tiistai 30. huhtikuuta 2013

Pikkuloma

Vietin näköjään taas ihan huomaamattani viikon loman täältä blogista. Aika vain tuntuu kuluvan niin nopeasti, Juurihan sitä ihmetteli huhtikuun alkamista ja nyt sitten on jo vappu ja kesä ihan kulman takana. Omat vappuaaton suunnitelmani ovat erittäin rauhalliset, itse asiassa tänäaamuna ajattelin vielä viettäväni illan siivoten ja urheillen. Huomenna onneksi pitäisi olla hyvä sää, joten taitaa olla elämäni ensimmäisen vappupäivän piknikin aika.

Viikonloppu meni Pohjanmaalla vanhempieni luona pienen sukulaistapaamisen merkeissä. Taisin syödä hieman liian hyvin, mutta onneksi tuli urheiltuakin. Leivoin kahvitteluhetkeen lähes gluteenittoman (kaurahiutaleita oli jauhottuna) ja sokerittoman mustikka-vadelma-rahkapiiraan. Kyllä se omaksi onnekseni  näytti kaikkiin uppoavan, vaikka hieman pelottikin, että mitä terveellisemmästä versiosta tuumataan.


Viime viikko meni muutenkin aika haipakkaa. Jouduin tekemään kolme kello kuuden aamutreeniä, että sain pidettyä urheilutasot kohdillaan. Siinä jossain vaiheessa se ajatus pakkomaisesta heräämisestä muuttui yhtäkkiä erittäin positiiviseksi. Jopa niin positiiviseksi, että korkkasin tämänkin päivän aamutreenillä. Kyllä siinä superhiljaisessa salissa ja kaikkien laitteiden ja painojen yksin haalimisessa on jotain hyvin motivoivaa.

Nyt aion skarpata taas postausten suhteen ja vaihtaa jopa ehkä nämä puhelin-/instagramkuvat astetta laadukkaampiin kuviin. Ehkäpä nappaan huomenna vapaapäivän kunniaksi kamerani kainaloon.

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

On siis kevät

Eilen totesin lähteväni Viikkiin ihailemaan saapunutta kevättä. Ja lenkkipoluilla huomasin kevään todellakin saapuneen, ihan vain muutamassa viikossa. Viimeksi kun kiersin saman lenkin tuossa parisen viikkoa sitten, sain kahlata sohjossa ja lumessa sekä väistellä hiihtäjiä. Eilen taas pääsin nauttimaan pääasiassa sulista hiekkapoluista. Kadut ovat olleet jo jonkin aikaa sulat, mutta kyllä nuo lumesta kuoriutuneet lenkkipolut tuovat sitä kesän tuntua huomattavasti enemmän. Viimeksi samalla reitillä lenkkeillessäni törmäsin myös loputtoman näköisiin portaisiin ja mietin, että onneksi on lunta, muuten vaatisin itseäni juoksemaan nuo ylös. Tällä kertaa ei ollut enää varaa selityksille, sillä lumet olivat sulaneet. Nämä kuvat voivat tiivistää sen, että kyllä, kevät on täällä. Ensimmäinen kuva on sitten siltä muutaman viikon takaiselta lenkiltä.


Kävin aamulla jo salilla, mutta nyt tuntuu siltä, että ehkä käyn hieman testailemassa josko jalkani olisi tänään vähemmän kipeä kuin eilen. Jospa tuo sadekkin loppuisi vielä tässä parin tunnin sisällä.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Herkullista elämää

Huomasin tuossa vähän aikaa sitten tottuneeni herkuttomaan ja urheilun suhteen aktiiviseen elämään. Huomasin, että kaupassa käydessä ei ole pakko ostaa suklaapatukkaa ihan vain muodon vuoksi ja että vaikka olisi huono päivä niin en tarvitse herkkuja piristämään sitä. Tai palkitse itseäni niillä herkuilla. Muistan, kun ennen tuli ajateltua, että "Olipas rankka päivä, nyt kyllä ostan suklaata" tai että "Jes, onnistuin, palkitsenpa itseni leivoksella". Ihanaa siis huomata, että jostain joka alkoi projektina ja diettinä (vihaan tuota sanaa) on tullut arkinen elämäntapa. Välillä tietysti tekee mieli herkutella ja silloin sitten herkuttelenkin. Ei tässä sentään ihan kontrollifriikiksi olla ruvettu. Herkut tosin ovat ehkä hieman muuttaneet muotoaan.

