keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Laskuri pyörii

Siitä on jo hieman yli kuukausi, kun ostin lennot Vietnamiin. Toissapäivänä taas ostin lennon Aberdeeniin. Huomenna voin sanoa lähteväni ensi kuussa reppureissamaan ja muuttavani takaisin Skotlantiin. Töitä on tasan 4 viikkoa jäljellä. Maanantaina muistin yhtäkkiä viisumin ja eilen vein hakemuksen. Pitäisi hankkia rokotukset, hoitaa muutto ja pakata. Puhelimessa on jo hetken pyörinyt final countdownit, vaikkakin viikonloppuja en halua laskea, työpäiviä ehkä. Jäljellä on enää yksi kuukausi. Huhhuh.


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Herkulliset skonssit kikherneistä

Edit: Uudempi ja parempi resepti löytyy täältä.

Sen jälkeen, kun olin kertonut monelle ihmiselle makeasta kakustani, joka oli tehty kikherneistä ja joiden ihana koostumus muistutti minua skonsseista, oli ehkä pakko ottaa haaste vastaan ja kokeilla miten kikherne-skonssit taittuvat. Ja tämän herkkusuun keittiössähän ne tietysti tehdään makeina, eikä suolaisina. Itsekkin yllätyin positiivisesti ensimmäisestä kokeilustani. Jopa niin paljon, että lauantaisen aamupalan lisäksi skonsseja oli pakko tehdä myös sunnuntaina!


 Resepti menee jotenkin näin (3 skonssia):

1/2 purkki huuhdeltuja kikherneitä (itselläni luomu GoGreen)
1 kananmuna ja 1 valkuainen
Steviaa
1 - 2 rkl vaniljan makuista heraproteiinia
2 rkl kaura-/ruishiutaleita
1 rkl kookosjauhoa
1/2 dl ruislesettä tai muuta lesettä
1/2 - 1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä (muukin rasva käy)
Ripaus suolaa, kaardemummaa ja rusinoita

Survo huuhdotut kikherneet sauvasekoittimella tasaikseksi seokseksi. Lisää loput aineet sekaan ja sekoita käsin. Seoksen tulisi olla niin paksua, että voit käsin pyöritellä skonssit pellille. Jos taikina tarttuu vielä liikaa käsiin lisää kookosjauhoa, joka sitoo hyvin nestettä. Vaihtoehtoisesti voit myös painaa taikinasta lasilla tasaisen muotoisia skonsseja. Itse voitelin vielä skonssit ylijääneellä keltuaisella, että pinnasta tulisi kauniin värinen. Paista noin 15-20 minuuttia 180-200 asteisessa uunissa.

Perinteisempien skonssien resepti löytyy täältä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Viikonloppu tanssien

Viikonloppu meni pääasiassa Summer Soundeilla tanssiessa. Täytyykin myöntää, että taisivat olla elämäni ensimmäiset musiikkifestarit, joihin osallistuin. Oli ihan mahtavaa, kun porukka vaan tanssi ja aurinko paistoi! Soundien lisäksi tuli viikonloppuna bongattua katukirppis omalta kotikadultani, jonne sitten päädyinkin myymään vaatteitani pian tulevan muuton alta pois. Vaatekaapin tyhjennyksen vastapainoksi tein itsekkin muutaman ihanan löydön. Urheilun osalta otin rauhallisesti ja vietin eilen ansaitun lepopäivän. Olipas taas ihana viikonloppu! Viikonlopun jälkeen palautin itseni maanpinnalle ja ostin lennon Aberdeeniin. Vietnamin jälkeen pari päivää Suomessa, matkalaukun vaihto ja taas reissuun!


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Treeniä treenin perään

Nyt on käynyt niin, että urheilumotivaatio on iskenyt lujaa. Ehkä jopa liiankin lujaa. Tasan viikko sitten Fazerin brunssille istahtaessani tajusin, että takana on 6 päivää ja 9 treeniä. Aamulenkkeiä, aamuspinningejä, iltaisia kuntosalitreenejä, tuplajumppatunteja, iltalenkkejä. Samalla päätin, että ensi viikolla hidastan, koska kohta olen taas kipeänä liiallisen treenaamisen takia tai jotain muuta ikävää tapahtuu.


