torstai 31. lokakuuta 2013

Kun stressi iskee

IB-lukioaikoinani opin hallitsemaan stressiä, sillä työtahti oli kova. Sen jälkeen onkin opiskelutahti tasoittunut ja stressilevelit laskeneet. Tietysti aina välillä ahdistun hetkellisesti kouluhommista ja nyt loppukesästä stressasin opiskelujeni jatkoa enemmän kuin mitään ikinä ennen. Miten siis hoitaa stressiä? Vai voiko stressaaminen olla jollain tasolla hyväkin asia?

Omasta mielestäni ultimaattisesti paras tekniikka hoitaa stressiä on käydä kiinni itse asiaan. Tällä hetkellä minua stressaa kouluhommat todella paljon ja sen takia vietänkin päiväni pääasiassa kirjastossa tekemässä esseitä ja opparia. Myös joululennot, joita ei meinannut löytyä alkoivat aiheuttaa harmaita hiuksia. Mitä sitten vaikka lentoaika onkin pitkä ja hinnat taivaissa, pakko ne on vaan ostaa. Oston jälkeen katosi sekunnissa huoli siitä, että mihin suuntaan hinnat lähtevät ja saanko enää edes lentoja tarvitsemalleni päivälle.

Toinen asia millä hoidan stressiä on mukavat asiat, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Nautin pienistä hetkistä, kuten aamupalan hitaasta syömisestä tai auringonnousun katsomisesta. Omasta mielestäni kuitenkin selkeästi parhaimpia keinoja unohtaa kurjat asiat on urheilu. Yksin lenkkipolulla juostessa saattaa kuitenkin vain ahdistua entistä enemmän, kun taas ryhmäliikuntatunneilla täysi keskittyminen opastukseen ja liikkumiseen vie huolet hien mukana hetkessä. Tietysti kaikki joukkuelajit ja yhdessä toteutetut urheilut vievät ajatuksia pois stressaavista asioista, kun omille suruille ei riitä aikaa.

Vaikka pyrinkin hengittelemään syvään ja poistamaan stressiä niin koen sen kuitenkin jossain määrin hyväksi asiaksi. Jos ottaisin liian lungisti, kouluhommani eivät etenisi ja tiedän hieman liiankin hyvin, mitä siitä seuraisi. Pieni stressi on siis itselleni hyväksi, kunhan se ei jää paalle!


Pakko vielä todeta tähän loppuun, että vuosisadan stressaavin asia on vihdoinkin pois päiväjärjestyksestäni. Tänään iltapäivällä sain sähköpostin, että harmaita hiuksia aiheuttanut kurssin uusinta meni läpi. Eikä pelkästään läpi, vaan sain kurssista toiseksi parhaan arvosanan. JES!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Viikonloppuloma Glasgow'ssa

Olen kerran aikaisemminkin, nelisen vuotta sitten, käynyt Glasgow'ssa. Siitä minilomasta en tosiaan muista muuta kuin loppumattoman sateen, kylmyyden ja yökerhot. Nyt oli siis korkea aika hypätä bussiin ja suunnata suomalaisen Annelin luokse viikonloppulomalle. Ja lomaa se todellakin oli, sillä heti saapuessani pöydässä odotti illallinen, aamupalaletut saapuivat samalla tehokkuudella aamupalapöytään ja edes petiänikään en pedannut itse.

Saavuin perjantai-iltana vasta kahdeksan jälkeen, joten illallisen jälkeen ehdimme käydä enää ihanalla Ashton Lanella koktaileilla. Seuravaavana päivänä pyörimme aamupäivällä keskustassa, kunnes Vietnamissa tapaamani skottipariskunta haki meidät katsomaan rugbya noin 50 kilometrin päähän Glasgow'sta. Kokemus oli meille molemmille suomitytöille ihan uusi, joten puolet pelistä taisi mennä ohi. Pelin jälkeen meninne vielä burgereille Ashton Lanelle ja illalla suuntasin Annelin kanssa myöhäisnäytökseen katsomaan The Fifth Estaten, eli leffan Wikileaksista.Tänään sitten kävimme ennen lähtöäni Kelvingroven taidegalleriassa/museossa ja teellä todella tunnelmallisessa kahvilassa. Olin tosiaan varannut bussiliput heti aamuksi, mutta kun käsipallotreenit peruttiin niin vaihdoin liput iltapäivän bussiin. 


