VR:n toimistoon ja hankit uuden. Minä vastaisin, että ei ole niin helppoa, jos opiskelee ulkomailla. Olen siis nyt tässä 45 minuuttia miettinyt, että millähän todistaisin opiskeluni tälle Suomen valtiolle tällä kertaa. Sähköposti on aina varma paikka pitää kopioita tallessa, mutta siinä vaiheessa kun on muutama eri osoite niin syntyy ongelmia. Olen nyt etsinyt skannattuja todistuksia henkilökohtaisesta sähköpostistani, yliopiston sähköpostista ja osa on jo työsähköpostissanikin. Jotain taisi jäädä Bogazicinkin sähköpostiin. Ja kaikki tämä tuloksetta. Hmph.

No entä ne paperiversiot? Kaikki uusimmat löytyvät täältä, mutta koska kaikki on yleensä saapunut vanhempieni postiin (ennen tätä syksyä) niin siellähän ne minua odottavat. Nyt olen äitin avulla onneksi saanut jotain todistuksia hoidettua esimerkiksi Kelalle. Tietysti organisoivampi tekniikka olisi parempi, mutta äh, näitä todistuksia ja papereita ja kaikkea tulee koko ajan. Ja sitten suunnilleen mikään ei voi todistaa juuri sitä asiaa mitä Kela tai VR tai joku muu haluaa.

Hyvin usein ulkomaalaista opiskelijakorttianikaan ei hyväksytä. Esimerkiksi HSL ei anna alennusta ulkomailla opiskeleville, kuten minulle, vaikka olenkin Suomessa tekemässä työharjoitteluani. Kerran en saanut kuntosalilta opiskelija-alennusta, koska en omistanut suomalaista opiskelijakorttia. Myös Kela vaatii enemmän. Huomaan yleensä ainakin kerran vuodessa, että jahas tuet taas katkesivat, koska en ollut toimittanut jotain ekstratodistusta heille.

Kaiken kukkuraksi yliopistoni näyttää vaativan ekstrapaljon paperihommia. Kaikkea pitää lähetellä edes takaisin, että on varmasti kaikkien allekirjoitukset ja kopiot kaikilla. Skannata ei yleensä saa ja faksia he eivät siellä päässä omista. Työharjoitteluni aluksi minun piti lähettää todistuksia (jotka unohdin kokonaan hehe) siitä, että olen saanut perehdytyksen miten toimia vaarallisissa työolosuhteissa ja mistä pakenen kun syttyy tulipalo ja kaikkea muuta. Kyllähän paloreitit ja muut kuuluvat perehdytykseen, mutta että allekirjoituksineen pitäisi palauttaa? Sitten oli vielä kasa muita papereita, jotka ensin skannasin kiireessä ja sitten vielä postitin paperiversiot. Hyvähän siellä sähköpostin perässä on sitten lukea, että "please consider before you print", koska kuitenkin pitää printata. Hmph.

Noh, nyt siis on Kela- ja VR-kriisi päällä. Sitten vielä puhelinlaskukriisi. En siis kestä, kun asiat eivät toimi ja pitää kuluttaa turhanpäiväiseen tuplana aikaa. Huomenna on onneksi kuitenkin parempi päivä, kunhan hoidan nämä asiat alta pois. Olen vain liian nythetitänne -ihminen ja en kestä klo 23 paineita jostain turhasta, jota en voi hoita juuri nyt.

Eli opetus on, että kun haet ulkomaille opiskelemaan niin varaudu siihen, että saat todistella Suomessa opiskelujasi ehkä jonkun verran enemmän. Toinen opetus on: pidä kaikki tärkeät paperit yhdessä paikkaa, niin selviät tiistai-illan kriiseistä.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Maanantait

Maanantait ovat aikamoisia huppari- ja tennaripäiviä. Musta tuntuu, että mitä kylmempiä aamut ovat, sitä enemmän haluan puketua mukavasti. Kaapissa olisi ehkä jotain huppariakin tyylikkäämpää, mutta kiitos Suomen työpukeutumisen taas kerran, töihin saa pukea mukavuusvaatteitakin. Sainpa jopa kehun tästä kirpparilta ostetusta hupparista.

Kiitos vaatekriisittömän aamun ja aamupalan vasta työpaikalla, sain itseni paikan päälle jo kasiksi. Mitä muuta voi odottaakaan, kun on periaatteessa nukkunut koko viikonlopun?