Nyt viikkoa myöhemmin olen lähdössä tekemään viikon viimeistä lihaskuntotreeniä. Ja hmm, se on tämän viikon kahdeksas urheilusuoritus. Jotenkin tuntuu, että ehkä voisi hidastaa vieläkin enemmän ja toisaalta taas tuntuu, että teinkö minä nyt jotain tällä viikolla. Olen oikeastaan rakastunut aamucardioon, joten tällä viikolla on tullut tehtyä kaksi aamulenkkiä, toinen mäki-intervalleilla höystettynä. Näiden lisäksi oli pakko käydä maanantaina ja perjantaina aamuspinningissä ennen töitä, koska vaikka sitä kuinka vihaisi tai ei vaan juuri sillä hetkellä jaksaisi, niin spinning-tunnin jälkeen olo on sanoinkuvaamaton. Spinning taitaa todellakin tiivistää viha-rakkaussuhteen merkityksen. Sitten tietysti piti tehdä lihaskuntoa iltaisin.


Urheilun lisäksi olen ehtinyt fiilistelemään aurinkoista säätä. Yksi päivä nappasin ruoat mukaan salille ja jatkoin sieltä puistoon syömään ja makoilemaan. Torstaina taas nappasin kirjan puistoon ja eilen tanssittiin Summer Soundeilla. Että kyllä tätä aikaa elämiseenkin näköjään jää! Nyt minä kuitenkin lähden sinne salille ja sen jälkeen olisi Summer Sound -festareiden toinen päivä edessä!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Makea kakku kikherneistä

Välillä minulle on tärkeämpää ruoan koostumus kuin sen maku. Rakastan ruokaa, joka murenee käsiin, hajoaa helposti ja ei edes tunne sanaa kiinteä. Himoitsenkin usein skonsseja, joiden maussa ei ole mitään kovinkaan erikoista, mutta joiden koostumus on mitä ihanin!

Näistä syistä johtuen olen jo muutaman kerran tähdännyt täydelliseen, terveelliseen ja skonssimaiseen kakkuun/piiraaseen. Tiesin, että kikherneillä se onnistuisi, mutta en ole vain onnistunut saamaan siitä juuri oikeanlaista. Nyt se sitten onnistui. Kurkkaa myös täältä löytyvät täydelliset kikhernekeksit ja -skonssit!


Makea kikhernekakku/-piirakka:

2 valkuaista
1 kananmuna
Steviaa maun mukaan

1 purkillinen säilöttyjä kikherneitä (165g)
1/2 banaani
1-2 rkl kookosjauhoa
1 dl ruis-/kaurahiutaleita
1 annos / n. 30g vanilja heraproteiinia (ei pakollinen, lisää hieman hiutaleita tai jauhoja)
1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
1-2 dl maitoa
2 rkl kookoshiutaleita
Kaardemummaa tai muita mausteita, esim. neilikkaa tai kanelia
Ripaus suolaa

Sekaan voi laittaa tummasuklaata palasina, rusinoita, kuivattuja karpaloita, pähkinöitä yms. Itselläni ei valitettavasti ollut mitään näistä aineista.

Vaahdota valkuaiset, kananmuna ja stevia. Survo erillisessä astiassa kikherneet ja banaani tasaiseksi seokseksi. Sekoita kaikki aineet yhteen, mausta haluamallasi mausteilla ja lisää tarvittaessa steviaa. Taikinan tulisi olla suht paksua, joten lisää tarvittaessa kookosjauhoja/hiutaleita tai maitoa. Levitä seos uunin kestävään astiaan ja ripottele päälle kookoshiutalkeita. Itse laitoin n.20cm vuokaan, jossa on irrotettavat reunukset. Paista noin 30-40 minuuttia 180-200 asteisessa uunissa. Varo paistamasta liikaa, ettei kakku/piirakka kuivuisi liikaa.


Kikhernepiirakat ja -kakuthan eivät ole mikään ihan uusi juttu. Etenkin englanninkielisiltä sivustoilta näitä herkkuja löytyy suklaalla höystettynä tai kakut ovat nimetty keksipiirakoiksi (cookie pie). Eli älä siis pelkää kikherneitä makeissa herkuissa, vaan sovella, kehitä ja luo oma herkkusi! Ihanan koostumuksen ja maun lisäksi kikhernekakussa on runsas määrä laadukasta proteiinia sekä hyviä hiilihydraatteja ja rasvoja. Herkku toimii niin aamu- kuin välipalanakin ja on helppo pakata mukaan. Se ei siis ole ihan niin murenevaa kuin ensimmäisestä kuvasta voisi päätellä. Kikhernepiirakan ainut haitta on se, että siihen saattaa jäädä himo ja se ei meinää pysyä jääkaapissa!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

What a weekend

Ihanaa istua omalla sohvalla ja olla tekemättä mitään. Peruin jopa tämän illan pyykkivuoroni, sillä voimat ovat ihan lopussa. Takana on siis yksi kesän parhaimpia viikonloppuja. Koko ajan seuraa ja koko ajan tekemistä. Perjantaina raahasin itseni taas aamuspinningiin ja iltapäivällä kävin työkaverin kanssa tekemässä lihastreeniä salilla. Illalla suunitelmissa oli rentoutua kotona sohvalla omassa seurassa, mutta päädyinkin lähtemään kaverin kanssa Hietalahteen The Tall Ship Races -tapahtumaan.