Olen muutaman kerran kuullut kysymyksen, että enkö koe nyt jääväni paitsi jostain, jos olen kieltäynyt herkuista. Ja vastaus on, että ehkä joskus. Kyse ei kuitenkaan todellakaan ole siitä, että nothing tastes as good as skinny feels, vaan siitä että tiedän ja tunnen herkkuheikkouteni. En ole niitä joille riittää se yksi pala suklaata, enkä todellakaan saa kiksejä ohuesta palasta kakkua. Minä tarvitsen sen koko levyn Fazeria tai ainakin puolikkaan kakun, että voisin lopettaa. Ja usein tässä vaiheessa ei ole enää millään tasolla hyvä olo, ei fyysisesti eikä henkisesti. Tästä johtuen olen siis päättänyt pääsääntöisesti kieltäytyä perusherkuttelusta. Ettei tämä kuulostaisi ihan liian kontrolloidulta elämältä, niin perusajatukseeni kuuluu se, että herkutella saa ja pitää. Sitä vain ei tarvitse tehdä joka päivä, eikä sen tarvitse olla epäterveellistä. Itselleni myös lohisalaatti tai makeutettu rahka marjoilla on aikamoista herkkua. Niistä proteiinipannareista tai -vaahdoista puhumattakaan.

Kuva
Näihin tunnelmiin on nyt hyvä päättää ja kiskaista juoksuhousut jalkaan. Taidan suunnata Viikkiin nauttimaan keväisestä illasta :)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Aurinkoinen viikonloppu

Vähitellen alkaa toivo tulevaa kesää kohtaan oikeasti muuttua uskoksi. On kyllä ihanaa, kun ovesta ulos astuessa ei jäädy automaattisesti, vaikkakin tuuli välillä meinaa viedä mukanaan. Se tuuli tosin taitaa kuulua tähän Helsinkiin, oli kesä tai talvi.

Eilen käytiin juoksemassa portaita (capripituisissa juoksuhousuissa!!) ja salilla sekä nautittiin aika harvinaisen hyvää kukkakaalipohjaista pitsaa. Tänään tuli pyörähdettyä ulkona ihmettelemässä aurinkoa, koska se vaan kuuluu käytäntöön silloin kun Suomessa on hyvä sää.


Nyt kun vielä saisin itseni liikkeelle ja jaksaisin lähteä salille viimeistelemään tämän viikon. Toivottavasti tekin pääsitte nauttimaan auringosta :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kulunut viikko

Tällä viikolla on tullut nukuttua ihan liian vähän johtuen kello kuuden aamutreeneistä, jotka taas ovat johtuneet iltamenoista. Onneksi huomenna siis alkaa taas viikonloppu. Väsymyksestä huolimatta mietin, että jos alkaisin tehdä viikolla enemmän treenejä aamuisin, sillä urheiluttomat illat tuntuvat aika vapauttavilta. Katsotaan kestääkö tämä yhtään pidempään kuin se hetki sitten ollut aamulenkki-innostus? Tässä kuvia kuluneelta viikolta.



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Synttäriviikonlopuksi Tukholmaan

Ihana serkkutyttöni joka on useasti vieraillut luonani Briteissä, on nyt itse vaihdossa Ruotsissa. Tietysti oli oletettavaa, että lähden moikkaamaan häntä. Alkuperäinen suunnitelma oli pidennetty helatorstain jälkeinen viikonloppu Tukholmassa, mutta koska hinnat alkoivat nousta ja loman saaminen hankalaa, niin päätettiin kohdistaa reissu vielä paremmalle ajankohdalle: kesäkuun ensimmäiselle viikonlopulle, jolloin vietän synttäreitäni! Nyt on siis lentoliput ja hotelli varattu, eli odotus alkakoon.