Tähän maanantaihin kuuluu myös semiliikuntakiellolla selitelty laiskuus, paljon Eva&Manun musiikkia, kynttilöitä, nauhoitettuja leffoja ja skonsseja. Huomenna skarppaan!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Leffaviikonloppu

Tulin juuri leffasta, taas. Kävimme Annen kanssa vihdoinkin katsomassa Puhdistuksen ja hmm, se oli rankka. Luin kyseisen kirjan viime talvena englanniksi ja jostain syystä olin unohtanut siitä paljon. Pitäisi ehkä lukea se suomeksi, koska käännöksessä on saattanut kadota osa tunnelmasta. Tiivistääkseni voin sanoa, että jos pidät suomalaisten leffojen tunnelmasta, melankoliasta, realismista, rajuudesta, karuudesta ja rankasta juonesta, niin tämä elokuva on juuri sinulle! Jos taas et, niin en suosittele. Itse pidän siitä, että elokuva saa ajattelemaan, ja sitä tämä kyllä teki.

Näimme myös trailerin suomalaisesta elokuvasta Kaksi tarinaa rakkaudesta, joka on osittain kuvattu Istanbulissa. Eli todellinen must see! Juoni tällaiselle ikisinkulle saattaa vaan olla aika rankka. Ja miten epäreilua, Pamela Tola saa kaksi komeaa miestä ja me muut sinkkunaiset emme yhtään.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mitä tänään syötäisiin?

Itse kokkailin pastaa pestokastikkeessa, sekaan heitin vielä auringonkukansiemeniä. En muuten ole ostanut pastaa jopa muutamaan vuoteen ja olinkin hieman uunona miettimässä mitä haluan. Olisin halunnut täysjyvätagliatellaa, mutta päädyin johonkin ruispastaan. Miten elinkään opiskelijavuosina ilman pestopastaa? Toisaalta, vielä vuosi sitten välttelin kaikkea basilikaan liittyvää. Jälkkäriksi kauraomenapaistosta ja vaniljakastiketta, mmm.


Ruokaisaa lauantaita!

perjantai 5. lokakuuta 2012

Hey Mike, show us some Magic!

Mitä ajattelette aina ensimmäisenä aamulla? Jos elämässäni ei ole sillä hetkellä mitään pöyristyttävää, niin itse ainakin lasken aamuja siihen, kun saa nukkua pitkään. Siksi perjantaiaamut ovat luksusta; huomenna saan herätä ilman herätyskelloa. Sunnuntaiaamut taas ovat masentavia, koska seuraavana aamuna soi taas herätys liian aikaisin.

Aloitin myös syksyni tänään. Kangastossuilla vesilammikoissa hyppiminen on aika ärsyttävää. Siksi otinkin viime vuoden nahkasaappaat kaapista esiin. Tällä viikolla on myös kirpparilta ostettu villatakki ollut kovassa käytössä. Ja toppaliivi. Ulkona on oikeasti tullut syksy. Kunpa tämä vain olisi se kylmin mihin Suomi pystyy, koska minä en ehkä kestä enää enempää.

Tulin juuri kotiin leffasta katsomasta Magic Mikea ja siideriltä. Huhhuh, Channing Tatum ja kumppanit. Olihan se hyvä, siis se leffakin. En kylläkään voinut katsella sitä Adam Rodriguezia ihan tosissaan, koska sehän on vain CSI dude eikä mikään miesstrippari!

Viikonloppuja!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Yksi teleportti kiitos

Olen lähiaikoina huomannut olevani ripauksen kateellinen ihmisille, jotka asuvat jossain muualla. Se nyt sinänsä ei ole uutta, että aina haluan jonnekkin muualle kuin missä sillä hetkellä olen. Maiden välillä ravaaminen on aiheuttanut reaktion, jossa aina jossain muualla on muka parempi olla. Ensin haluan koto-Suomeen ja sitten haluankin ulkomaille. Onko tässä mitään järkeä?

Odotin monta kuukautta, että sain yksiön, kotimaan, Helsingin, äidinkieleni, maksalaatikon ja ruisleivän. Nyt sitten muutama päivä taakse päin iski kummallinen vihlaisu jossain tuolla syvällä, kun tajusin, että vaihtarikaverini Anne oli käynyt Istanbulissa. Ei nyt sen loman takia, mutta sen takia, että oliko siellä Istanbulissa nyt sittenkään niin kamalaa vuosi sitten ja että olisikohan sittenkin mukavempi olla siellä? Kokea se kaikki uudestaan? Vuosi sitten vastaisin selkeästi ja simppelisti, että ei. Jep, aika kultaa muistot ja sitä rataa. Eräs luokkakaverini meni tänä vuonna samaiseen yliopistoon vaihtoon ja nyt kun Facebookin virrassa vilahtelee kuvia Efeksestä tai Pamukkalesta tai kampuksen läheltä, niin kyllä iskee pieni kateus.