Lauantaiaamuna kiskoin itseni surullisten vähäisten unien jälkeen keskustaan salille ja jumppaan, jonka jälkeen menin Hannan kanssa nauttimaan Fazerin brunssista. Hinnan ja maineen takia odotin brunssilta aika paljon, mutta nyt jälkikäteen olen kuullut monesta suusta, että valikoima on suppeutunut todella paljon verrattuna alkuaikoihin. Brunssin jälkeen pyörittiin keskustassa ja yritettiin löytää minulle kivaa maximekkoa iltaa varten. Eipä löytynyt.


Keskustasta kotiin, kamat kassiin ja äkkiä Porvoon bussiin. Lähdin Heidin ja hänen porvoolaisen kaverinsa valmistujaisiin. Ilta oli ihan käsittämättömän mukava ja tarjoilu oli jotain ihan uskomatonta. Oli mm. salaatteja, hummusta, kylmiä alkuapalakeittoja sekä tortilloja useilla täytteillä, kuten pulled porkilla, katkaraputäytteelä, guacamolella ja chilidipillä. Jälkkäriksi oli vielä vähän liiankin hyvää porkkanakakkua. Parastahan tässä oli se, että tytöt olivat nähneet kamalasti vaivaa ja valmistaneet kaiken itse. Juhlista oli tarkoitus jatkaa Porvoon yöelämään, mutta kesäiset pihajuhlat vetivät liikaa puoleensa ja päädyimme jäättämään baarit väliin.

Nyt siis aion liimata itseni tähän sohvatuoliin, katsoa ehkä jonkun elokuvan ja fiilistellä sitä, miten ihanaa elämä välillä on :)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Joko pian?

Vain muutama päivä sitten kirjoitin siitä, että miten lähellä loppuaan tämä lähes 1,5 vuoden Suomessa asumiseni on. Toisaalta haluaisin tarrattua jokaiseen kesäpäivään nyt kunnolla kiinni, koska kohta kuitenkin joudun hyvästelemään tämän kaupungin ja nämä ihmiset. Ja olen todellakin pitänyt Helsingistä todella paljon.

Kaikesta tästä haikeudesta huolimatta olen viime päivien aikana alkanut tuntea outoa halua päästä jo liikkeelle. Tämä on siis oikeasti todella outo tunne, sillä muistan erittäin hyvin millä fiiliksellä lähdin Aberdeenistä silloin yli vuosi sitten. Enkä myöskään ole koskaan tuntenut kyseistä kaupunkia, tai koko Skotlantia, kovin kotoisaksi. Syksyn odotusta tietysti kasvattaa tuleva Vietnamin reissu ja tällä hetkellä en oikein osaakkaan päättää, että laskeakko päiviä kärsimättömänä vai yrittää nyt nauttia tästä elämästä täällä. Myös Aberdeenin asuntoasiat alkavat ehkä vähitellen selviämään ja hyvällä tuurilla minulla on ensi vuoden kämppä sovittu jo hyvissä ajoin. Kerrankin. Tämä tietysti laskisi lähtöstressini nolliin, sillä kaupunki on tuttu, ihmiset ovat tuttuja ja ensi vuoden opiskeluita en edes osaa vielä stressata.

Näihin tunnelmiin kun yhdistää sen ajatuksen, että olen kärsimätön, en osaa asettua ja kaipaan vaihtelua niin ehkä ymmärtää nämä tämän hetkiset tunnelmat. Jos kerran ollan pian kuitenkin niin menossa, niin miksi ei menisi jo. Heti. Nyt. En kuitenkaan haluaisi sanoa tätä ääneen, koska täälläkin on nyt niin kivaa, mutta joko pian saa mennä?

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Turisteilua Pariisissa

Tajusin viikonlopun aikana, että Pariisista palaamisestani on jo viikon verran ja olen kirjoittanut reissusta vain yhden pintapuolisen postauksen. Tässä tekstissä ajattelinkin nyt käsitellä lomaani turistin näkökulmasta ja ottaa huomioon ne things to dot ja things to seet. Olihan itse kuitenkin ensimmäistä kertaa Pariisissa ja jopa Ranskassa.