Olen käynyt Tukholmassa viimeksi yhdeksännen luokan luokkaretkellä ja sitä ennen varmaan joskus 5-vuotiaana. Eli itselleni jo itse kohde on aika jännä ja tuntematon, vaikka sijaitsee niin lähellä. Olen tällä hetkellä enemmän kuin innoissani, sillä meidän serkkutyttöjen reissut ovat aina olleet ihan huippuja! Haaveilen täällä jo pyörien vuokrauksesta, puistopiknikeistä, aurinkoisista päivistä, rennosta tunnelmasta, kauniista maisemista, upeista rakennuksista, hyvästä ruoasta, yllättävistä ideoista..

Haluaisinkin nyt kuulla teiltä Tukholmassa käyneiltä lukijoiltani jotain vinkkejä :) kaikki ideat käy!

Kuva
Kuva
Kuva

perjantai 12. huhtikuuta 2013

ASUNNON HANKKIMINEN BRITANNIASSA

En ole aikoihin kirjoitellut mitään Skotlannissa elämisestä tai heittänyt kehiin mitään vinkkiniksejä. Ajattelin nyt siis erään aktiivisimman lukijani, eli rakkaan isäni, vinkistä kirjoittaa siitä, että millaista asuminen Skotlannissa ja yleisesti Britanniassa on. Mihin kannattaa varautua? Miten hommat hoituu, tai ovat omalla kohdallani hoituneet? Mikä kannattaa? Olen siis asunut Englannissa lähinnä live-in työpaikoissa, mutta siinä sivussa selvisi paljon käytännön asioita. Skotlannissa taas olen asunut opiskelija-asuntolassa sekä jaetussa asunnossa. Englannin välivuotta käsittelevässä postauksessani kirjoitin jo siitä missä asua, jos lähtee töihin Britteihin. Nyt siis kerron kokemuksiani tilanteessa, jossa muutto johtuu työpaikasta, joka ei tarjoa asumusta tai opiskeluista.

Millaisia asunnot Britanniassa ovat?
Oma kokemukseni on, että asunnot ovat hyvin usein viileitä, kosteita ja hieman aikaansa jäljessä. Suomessa olemme tottuneet eristeisiin, tuplaikkunoihin sekä kuivaan ja lämpimään sisäilmaan. Britanniassa kuitenkin on hyvin yleistä, että seinät tai ikkunat vetävät ja ulkona oleva kosteus saapuu seuraksesi myös sisälle. Englannissa asuessani koin ajoittain aamuja, jolloin hengitys höyrysi ja jolloin lämmitys katkesi kahdeksi viikoksi. Tottakai koin myös aamuja, jolloin lämmitys oli kohdillaan. Etenkin opiskelija-asuntolassa asuessani en muista yhtään päivää, jolloin olisin palellut. Viimeisin jaettu asuntoni Skoteissa oli suhteellisen moderni; meillä oli laadukas suihku, parkettilattiat, tavalliset hanat sekä tuplaikkunat. Silti lämpötila kevään aikana sisällä pyöri ajoittain siinä 15 asteen kieppeillä. En kuitenkaan nyt halua sanoa, että kaikki asunnot ovat siellä huonoja, kylmiä ja kamalia, sillä on siellä hyviäkin. Loppujen lopuksi, olen palellut myös täällä Helsingin asunnossani keskellä talvea kahden peittoni alla.

Mistä asuntoa kannattaa katsella? 
Itse olen todennut gumtree.co.uk -sivuston asunto-osion erittäin toimivaksi. Sieltä löytää kokonaisia vuokrattavia asuntoja sekä jaettuja kämppiä. Sivustolle pystyy myös laittamaan oman Etsitään -ilmoituksen, jonka kautta asuntoa tarjoavat voivat ottaa sinuun yhteyttä. Tätä sivustoa käyttäessä on kuitenkin huomioitava se, että kyseessä on tori.fi -tyylinen sivusto, jonne ihmiset saavat vapaasti laittaa ilmoituksiaan ilman sen suurempaa seulaa. Itse kämppiä katsellessani epäilin muutaman yhteydenoton olevan täyttä huijausta, sillä asunnosta otetut kuvat näyttivät erittäin hotellimaisilta tai yhteydenottaja pyysi minua lähettämään rahaa etukäteen. Olen myös kuullut tilanteista, joissa asuntoa ei päässyt katsomaan ilman ennakkomaksua. Eli kannattaa olla kriittinen ja käydä katsomassa asunto ennen kuin lupaa, sopii tai maksaa mitään! Tietysti asuntoa voi etsiä myös välittäjien kautta. Itse en ole näin koskaan tehnyt, mutta tiedän muutaman kaverini saapuneen kaupunkiin, kävelleen asunnonvälittäjän luo ja saaneen asunnon suht pian. Yleisesti ottaen asuntojen hankkiminen tapahtuu Briteisessä aika nopeasti. Itse muutin jaettuun asuntoon melkein seuraavana päivänä ja myös välittäjän kautta vuokra-asunnon löytäneet ystäväni eivät ole muutamaa päivää pidempään odotelleet.