Vielä kummallisemman reaktion koin eilen, kun  huomasin Facebookista erään tuttuni nykyisen asuinpaikan olevan Glasgow. Koin heti automaattisen reaktion, että Ooh, ulkomailla! Minäkin haluan! Aika pian kuitenkin heräsin ja tajusin, että öö, Skotlantiin? Haluanko muka? Tällä hetkellä vastaan, että tuskinpa. Tällä hetkellä kyseinen maa ja vielä tarkemmin Aberdeen tuntuvat niin etäisiltä. Asuinko siellä joskus? Asuinko siellä vielä puoli vuotta sitten? Ajatus palaamisesta tuntuu oudolta, mutta uskon, että vuoden päästä saatan olla enemmän kuin valmis taas muuttamaan siihen niin yllättävän tuttuun kaupunkiin.

Vaikka koenkin tälläisiä kateuspuuskia niin uskon, että jos minut nyt heitettäisiin pois Suomesta niin aika pian tulisi ikävä tätä pohjoisen kansan kylmää maata. Toisaalta, en tiedä millaista elämä jossain Australiassa tai Aasiassa olisi. Huomaatteko, pohdin aina niitä muita mahdollisuuksia, kun olen saapunut siihen aiempaan unelmaan. Tätä se minun arki on; uskon aina, että jossain muualla on jotain vielä parempaa. Ehkä vielä joku päivä pääsen kokemaan niitä muita maita.
Niin ja ei saa säikähtää. Oikeasti pidän Helsingistä, ihanasta kodistani ja olen onnellinen, että ruisleipää saa muutenkin kuin tuliaisina.

Ps. Heheh elän nyt täällä Istanbulia uudelleen blogitekstien kautta sekä kuuntelemalla viime syksyn Turkki -musahittejä! (sori naapurit!)

maanantai 1. lokakuuta 2012

Shop and don't drop!

Viikonlopun shoppausteema oli selkeästi 'paljon ja halvalla'. Eli siis, miten paljon ja mitä voi ostaa 80 eurolla?  No kaiken tämän!
Eli periaatteessa koko vaatekaapin, jos unohtaa housut ja hameet. Kävin eilen taaas duunikaverin kanssa sample salessa/ystävämyynnissä, tällä kertaa Kalasataman lähellä. Mentiin heti kympiksi, kun myynti alkoi ja niin kannattikin, sillä jo siinä vaiheessa rekit tyhjenivät kovaa vauhtia. Mukaan tarttui ICHIn toppaliivi ja -takki sekä BWNY Jeansin villapaita. Kaikki nämä lähti noin -70% alennuksella ja maksoin niistä yhteensä 70 euroa. Etenkin tuo toppaliivi ja -takki saivat minut hihkumaan ilosta ja juuri tämä koko kehon valtaava jesjesjes -fiilis tekeekin tällaisesta aarteiden metsästyksestä sen arvoista. Normaalihinnalla ostetut tuotteet harvemmin aiheuttavat samanlaista tunnetta. Ja jos nyt huomaat ajattelevasi, että 'nojoo, good for you, oisin mäkin mennyt jos oisin vaan tiennyt!' nii ei hätää, esim. Facebookissa pystyy kyylätä tällaisia Ystävämyyntejä ja jo pelkästään googlettamalla "ystävämyynti" voi löytää monta!

Eli jos noihin meni 70 euroa, niin miten sitten saada kaikki loput kympillä? Noh, ei ehkä yllätä yhtään, että kävin taas lauantaiaamuna Valtteri -kirppiksellä. Ostin sieltä kauluspaidan, sini-valkoisen peruspaidan, hupparin, topin, villatakin ja iiihanan anorakin (made in Finland!!). Nämä kaikki kympillä! Näiden lisäksi ostin vielä äidille jakun ja itselleni sormuksen. Myös tuo villatakki saattaa siirtyä äitin vaatekaappiin.

Eli jos tykkäät tehdä ostoksia, mutta silti pysyä budjetin sisällä niin vältä normihintakauppoja tai ainakin suosi niitä alehyllyjä ja käy kirppareillä, etsi ystävämyyntejä ja sample saleja yms. Googleta, facebookkaa ja seuraa missä lähtee halvalla tulevana viikonloppuna!