Jo saapumispäiväni iltana kiersimme Elinan kanssa suuren osan turistipaikoista. Hyppäsimme metrosta pois riemukaaren edessä, jonka jälkeen kävelimme Champs-Élysées'n päähän asti Louvren ulkopuolelle ottamaan turistikuvia. Itse Louvressa kävimme nopeasti toisena päivänä. Moni eurooppalainen Louvreen mennessään ei kai yleensä tiedäkkään, että heidän ei tarvitse jonottaa lippuluukulle vaan voivat kävellä suoraan sisään henkilöllisyystodistuksen kanssa. Turistikuvien jälkeen päädyimme Pont des Arts'lle, ihailemaan rakkauslukkoja. Tämän jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan viiniä ja piknik-herkkuja ja matkustimme metrolla Eiffel tornin juurelle nauttimaan pimenevästä illasta. Kello 23 aikoihin tornin kaikki valot alkoivat vilkkumaan noin viiden minuutin ajan. Tämä oli aika hieno kokemus, sillä ei vain valot olleet upeat, mutta kaikki ihmiset taputtivat ja huusivat kunnes valot sammuivat.


Toisena päivänä sitten hyppäsimme metroon ja reissasimme Montmartreen. Tässä matkalla myös näimme Moulin Rougen, josta en edes vaivautunut ottamaan kuvaa. Montmartren kukkula oli kuitenkin oikein mukavaa aluetta, etenkin kun sää suosi. Kävelimme alueella ympäriinsä ja ihailimme kukkulalta näkyvää Pariisia.
 

Reissussa tuli myös syötyä hyvin. Söimme mm. creppejä, juustoja, patonkeja ja macarooneja. Kaikkea ranskalaistahan piti maistaa!
 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Aurinkoa

Kuten perjantaina kirjoitinkin, olivat suunnitelmani tälle viikonlopulle aika rennot ja auringonottopainotteiset. Eilen olimme työkaverini Hannan kanssa Mustikkamaalla ihan huomaamatta 5 tuntia. Tänään taas roudasin itseni tuohon lähelle Torkkelimäelle puistoon.


Olen aina ollut huono auringonpalvoja, sillä kyllästyn siihen paikallaan olemiseen todella nopeasti. Kirjaa on vaikea lukea ilman aurinkolaseja (ja laseista tulee rajat!) ja syömistäkään ei voi harrastaa tunteja putkeen. Nyt siis päätin keksiä jotain kivaa tekemistä. Hain perjantaina langat ja opettelimme Hannan kanssa YouTuben ohjeiden avulla tekemään ystäväkoruja. Kaksi auringonottoreissua ja kaksi käsikorua.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Perjantai

Koko työviikko meni taas odottellessa perjantaita. Ja nyt kun ajattelee, niin sehän ihan suhahti ohitse! Nyt ei kyllä pitäisi odotella vain viikonloppuja, vaan nauttia myös jokaisesta arkipäivästä, sillä niitä ei täällä Suomen maalla, etenkään Helsingissä, ole enää kovin monta jäljellä. Tarkalleen ottaen 47 päivän päästä työharjoitteluni on ohi ja istun tähän kellonaikaan varmaankin täyteen pakatussa autossa kohti lapsuuden kotiani.

Mutta viikonloppu nyt kuitenkin alkoi. Töistä päästyäni tein superhyvän kukkakaalipohjaisen pitsan, jonka nautin kerrostaloni mattoparvekkeella. Aamuspinningin (huomaa kuvan väsynyt naama kello 6.30) lisäksi pitäisi vielä suunnata salille tekemään käsitreeniä. Loput viikonlopustani kuluukin sitten rannalla, koulutöitä tehdessä ja urheillessa.


Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Karun kivaa urheilua

Alkuviikosta olin ihan naatti ja urheilun ajatteleminenkin sai väsymään vain enemmän. Onneksi kuitenkin olin sopinut ensimmäisen tapaamisen personal trainerini kanssa tiistaille, joten silloin oli vain pakko lähteä taas liikkeelle. Vaikka kuinka olisi ollut vielä kesälomamoodi päällä. Ja en siis todellakaan urheile hampaat irvessä, parin viikon lomailun ja erittäin lepsun kuukauden jälkeen jotenkin motivaatio oli kadonnut kokonaan. Sitten vauhtiin päästessään urheilu alkaa joskus maistua jopa liikaa!