Entä ne opiskelijoille olevat asuntolat?
Asuntolat ovat mielestäni helppo ja varma vaihtoehto, mutta eivät silti aina se paras. Oman yliopistoni opiskelijoille olevat asuntolat ovat erittäin kalliita ja hinta-laatusuhde ei usein todellakaan kohtaa. Niissä kannattaa myös varautua siihen, että kämppikset ja naapurit tykkäävät erittäinkin villistä ja metelikkäästä opiskelijaelämästä. Etenkin jos itse olet jo kokenut sen juuri 18-vuotta täyttäneen juhlintahuuman. Näissä on kuitenkin plussana se, että jos muutat kauempaa ja et voi käydä katsomassa asuntoja, tiedät asunnon varmasti olevan olemassa. Itselläni vuokra myös sisälsi netin ja kaikki laskut.


Miten asiat käytännössä toimivat?
Me suomalaiset olemme tottuneet sopimuksiin ja siihen, että tiedämme muutosta jo hyvissä ajoin. Itse olen joutunut Kelaa varten pyytämään sopimusta ja loppujen lopuksi itse kirjoittanut sen, sillä vuokranantajani ei tiennyt millainen vuokrasopimus on. Briteissä luotetaan vahvasti suulliseen sopimukseen ja ongelman sattuessa mietitään, että kuka teki väärin.

Muuta huomioitavaa?
Lainsäädäntö Britanniassa on erilainen. Vaikka meille kirjallisen sopimuksen puuttuminen on outoa, on Iso-Britanniassa suullinen sopimus yhtä pätevä. On kuitenkin huomioitava, että jos paikalla ei ole todistajia niin ei suullisen sopimuksen olemassa olemista voi kukaan todeta. Tuttuni vuokrasivat kämpän Aberdeenistä, maksoivat maksut ja sitten hajosi lämmitysjärjestelmä ja vuokranantaja ei vastannut yhteydenottoihin. Heillä ei ollut oikeutta saada maksamiaan takuita takaisin, sillä ilman sopimusta he eivät virallisesti asuneet asunnossa. Kannattaa siis pitää tallessa ainakin vaikka sähköpostit, joissa muutosta ollaan sovittu. Itse kuitenkin vaadin aina sopparin. Toinen asia, josta olen kuullut liittyy vuokralaisten määrään ja siihen montako ihmistä asunnossa saa asua. Tämähän on ihan loogista, mutta ystäväni tapauksessa hän, hänen poikaystävä sekä kaveri eivät olisi saaneet asua kolmisteen 2h+oh asunnossa, ellei ystäväni ja toinen vuokralaisista olisi seurustellut. Myöhemmin pariskunnan erotessa ja pian myös pois muuttaessa, heidän kaverinsa joutui siis etsimään asuntoon uuden pariskunnan, jotta vuokranantaja hyväksyi sen. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta heidän tapauksessaan vuokranantaja oli tarkka. Kannattaa siis yksityiseltä vuokratessa kysellä paljon ja tietysti mielellään vaatia sopimusta.

Tässä on nyt kasa omia näkemyksiäni ja mielipiteitäni. Olisi mukava kuulla myös muiden Briteissä, tai vaikka muissakin maissa, asuneiden ihmisten kokemuksia! Menikö kaikki nappiin? Löytyikö asunto helposti? Tuliko vastoinkäymisiä?

Kotijumppa?

