torstai 28. helmikuuta 2013

Yhdeksän elämää

Olen aikamoinen pohtija ja ajattelen paljon omaa elämääni ja ajanjaksoja, joita siihen on kuulunut. On ollut eri kouluja, eri työpaikkoja, eri ihmisiä, eri kaupunkeja ja jopa eri maita. Osa niistä on vaikuttanut elämääni suuresti, osa taas kulkenut siinä sivussa. On paljon hyviä muistoja ja on sitten niitä huonoja. Olenkin huomannut, että nykyään ehkä hieman pelottaa mennä vaikka niinkin lähelle kuin Tampereelle. Siellä on kasa aivan ihania muistoja, joita en halua koskaan pyyhkiä pois. Silti koen kuitenkin vaikeaksi kohdata ne ihmiset ja sen ympäristön, jossa joskus olin niin onnellinen.

Tämä ajatus nousi vahvasti mieleeni eilen illalla, kun aloin katselemaan lentokenttäyhteyksiä viikon päästä olevaa Lontoon reissua varten. Junareittejä tutkiessani palasin tutun junayhtiön sivuille, katsoin tuttuja reittejä ja loppujen lopuksi säikähdin junan vaihtoa Croydonissa, jonka läheisyydessä asuin vuoden. Kävin tuossa huonomaineisessa kaupungissa niiiin usein elokuvissa, syömässä, ostoksilla, hengailemassa sekä vaihdoin siellä junia kymmeniä kertoja. Ja vaikka välivuoteni oli yksi elämäni parhaimmista vaiheista niin nyt koen sen kohtaamisen erittäin vaikeana. Skotlantiin muuttaessani uhosinkin kauan, että Lontoo on nähty, enkä halua Lontooseen enää. Silti sinne nyt ollaan menossa. Näköjään aika ristiriitaisin tuntein, koska odotan niin paljon ystäväni Iidan näkemistä pitkästä aikaa, mutta pelkään millaisia tunteita tulee vastaan. En tiedä miksi hyvät muistot muuttuvat näin negatiivisiksi oman pääni sisällä. Ehkä se on se sad ending, joka on päättänyt nämä ajanjaksot. Olenhan kuitenkin viimeksi nähnyt Lontoon sinä aamuna, kun lähdin Skotlantiin opiskelemaan. Kun lähdin pois ihmisen luota, jota rakastin niin paljon.

 

Oudompaa tästä tekee se, että elämäni Lontoossa tuntuu todella sumealta ja unenomaiselta. Miettikää vaikka sitä, kun olitte 9-vuotiaita ja juoksitte kurahousut jalassa ala-asteella. Eikö tunnukkin ihan toiselta ihmiseltä, toiselta elämältä? Vaikka Lontoo-vuodestani on vasta 3,5 vuotta, se tuntuu hauraammalta muistolta kuin ne kurahousut kolmannella luokalla.

Tällaiset ajatukset nostavat myös sen ikuisen kysymyksen siitä, että jos olisin asunut vaikka koko elämäni täällä Helsingissä. Olisiko arkiset muistot kevyempiä? Olisiko helpompi kohdata joitain asioita? Vielä karummin todettuna, olisinko onnellisempi? Tyytyväisempi? Tasapainoisempi? Kaikkien näiden ajastusten keskellä kuitenkin yritän muistaa sen, että eipä tule kiikkutuolissa surtua sitä, etten lähtenyt. Ja uskon, että elämässäni tulee vielä aika kun pysähdyn, asetun, juurrun ja luon niitä uusia ihania muistoja, joita ei tarvitse myöhemmin kohdata, sillä en vain enää lähde pois.

Tällaisia ajatuksia pyörii monessa maassa asuvan ihmisen mielessä. Tai ainakin minun mielessäni. Usein kuulenkin kommentteja siitä miten mageeta varmasti on ollut asua ulkomailla. Joo, onhan se ollut upea kokemus, mutta se tuo mukanaan myös paljon vaikeita asioita. Entä sitten kun Aberdeen jää taakse reilun vuoden päästä. Tulenkohan enää koskaan vierailemaan siellä?