Lähdin tiistaina tapaamiseen ajatuksellä, että katsomme vai kunto-ohjelmani liikkeet läpi ja sitten kotiin. Muutama työkaveri naurahtikin, että varo vaaraa. Ja hehän sitten olivatkin oikeassa, sillä salilla rehkittiin kaksi tuntia ja koko kroppa läpi. Jalat tärisivät, voimat loppuivat, välillä piti istahtaa kun huimasi ja olipa myös ensimmäinen kerta, kun voin pahoin kuntosalilla. Tietyissä liikkeissä en saanut viimeisiä toistoja tehtyä ja PT vain seisoi vieressä ja kertoi, että kaksi vielä, nyt yksi vielä. Kaikessa karuudessaan tämä oli ihanaa, kunpa aina olisi joku piiskaamassa, koska luovuttaa ei halua! Tämä tapaaminen sai myös tajuamaan, että kuinka paljon kovempaa vielä pystyn treenaamaan.

Eilen aamulla sitten heräsinkin kevyisiin lihaskipuihin, jotka pian kovenivat ja eivät ole todellakaan vielä hävinneet. Eilen tein siis vain rennon aamulenkin, että saisin tätä urheilurutiinia nyt päälle. Tänään sitten kävin tutustumussa Tampereelta tuttuun kuntosaliin keskustassa spinning-tunnin muodossa ja päätin pistää nimen soppariin, vaikka olenkin vielä jäsenenä lähellä olevalla kuntosalillani. Halusin siis ryhmäliikuntaa, etenkin spinningiä ja heillä sattui olemaan todella hyvä tarjous menossa ja minulla kasa liikuntaseteleitä käyttämättä. Samaan pakettiin saan vielä kaksi personal trainer kertaa, eli ehkäpä tekisimme kehonkoostumusmittauksen, variaatioita perusliikkeille, kahvakuulatreenejä tai muita juttuja, joilla piristää harjoittelua.

Huomenna kutsuu taas aamuspinning ja illalla sitten käyn lähisalillani tekemässä treenin yläkropalle. Toivon, että nämä ojentajalihasten kivut nyt hieman heltyisivät siihen mennessä. Tästä tämä siis lähtee! Nyt kun on kuntosalit ja trainerit ja motivaatio kohdillaan niiin mikään ei hidasta minua ennen Vietnamin reissua!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Piknikillä Suomenlinnassa

Sain vihdoinkin vietyä puhelimeni huoltoon ja nyt kytkiessä lainapuhelimen päälle huomasin ilokseni, että nollaamasta puhelimestani olikin tallentunut kaikki kuvat muistikortille.

Kävimme siis tyttöjen kanssa ennen Pariisin reissua Suomenlinnassa skumppapiknikillä. Itse olin ensimmäistä kertaa ikinä Suokissa ja kyllä se merimaisema ja sää vakuutti minut aikalailla. Oli patonkia, skumppaa, mansikoita, herneitä ja tietysti mahtavaa seuraa.


Ilta jatkui Suomenlinnasta Espan puistoon siiderille, sieltä terassille ja juhlinta jatkuikin ihan aamun asti. Ihania nämä kesäillat ja -yöt!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Loma lopussa

Palasin eilen Pariisista ja nyt yritän totutella ajatukseen töistä ja arjesta. Ennen arkeen paluuta kuitenkin pakkasin vielä kirjan ja viltin laukkuun ja lähdin Mustikkamaalle nauttimaan viimeisestä kesälomapäivästäni ja varmaan koko kesän parhaasta säästä. Kuvia ei valitettavasti ole, sillä viikko sitten hajonnut puhelimeni odottaa edelleen huoltoa ja reissun jäljiltä kaikkien kameroiden akut näyttivät nollaa.

Pariisista kirjoitan myöhemmin lisää, mutta tiivistääkseni reissun voin todeta, että aika meni liian nopeasti ja reissu oli todella hyvä. Eiffeliä, piknikkejä, viiniä, juustoja, hiilariyliannostuksia ja tärkeimpänä tietysti Elinan näkeminen.


Nyt sitten pitäisi siivota asunto, sillä täällä on huomenna pari näyttöä. Kyllä tämä ehkä muutenkin pitäisi siivota, on meinaan kevyt kaaos reissuilujen jäljiltä. Huoooh, ehkä tämä tästä taas vähitellen käynnistyy. Onneksi on kuitenkin jo liput seuraavaa reissua varten, johon itse asiassa on enää vain 56 päivää!