Usein selityksenä urheiluttomuudelle on se, ettei aikaa vain ole. Itse olen sitä mieltä, että aikaa löytyy, kun sitä vain tekee. Oma periaatteeni on herätä vaikka aamuviideltä saadakseni viikon treenit täyteen, mutten todellakaan odota, että muiden täytyisi tehdä tai haluta toimia näin. Ja en tietenkään myöskään oleta, että kaikki edes haluaisivat urheilla tai kokisivat sitä millään tavalla tärkeäksi. Mutta jos nyt kuitenkin haluat urheilla, niin faktahan on se, että  tunnin harjoittelu on loppujen lopuksi vain noin 4 % koko päivästäsi, eli teoriassa ainakin aikaa pitäisi olla.

Muita syitä tuntuu olevan esimerkiksi se, että kuntosalit ovat kaukana tai jumpat menevät väärään aikaan tai lapsien vuoksi omat harrastukset jäävät vähemmälle. Mutta entä jos voisit tehdä päivän harjoituksen, ei ehkä ihan kotisohvalla, mutta kotimatollasi? Itse en ole ennen pahemmin harrastanut kotona jumppaamista, sillä pidän siitä, että lähelläni on paljon erilaisia painoja ja välineitä, joita voin käyttää, vaikka tekisin vain jumppaa matolla. Eilen kuitenkin sain jostain yhtäkkiä idean mennä YouTubeen ja iskeä sinne yhden erittäin toimivan sanan: workout. Tämän jälkeen minulle aukesi aivan uusi maailma kotona tehtäviin vatsalihasjumppiin, ohjattuun tabataan, HIIT-jumppaan (high intensive interval training), tuhannen kalorin tehopolttoon ja vaikka mihin muuhun. Sain siis kuntosalin jumppatunnit privaattiohjauksella, ilman maksuja tai vaivaa lähteä pois kotoa. Niinpä, miksi en ole aiemmin tajunnut tätä? Moni varmaan on, mutta uskon, että siellä ruudun toisella puolella on edes yksi toinen ihminen, joka ei ole koskaan tutustunut tuon meille niin rakkaan videopalvelun jumppavideoihin. Siellä kun yleensä katsellaan vain herkkiä kissavideoita tai nauravia vauvoja.

Tsekatkaa esimerkiksi Fitness Blender- tai BeFit-kanava tai pistäkää hakusanaksi teidän lempijumppanne, kuten pilates, aerobic, kickboxing tai jos ette keksi mitään niin jo aiemmin mainitsemani sana workout antaa aika hyvän kirjon erilaisia harjoituksia. Etsikää siis teille, teidän ajallenne, kunnollenne ja intresseillenne sopiva harjoitus. Sen jälkeen heittäkää jalkaanne kulahtaneimmat verkkarit ihan vain sen kunniaksi, että voitte jumpata kotona ja hikoilkaaa!

Tässä muutama poiminta.


torstai 11. huhtikuuta 2013

Parantumaton nettishoppaaja

Tänään vihdoinkin saapui River Islandin paketti, jonka tilasin jo muutama viikko sitten. Täydellisesti sopivista housuista ja tutuista kesätossuista innostuneena turvauduin taas kerran myös Asoksen alennuslaareihin. Ostoskoriin putosi valkoinen kauluspaita sekä kevättakki. Muutama viikko sitten sieltä saapui hyvin istuva musta kauluspaita, jota vaatekomeroni jo kaipailikin. Kiertelin tänään myös keskustan vaatekaupoissa, mutta normaalihintaiset tuotteet tuntuvat jotenkin ylihinnoitetuilta. Siksi Brittien alennusmyynnit kai vetävät niin paljon puoleensa. Nettishoppailussa on tietysti aina oma pelkonsa, istuvatko vaatteet vai eivät, mutta onneksi hyvin harvoin olen ihan vikaan mennyt.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Päivän motivaatiopuhe