Ps. Pahoittelut avautumisesta

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Pitkää päivää

Tänä aamuna sain vihdoinkin kammettua itseni aamulenkille. Sen hetken kokeminen, jolloin on vielä ihan sinistä, taivas punertaa ja tietää, että kohta aurinko nousee on todellakin tuntia aikaisemmin heräämisen arvoista! Lenkin jälkeen hymy oli herkässä ja olo ihan sanoin kuvaamattoman hyvä. Eikä se hymy ihan kamalasti hyytynyt 10,5 tunnin työpäivänkään aikana. Kotiin tullessa herkuttelin vielä (proteiini)porkkanakakulla.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Terveellisempää leivontaa?

Viimeisen kuukauden aikana olen hurahtanut proteiinileipomiseen ja -herkkuihin oikein kunnolla, tein niille jopa erillisen Terveelliset herkut -tunnisteen. Olette varmaan huomanneetkin tämän. Tuntuu, että koko konsepti tuli minulle aivan puskista, vaikka olinkin tietoinen proteiinijauhosta tehdyistä letuista ja etenkin rahkapannareista. Silti proteiinimuffinssit, -jäätelöt, -kakut ja muut herkut olivat aivan uusi juttu. Ehkä olin hylännyt koko ajatuksen proteiinileivonnasta johtuen muutama kesä sitten tekemistäni proteiiniletuista. Ne kun päätyivät suoraan roskikseen.


Muiden resepteillä pääsin alkuun ja nyt tulee kokeiltua paljon omia juttuja, sillä nuo proteiinipitoiset tai sokerittomat reseptit usein toistavat aika samaa kaavaa: valkuaisia, kaurahiutaleita, banaania, maustamatonta jugurttia, kookos- tai mantelijauhoa, steviaa, mausteita, kuten neilikkaa tai kanelia. Ja tietysti eri makuisia tai maustamatonta proteiinijauhetta. Vaikeinta oli kuitenkin hyväksyä se, että laittaisin makeaan muffinssiini esimerkiksi bataattia tai makeaan pannariin survottuja papuja. Pavuista on itse asiassa tullutkin tärkein osa leipomistani. Lopputulos on kuitenkin yleensä hyvä, sillä esimerkiksi kukkakaali tai vaaleat pavut eivät maistu yhtään miltään, etenkään muiden aineiden seassa.


Itse elän tällä hetkellä tämän villityksen keskellä, sillä seuraan jatkuvasti uusia leivonnaisia instagramin kautta ja keskustelen niistä yhtä hurahtaneen serkkuni kanssa. Ymmärrän myös täysin sen, että ehkä 98 % ihmisistä kokee tämän överinä, turhamaisuutena, liian pitkälle menemisenä tai ihme hifistelynä. Se ei minua haittaa, vältän vain usein keskustelemasta asiasta ihmisten kanssa, jos tiedän ettei heitä kiinnosta lainkaan. Itselleni tämä on kuitenkin tärkeää, sillä ilman näitä herkkuja tuskin pystyisin tällaiseen terveellisyyteen. Rakastan makeaa ja se ei tule muuttumaan. Muiden mielipiteistä johtuen usein mietinkin, että kuuluuko tämä juttu nyt blogiini vai ei. Toisaalta, ehkä jossain on joku muukin samanlainen hurahtelija, joka nyt innostuu näistä jutuista, kuten minä innostuin. Ja loppujen lopuksi, onhan tämä kuitenkin minun blogini ja elää yhdessä innostusten, hurahtelujen ja kyllästymisten virrassa. Ehkä nyt kuitenkin vihdoinkin hiljenen tästä asiasta ja jätän terveysherkut vain minun ja keittiöni väliseksi asiaksi?

Edit 30.3.2014: Nyt vuotta myöhemmin postausta lukiessani voin todeta, että villitys ei ole hävinnyt minnekkään, sen kun vain kasvanut ja itse leipuri kehittynyt. Terveelliset herkut -tunnisteen alle on kertynyt hyvä määrä herkkuja ja esimerkiksi tässä postauksessa tiivistän jopa herkkulakkoileville sopivia herkkuja

maanantai 25. helmikuuta 2013

Valintojen viikot

Hyvin mässätyn viikonlopun jälkeen olikin korkea aika aloittaa se terveellisempi jakso. Alku ei ollut kuitenkaan niin lupaava, sillä aamulenkkini meni ohi pitkän torkuttamisen ja herätyskellon sammuttamisen vuoksi. Söin kuitenkin koko päivän terveellisesti ja kävin vielä vesijuoksemassa. Yksin vesijuoksussa oli se hyvä puoli, että sai vetää ihan täysiä ja testailla sykkeitä ja tehoja ihan rauhassa. Vesijuoksun ja saunan jälkeen oli ihanan rento olo piiitkän ja kiireisen päivän jälkeen.