Teidän lukijoiden kannalta elämäni on ehkä tällä hetkellä hyvin yksitoikkoista. Tiedostan itsekkin tekemäni muutoksen vaikutuksen moneen osa-alueeseen elämässäni. Se on nyt yksitoikkoisempaa, epäsosiaalisempaa, rajoitetumpaa, tarkempaa, niukempaa, tiukempaa ja kurillisempaa. Kaikkien näiden negatiivisten kuvausten vastapainoksi kuitenkin löytyy niin paljon positiivista, joka sitten pitää minut kurissa ja liikkeessä. Rakastan urheilun tuomaa oloa ja etenkin niitä kehossani tapahtuneita muutoksia. Elän nyt tämän sanonnan voimalla: It takes 4 weeks for you to notice your body changing, 8 weeks for your friends to notice, and 12 weeks for the rest of the world to notice. Ensimmäinen aste on siis saavutettu. Ja kuten tuon sanonnan käsky käy; Give it 12 weeks. Don't quit! Halu ja motivaatio on tällä hetkellä niin kova, että en ole luovuttamassakaan. Sitä oppii sanomaan monelle asialle ei, oppii nauttimaan terveellisistä ruoista ja odottamaan innolla jopa aamuista kaurapuurohetkeä. Sitä tottuu urheilemaan joka viikko lähes 6 kertaa ja nauttimaan niistä tekemistään suorituksista. Moneen asiaan tottuu, kun vain antaa itselleen aikaa ja mahdollisuuden :)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikonloppuni

Perjantaina olin töiden jälkeen yllättävän väsynyt ja salille lähtö venyi aika myöhäiseksi. Siinä matkalla sitten keksin, että haluan lähteä vielä kävelylle ja pyysin työkaveriani seuraksi. Vedin supernopean käsitreenin ehtiäkseni oikeaan aikaan kodin kautta kävelylle. Perjantaina oli ihanan lämmin iltakin, nyt ulkona näyttää taas joltain ihan muulta. Toivottavasti tuo räntä-/lumisade ei ole tullut pysyäkseen ja emme joudu kokemaan takatalvea.

Eilen aamulla tein itselleni tämän hetken lemppariaamupalan, johon on aikaa vain viikonloppuisin: uunissa paistettua ruispuuroa (ovenbaked oatmeal), johon tulee myös rusinoita ja kaardemummaa sekä pohjalle kaneloituja omenan ja banaanin paloja. Söin kyseistä herkkua myös tänä aamuna, nam! Aamupalan jälkeen siivoilin ja lähdin lenkille. Lenkin alussa tein ylämäki- ja tasamaaspurtteja hieman alle vartin verran, jonka jälkeen jatkoin tasaisempaan tahtiin. Kiersin saman lenkin kuin viime keskiviikkona, mutta skippasin Seurasaaren, sillä pelkäsin siellä olevan taas liian liukasta ja siihen aikaan myös ruuhkaisaa. Koko lenkin ajan odottelin samanlaista hurmostilaa kuin viimeksi, mutta se ei vain iskenyt missään vaiheessa. Jossain vaiheessa olin jo aika väsynyt ja halusin oikoa kotiin, mutta onneksi jalat kuitenkin veivät sen suunnitellun ja pidemmän reitin kautta. Kokonaismatkaksi tuli taas sopivat 13 kilometriä. Lähdin vielä salille tekemään muutamia perjantaina väliin jääneitä käsiliikkeitä ja muutenkin semmoista kevyempää kiertoharjoittelua/kuntopiiriä. Sitten tajusin, että nythän on kiire kotiin, suihkuun, syömään ja siivoamaan, sillä pari työkaveria oli tulossa käymään. Lähdimme myöhemmin yhdessä työkaverimme synttäreille. Oli kyllä mukava ilta ja jaksoimmekin pilkkuun asti. En valitettavasti ottanut eilen illalla yhtään kuvaa. Aika outoa ihmiseltä, joka yleensä kuvaa kaiken.


Tänään sitten olen nukkunut, lepäillyt, tehnyt kukkakaalipohjaista pitsaa sekä katsonut leffoja ja sarjoja. Olin onneksi suunnitellut viikon lepopäivän sunnuntaille, joten olen saanut ihan rauhassa ja hyvillä mielin laiskotella. Kieltämättä on ollut hieman levoton ja outo olo, kun en olekkaan laittanut lenkkareita jalkaan tai lähtenyt salille. Vähän semmoinen Mitä nyt sitten pitäisi muka tehdä? -olo.



Takana on siis aika monipuolinen ja mukava viikonloppu. Pitkästä aikaa olin itsekkin juhlimassa ja tanssimassa. Viimeksi olenkin käynyt baarissa Suomessa kai vuoden vaihteessa ja seuraavaankin kertaan minun puolestani saa mennä taas hetki, ellei sitten vappuna innostu. Alkoholiton elämä kyllä tuntuu sopivan minulle erittäin hyvin ja mieluummin vietänkin viikonloppuni ilman näitä pääkipuisia väsymyspäiviä.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Mikä teitä kiinnostaa

Sivupalkissa pyöri koko maaliskuun ajan kysely, jossa tiedustelin sitä, että mikä teitä lukijoita blogissani kiinnostaa. Loppujen lopuksi vastauksia kertyi yhteensä mukavat 19, vaikka ajoissain luku pyörikin yli kahdessakymmenessä. En sitten tiedä, vetikö joku vastauksiaan pois vai johtuiko tämä Bloggerista. Iso kiitos siis näistä vastauksista!:)

Ulkomailla asumiseen kohdistunut kiinnostus ei tullut mitenkään yllätyksenä. Blogihan alkoi muuttaessani Englantiin ja alkuperäinen tarkoitus on siis ollut kertoa ulkomailla asumisesta ja opiskelusta. Muut vastaukset taas lähinnä huojentavat mieltäni, sillä arkiset asiat sekä urheilu- ja ruokapostauksetkin näyttävät kiinnostavan. Faktahan kuitenkin on se, että  ulkomailla asuminen on blogin kannalta valitettavasti pienellä paussilla, kun taas urheilu ja tavallinen arki elämäni keskiössä. Mutta näinhän se on, blogit aina elävät kirjoittajan mukana.

Ulkomailla asumisesta sen verran, että saan ihania maileja ihanilta ihmisiltä koskien ulkomailla ja etenkin Skotlannissa opiskelua. Siksi olisikin mukavaa, että ehdottelisitte myös postausideoita, joissa voisin käsitellä tiettyä osa-aluetta ulkomailla elämisestä/asumisesta/opiskelusta tai siihen liittyvistä ajatuksista, tunteista, yms. Myös kaikki muut postaustoiveet ovat aina tervetulleita!


torstai 4. huhtikuuta 2013

Iltalenkki Seurasaareen

Päätin eilenkin lähteä nauttimaan valoisammasta illasta ja suunnittelin reitin, joka olisi lähemmäs 15 kilometriä. Reitti kiersi Töölönlahden kautta Seurasaareen ja sieltä vielä Meilahden kautta Pasilaan ja kotiin. Seurasaaressa pyörähdinkin jo syksymmällä, joten siinä mielessä reitti kulki suhteellisen tutuissa maisemissa. Ajatuksena oli siis pidempi, mutta kevyt kävely-/juoksulenkki ja hyvä olo. Lähdinkin kevyesti liikkeelle ja kävelin ajoittain vähentääkseni jalassa olevaa kipua. Seurasaareen päästyäni huomasin energiatasojeni nousevan ja jalan kivun lievittyvän. Kierrettyäni saaren olin saavuttanut maagisen 8 kilometriä, jonka jälkeen koin aikamoisen endorfiinipuuskan, jolloin kaikki kivut ja vaikeudet yhtäkkiä vain katosivat. Taisin siis saavuttaa sen kuuluisan ja kiistellyn juoksijoiden taivaan (runner's high), jolloin fyysinen kärsimys muuttuu psyykkiseksi nautinnoksi. Tämän pisteen jälkeen jalka nousi monta kertaa helpommin, syke tasaantui siihen 150 lyönnin kieppeille ja hengästyminen loppui lähes kokonaan, tai se ei ainakaan häirinnyt enää yhtään. Kotiin päästyäni olin aika kovissa fiiliksissä. En pelkästään niiden mielihyvähormonien vuoksi, vaan pääasiassa siksi, että olin ylittänyt omat odotukseni ja saavuttanut jotain mitä en todellakaan kuvitellut pystyväni tekemään!

Loppujen lopuksi lenkin matkaksi tuli yhteensä 16.6 kilometriä, josta jälkimmäinen puolisko meni erittäinkin kevyesti. Lenkin nopeus (8.3 km/h) oli itselleni ehkä hieman pettymys, mutta uskon, että ilman eksymistä ja siitä johtuvaa google mappailyä sekä liian monia liikennevaloja, kengästä kiven etsimistä, tyylikästä syöksymiskaatumista keskellä Mannerheimintietä ja satunnaista auringonlaskun kuvailua vauhti olisi ollut hieman nopeampi, noin 8.9 - 9.2 km/h. Olisi varmaankin pitänyt asettaa Sportstracker pysähtymään, jos itsekkin pysähdyn. Samaisen Sportstrackerin avulla pystyin myös toteamaan, että nopein vauhti oli juuri viimeisen kilometrin aikana. Tässä vaiheessa minusta itsestänikin tuntui, että askel olisi noussut vielä muutaman kilometrin verran. Nyt vain siis pitäisi aina jaksaa juosta ensin 10 kilometriä tietäen, että kohta se helpottuu.