Laitoin juuri jääkaappiin overnightoatsit aamupalaksi, hellalla kiehuu huomisen lounas ja pellillä jäähtyy terveelliset välipalamuffinssit. Suunnittelu on kaiken a ja o.


Nyt nukkumaan, jospa sitä huomen aamulla lenkkijalkaa kolottaisikin!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kyselyä pukkaa

Tein tuonne sivuun pienen kyselyn ja olisikin mukavaa, jos kävisitte vastaamassa siihen, että millaiset jutut teitä kiinnostavat. Kyselyssä on mahdollista vastata useampaankin kohtaan ja aikaa vastata on ensi kuun loppuun asti. Tällä puolella ruutua tulee usein mietittyä, että kiinnostaakohan tämä juttu nyt yhtään ketään, pommitanko liikaa terveyshömppääni, ketä kiinnostaa mitä söin lounaaksi tai mitä tein peruskeskiviikkona. Kyselyn lisäksi otan tietysti aina mielelläni vastaan toiveita sähköpostiin (destination.unfamiliar@gmail.com) tai kommenttien muodossa :) iso kiitos jo nyt!

Ps. Huomatkaa myös tänään aiemmin tekemäni postaus!

Long time no see dear Tampere

Takana on aika hyvä viikonloppu. Starttasin perjantain parhaalla mahdollisella tavalla, eli kello kuuden aamutreenillä. Töiden jälkeen suuntasin junalla pitkästä aikaa Tampereelle, josta palasin juuri hetki sitten. Perjantaina kävimme katsomassa serkkuni englannin kielisen Shakespeare näytelmän ja lauantaina kierrettiin kirppareilla yhdessä äitini, tätini ja serkkuni kanssa. Mukaan tarttui taas kaikkea ihanaa. Ehdin myös pyörähtää kaverini kanssa Ideaparkissa. Illalla ostimme kamalan kasan karkkia, katsoimme Putouksen grande finalen (jee, hyvä Karim!!) ja The Vow -leffan. Leffa oli mielestäni hyvä, en vain tajua miten joku voi olla niin vastahakoinen, jos koomasta herätessä itse Channing Tatum seisoo sänkysi vieressä ja kertoo olevan miehesi? Tänään sitten olen vain levännyt, sillä univelkaa tuntui olevan. Toivottavasti teilläkin oli hyvä viikonloppu! :)


Nyt lähden vielä salille!

torstai 21. helmikuuta 2013

See you in June, Miss Del Rey!

Jes, ostettiin tänään liput Lana Del Reyn keikalle kesäkuulle. Jesjesjes! Kesällä mun auton soittimessa ei pyörinyt muuta kuin Lanaa, ehkä kyllä osittain laiskuudenkin vuoksi. Mutta silti, JES.


Born to die -levyn kappaleet osaankin vaikka väärinpäin. Täytynee siis nyt alkaa hieman myöhässä kuuntelemaan marraskuussa ilmestynyttä tuotantoa.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kynnyksen yli ja siitä eteenpäin

Olen ollut koko viikon jotenkin todella väsynyt ja tänään sitten kaaduin heti syötyäni sänkyyn nukkumaan tehotorkut, jotka mun kielellä tarkoittaa liian pitkiä päiväunia, joita ei edes herätyskello katkaise. Siinä puoli kahdeksan aikaan silmiäni availlessa kyseenalaistin aiemmin tekemäni päätöksen; voinkohan sittenkään vielä mennä salille, kun ehkä on vielä flunssaa ja ehkä vähän liikaa nenä niiskuttaa. Ehkä jään vielä kotiin, koska jäin eilenkin. Ehkä parempi jäädäkkin kotiin. Ehkä on ihan ok vain syödä ja nukkua tänäänkin. Sitten heräsin ja tajusin, että se ei ole ok, koska olen halunnut urheilemaan viimeiset kolme viikkoa niin paljon. Kampesin itseni ylös, heitin kamppeet päälle ja äkkiä ovesta ulos ennen kuin ehtisin muuttaa mieleni. Onneksi sali on niin lähellä, muuten en olisi ehkä jaksanut lähteä.