Ennen lenkkiä tein vielä ihania kaardemumma proteiinilettuja, jotka söin rahkavaahdon ja mustikoiden kanssa. Nämä letut pomppasivat lemppareideni kärkeen heti ensimmäisellä puraisulla. Jännä kyllä miten paljon tietyt mausteet, kuten juuri tuo ihana kaardemumma, vaikuttavat ruoan makuun ja tiettyihin mielleyhtymiin.



tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pidempiä päiviä

Olen muutamaan otteeseen viimeisten viikkojen aikana maininnut uuden, erittäinkin positiivisen piirteen itsessäni, sen aivan puskista ilmestyneen aamuvirkkuuden. Tästä johtuen ensimmäistä kertaa elämässäni en nurissut yhtään, vaikka kelloja siirrettiinkin kohti aikaisempia aamuja. Itse asiassa sunnuntaiaamuna ponkaisinkin ylös heti puoli kahdeksalta kellon soidessa tavoitteena aamulenkki. Alakertaan saapuessani ihmettelin hetken, että miksi vanhempani vielä nukkuvat ja miksi kaikki seinäkellot näyttävät puoli seitsemää. Ei siinä voinut muuta kuin hihkaista muut hereille ja lähteä lenkille, sillä ei se uni olisi enää todellakaan tullut. Enkä oikeastaan ollut edes yhtään väsynyt!

Nopeastihan siihen uuteen rytmiin muutenkin tottuu, kun aika siirtyy vain tunnilla. Kesäaikaan siirtymisestä on siis vain iloa ja hyötyä, nyt kun päivät ovat pidentyneet iltaa kohti. Tänään katselin auringonpaistetta vielä seitsemän aikaan, jolloin keräsin itseni ja lähdin nauttimaan laskevasta auringosta Töölönlahdelle yhdessä liian monen muun lenkkeilijän kanssa. Oikeasti viime aikojen lenkit ovat olleet ajoittain vähän nihkeitä, koska jalassa on ilmentynyt ärsyttäviä ja outoja kipuja. Yleensä muutama minuutti kuitenkin kultaa muistot ja lenkeistä jää aina hyvä olo. Nyt kuitenkin lenkin ja salin jälkeen ihmettelen, että miten kello on noin paljon. Nukkumaanmeno kaikesta valoisuudesta johtuen tuli ihan yllättäen. Tämä Suomen valoisuus vaatii todellakin pientä totuttelua!

Löysin muuten viikonloppuna kirpparilta vitosella kevyemmän kuoritakin, joka sopii juuri tällaiseen keliin! Tänään muutenkin lenkille lähtiessä jätin ensimmäistä kertaa lämpökerrastot kokonaan pois. Kesä on oikeasti tulossa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Ihanaa lomailua

Ja taas junassa. Tällä kertaa valitettavasti loma on jo ohi ja aamulla odottaa työt. Opiskelijan elämässä kaipaan kaikkein eniten niitä kunnon lomia, joita ainakin meillä Skoteissa tuntuu olevan ihan hyvinkin.

Loma oli juuri sitä mitä toivoin ja odotinkin: ruokaa, urheilua ja lepoa. En kylläkään onnistunut nukkumaan yhtenäkään aamuna yli puoli yhdeksän, aina oli joko menoa tai aamulenkkiä tai muuten vaan heräsin ennen aikojani. Lepäämisen lisäksi nautittiin herkuista, kuten koko perheen uudesta suosikista eli proteiinivaahdosta, kukkakaalipohjaisesta pitsasta ja kevyestä jogurtti-juustokakusta. Tuli sitä muutama suklaamunakin syötyä :) Lenkkeilin, käytiin salilla ja naapurin pääsiäiskokolla sekä sukuloimassa pohjois-Pohjanmaalla. Siinähän se loma sitten menikin.