Nyt jälkikäteen kiitän itseäni, että lähdin. Tulin kotiin, tein suklaa-toffee proteiinirullia, nautin niistä täysin rinnoin ja istuin tähän sohvalle katsomaan Salkkareita. Ihana olo. Olen kaivannut tätä oloa niiiiin paljon.


Nyt kun on laiskuuden ja kuntosalin välinen kynnys ylitetty (ja flunssa selätetty) niin odotan innolla jatkoa. Sairaana ollessani päätin, että muutamasta seuraavasta kuukaudesta tulee tehokkaita. Suklaat jäävät kauppaan, lounaita alan valmistaa enimmäkseen itse, treenejä on minimissään 4 kertaa viikossa, ruokailuajat säännöllisempiä, annoskoot normaalimpia ja ehkä saan aloitettua ne kuuluisat aamucardiotkin. Onneksi pian sulaa lumet ja voi aloittaa taas porrasjuoksut ja puistonyrkkeilyt.

Uskon, että urheilu ei kuitenkaan tule olemaan se ongelma, vaan ne herkut, töissä syödyt lounaat, sunnuntaibrunssit, leffanamit ja kaikki ne nyt on huono päivä, nyt olen oikeutettu syömään suklaata -fiilikset. Tästä huolimatta tiedän kuitenkin, että pystyn tällaiseen muutokseen, kun vain asetan itselleni selkeitä päämääriä. Kyse kun ei ole kuitenkaan mistään totaalikieltäytymisestä. Kesän ensimmäinen jäätelö vasta kesäkuun alussa synttäreilläni? Herkkupäivä kerran viikossa?

Odotan innolla millaisia muutoksia tulen näkemään energiatasoissani (jotka on nyt iiiihan nollassa selkeesti) sekä ulkonäössäni. Tavoitteena ei todellakaan ole mikään kesäkuntoon 2013, vaan lähinnä katsoa mihin minä pystyn ja mitä saan irti omasta kehostani. Kesäkunnot ovat mielestäni muutenkin aika yliarvostettuja, koska Suomen kesä sallii yleensä yhden rantapäivän, jonka viettää kuitenkin töissä. Ja hei, ne samat ihmiset katselee meitä kaikki ne muutkin 9 kuukautta vuodesta, niin miksi juuri kesällä pitäisi olla kunnossa?

Loppuun vinkkinä voisin todeta, että itseäni ainakin motivoi hurjasti Instagramissa olevat urheilijat, terveystyypit, kokkailijat ja kaikki aiheeseen liittyvä. Aamulla kuudelta salille herätessäni tai töistä väsyneenä kotiin tullessani motivoidun tuplasti, kun näen jonkun treeniin liittyvän kuvan, upean kropan tai herkullisen ja terveellisen ruoan. Olen huomannut, että omakin Instagramini tuppaa täyttymään juuri näistä aiheista. Eli minuakin saa seurata: jenninuor :)

Jep, tästä se nyt lähtee!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Paljon hyvää

Kävin eilen Lindan kanssa katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto. Mielestäni se oli tooosi hyvä! Ehkä näin sinkun näkökulmasta entistäkin hauskempi?Olen myös lauantaista lähtien lukenut Eve Hietamiehen Yösyöttö nimistä kirjaa aina kun olen vain ehtinyt. Sekin on hyvä.

Pakko vielä jakaa kanssanne yksi kipales. Koska sekin on hyvä, ehkä jopa liiankin hyvä. Oon kuunnellut tätä töissä ja kotona repeatilla. En muista, koska viimeksi olisin saanut moiset kiksit yhdestä kappaleesta. Tekisi mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan.


Flunssa alkaa olla jo lähes kokonaan poissa ja mietin, että jokohan huomenna uskaltaisi salille. Toivottavasti.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kesätukka

Kävin tänään kampaajalla tekemässä pientä muodonmuutosta, kuten tuossa jokunen aika sitten suunnittelinkin. Olin aika jännityksissä siellä kampaajan penkissä, onneksi se tunne muuttui pian innostukseksi. Nää on ihanat! Laitettiin raitoja (jotka ei oikein näy kuvissa) ja leikattiin paaaljon. Tai ainakin siltä se tuntui. Nyt pitää hieman tutustua näihin ja siihen miten näitä voi laittaa! Viimeksi ollut tämän pituiset hiukset varmaan 20 vuotta sitten! Mitäs mieltä ootte? :)


perjantai 15. helmikuuta 2013

Karjalanpiirakoita

Saikkupäivinä on aikaa tehdä asioita, joita muulloin ei ehkä ehdi. Esimerkiksi erittäin pitkän prosessin vaativia karjalanpiirakoita. Sain jopa muutaman pakastimeenkin odottamaan paranemista, seuraa ja paistamista.


Kivasti näitä ruokapostauksia ollu tässä tällä viikolla.

torstai 14. helmikuuta 2013

Sata vuotta sairaana

Ihan ensiksi hyvää ystävänpäivää tai Valentinen päivää tai itse asiassa Toivon, Valentinin ja Tinon päivää teille ihanat lukijat. Tai ihan mitä päivää vaan. Itse juhlin ystävänpäivää tekemällä erittäin epäonnistuneen comebackin töihin. Viihdyin siellä muutaman tunnin kunnes soitin lääkäriin ja lähdin sen kautta kotiin. Ainakin siis vielä huominen saikulla. Nyt ymmärrän miten tylsää prinsessa Ruususella oli nukkua 100 vuotta. Täytyy varmaan avata varmuuslukko, että se prinssi pääsee sisälle, kun tulee parantamaan ja pelastamaan ja herättämään koomasta minutkin. Toisaalta, jos se siitä riippuu niin taidan nukkua viel toisetkin 100 vuotta. (Huomaatteko sinkun piiloavautumisen ystävänpäivänä?)

Jos ei muuta, niin oon ainakin nyt ehtiny testailla proteiiniherkkuja sille varalle, et joku päivä pääsen treenaamaankin. Eilen keksejä, tänään homemade proteiinipatukoita, joihin survoin cashewpähkinöitä, taateleita ja toffeen makuista proteiinia. Päälle sitten raakasuklaata eli sulatettua kookosöljyä, tummaa kaakaota ja hunajaa (tai steviaa). Oli ehkä vähän liiankin hyvää. Niin ja hei aamupalavinkkinä kaikille aamuunisille suosittelen overnight kaurapuuroa. Itse laitan kaurahiutaleita, bulgarian jugurttia, maitoa, marjoja ja steviaa. Kelmu päälle ja yöksi jääkaappiin. Ehkä paras ja nopein aamupala ikinä!


Nyt juomaan kuumaa kaakaota ja jatkamaan Housen katsomista. Eilen taisi mennä 10 jaksoa. Uskon, että näillä tiedoilla voisin muuttaa jenkkeihin lääkäriks.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Pitsapäivä

Ihminen, joka on sairaana maksimissaan kerran vuodessa istuu taas niiskuttaen ja köhien kotona. Saikkupäivän kunniaksi tein pitsaa. Tai enemmänkin piristykseksi, sillä ei tässä kotona olemissa ja huonossa olossa ja urheiluttomuudessa ole yhtään mitään kivaa. Onneksi edes pitsa oli hyvää.



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Nyt nukutaan

Asetin tälle viikonlopulle vain yhden tavoitteen: uni. Tai oikestaan siivous ja uni. Molemmat toteutettu, sillä eilisen siivousoperaation jälkeen nukuin ihanat 9 tuntia ja juuri heräsin päiväunilta. Unen ja siivouksen välissä kävin eilen fiilistelykävelyllä ja tänään jäähallin kirppiksellä ja brunssilla Dylanissa. Syötiin muuten niin paljon ettei rajaa, sillä siellä oli vaikka mitä ihanaa! Suosittelen siis. Kirppisvisiitti sitten taas oli aika mauton, vain yksi ihan ok mekko ja neuletakki. Viime kerralla kun löytyi niin hyvin.


Illan tavoite on vielä mennä salille hieman testailemaan, että onko sitä tervehdytty. Ihme tavoitteiden asettamista tämä touhu.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Ihana Helsinki

Kurjasta kelistä huolimatta päätin pitkästä aikaa lähteä hieman fiilistelemään Helsinkiä. Hyppäsin ratikkaan ja menin ensiksi käymään Kaivarin Kanuuna nimisellä kirpparilla. Löysin yhdet housut, taas. Sen jälkeen menin vieressä olevalle Huvilakadulle, josta joskus aiemmin jo kirjoittelinkin. Katu ja oikeastaan koko tuo Eira/Ullanlinna/Kaivari-alue on niin nättiä. Osaan vain kuvitella miten kaunista tuolla on kesällä! Ratikan mennessä naaman edestä päätin jatkaa vielä kiertelyä. Loppujen lopuksi huomasin kävelleeni lähes keskustaan asti.


Oli aika piristävä lauantaikävely. Eilen oli nimittäin firman kick off-tapahtuma ja vaikka tulinkin kotiin jo kolmen aikoihin niin ovat nuo silmät hieman lupsuneet. Tälle illalle en ole suunnitellut yhtään mitään, sillä huomenna aamulla mennään Sadun kanssa ensiksi jäähallin kirppikselle ja sitten tsekkaamaan Arabianrannan Dylanin brunssi!

torstai 7. helmikuuta 2013

Hiusunelmia

Siis oikeasti. Kun on pitkät, haluaa lyhyet. Jolla on kiharat, se haluaa suorat. Jos on tummat, pitäisi saada vaaleat. Kyllä, minäkin halusin pitkät ja nyt haluan lyhyemmät? Iskin päähäni kolmisen viikkoa sitten pidennykset ja nyt puhaltaa uudet, ehkä hieman kesäisemmät tuulet. Hieman lyhyempää, ehkä aikuisempaa ja astetta luonnollisempaa.


Googlen avulla totesin, että Fearne Cottonilla ja Brooklyn Deckerillä on aika mageet hiukset. Kaikki kuvat siis on Googlen kuvahausta metsästetty. Katsotaan, että saisiko sitä joskus jotain muutosta aikaan!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kesää edes paketissa

Missä se kesä on? Jos ei muualla niin pian ainakin postilaatikossani. Sorruin taas Asoksen loppualeihin. Toisaalta, ajattelen alennukset aina sijoituksena. Halusin pitkähihaisen mekon, ostin sitten jotain muuta. Mut hei, katsotaa tuota hametta ja sanokaa ettei se oo supersiisti ja että se ei muka huuda kesää!




Keskiviikko

Eilen oli YouTuben tapahtuma suomalaisen sivuston avaamisen kunniaksi. Tänään on sitten vähän väsyttänyt.

Tulin töistä kotiin Kalliossa olevan kirppiksen kautta. Ostin kuudella eurolla ihanan kaulakorun ja mustan neuletakin. Sitten leivoin banaani-pähkinämuffinsseja, proteiinipainotteisia tietty. Koskahan paranisi kokonaan ja pääsisi salille? Nyt jo yli viikon tauko :(


maanantai 4. helmikuuta 2013

Astetta pidempi viikonloppu

Takana on aika mahdottoman pitkältä tuntuva, mutta erittäin hauska viikonloppu! Pääsin flunssasta huolimatta mukaan Tallinnan reissulle ja näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä harmittaisi jos olisin joutunut jäämään kotiin. Reissu oli siis kaiken kaikkiaan ihan huippu. Ehkä sekin, että nukuin koko reissun aikana yhden tunnin aamulla kertoo siitä, että millainen meno meillä oli.

Perjantaina kun vihdoinkin pääsin kotiin ja olin valmis nukkumaan Ruususen lailla niin juuri 18 vuotta täyttänyt serkkutyttö tuli viikonloppuvierailulle. Joten pakko oli vain kerätä itsensä kasaan ja lähteä viininmaistajaisiin työkaverini ja hänen kavereidensa kanssa. Kyllähän me sitten aamun pikkutunneille jaksettiinkin.

Lauantaina oli sitten Pacifico-brunssi, jonka jälkeen lähdettiin serkkuvisiitille Lohjalle. Olin varmaan tässä vaiheessa jo erittäin huonoa seuraa, sillä väsymys oli ihan huipussaan. Eilen sitten vain aikaisin nukkumaan ja uskon, että tänäänkin sänky kutsuu jo ysin kieppeillä. Huomenna olisi sitten yhdet mediakestit taas. Huhhuh.



Varmaankin viikonlopun menoista johtuen olenkin vieläkin flunssassa, joten urheilut saa odottaa. Tämä päivä on kuitenkin mennyt salaatilla, vihreällä smoothiella ja muulla astetta terveellisemmällä. Kroppa huutaa terveellisyyttä!