Viikonloppu oli todella mukava! Tällä kertaa kaupungista jäi todella positiivinen olo, joten enköhän tämän viimeisen vuoden aikana suuntaa sinne vielä uudestaan. Vaikka ehdittiin tehdä paljon niin olo on nyt mukavan rentoutunut. Nyt onkin sitten aika aloittaa esseiden täyteinen kuukausi. Edessä on siis todella paljon kirjastossa istumista ja tuhansien sanojen kirjoitusta. Joululomaa odotellessa!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ajatuksia terveellisemmästä ja kevyemmästä ruokavaliosta

Tekstiä miettiessäni pohdin, että puhuisinko minä nyt terveellisemmästä vai kevyemmästä ruokailusta, sillä nehän ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos syö kevyemmin, saattaa elimistöön kaataa kasapäin keinotekoisia aineita, kun taas terveellinen ruokavalio ei aina ole kevyttä. Esimerkiksi puhdas pähkinävoi (tai pähkinöistä valmistettu jauho) on terveellistä, täynnä hyviä rasvoja, vitamiineja, mineraaleja sekä antioksidantteja, mutta myös erittäin energiapitoista. Päätin siis, että puhun molemmista näkökulmista ja käsittelen asiaa omien mielipiteiden sekä ajatuksieni kautta. Tekstin tarkoitus ei todellakaan ole tuputtaa kenellekään erilaista ruokavaliota, sillä syömiset ovat jokaisen henkilökohtainen asia. En myöskään tähtää herkuttelun kieltämiseen tai halua tyrkyttää ketään syömään pelkkää pupunruokaa aamusta iltaan. Halusin kuitenkin jakaa asioita, joita itse pohdin syömisessäni. Ja syömistähän minä pohdin kovinkin useasti päivässä!

Mediassa (etenkin sosiaalisessa sellaisessa) puhutaan paljon clean eatingistä, eli puhtaasta syömisestä. Tämä kattaa alleen paljon erilaisia näkökulmia ruokailurytmistä ravintoon, mutta pääkonsepti on syödä prosessoimatonta, eli puhdasta ruokaa. Vaikka konsepti saattaa vaikuttaa joltain laihdutushuuhaalta niin ei se kuitenkaan ole sitä. Omasta (ja varmaan monen muunkin) mielestä puhdas ruoka tuo paremman fyysisen sekä henkisen olon. Itse siis pyrin ostamaan esimerkiksi maustamatonta kanaa, maustamattomia jogurtteja ja herkkuni makeutan luonnollisella stevialla. Eineksistä en edes pidä ja valmistan ruokani 95 % itse, sillä näin tiedän mitä suuhuni laitan. Ruokavalion saa muutettua puhtaammaksi suhteellisen helposti kurkkimalla ruokien tuoteselosteita, valitsemalla maustamattomia tuotteita sekä shoppailemalla hedelmä- ja vihannesosastolla.


Vaikka ruokani on pääasiassa käsittelemätöntä niin samaan aikaan käytän juuri niitä kevyitä tuotteita, joiden tuoteselosteet ovat välillä todellista hepreaa. Tähän kategoriaan kuuluu etenkin proteiinivalmisteet, joita käytän lisänä urheilullisen elämäntyylini vuoksi. En edes uskalla kurkata heraproteiinipussini takapuolelle, sillä tuskin Apple crumble and Custard maku on luotu ihan luonnollisesti. Suomessa käytin Stevialla makeutettua heraproteiinia, joka oli varmasti askel kohti edes hieman luonnollisempaa tavaraa. Hyvin usein minua myös kiinnostaa matalakaloriset ja vähähiilihydraattiset tuotteet, mutta järkeni kapinoi näitä vastaan. Tuskin esimerkiksi Waldens Farmin calorie free pannarisiirappi on kovin hyväksi keholleni? Mutta toisaalta, saisin nauttia energiatonta herkkua hyvällä omallatunnolla. 

Entä sitten ne korkeakaloriset terveystuotteet? Itse suosin esimerkiksi kookos- ja soijajauhoa vehnäjauhon sijaan, vaikka niissä onkin enemmän energiaa (eli kaloreita). Kyseessä on kuitenkin proteiinipitoinen tuote, jossa rasva on laadukasta. Toinen on juuri tuo puhdas maapähkinävoi. Voisin syödä sitä vaikka purkillisen päivässä, mutta laadusta huolimatta lähemmäs kuusisataa kaloria 100 grammaa kohti tuskin tekisi hyvää muodoilleni. Myös esimerkiksi tummassa leivässä on enemmän energiaa kuin vaaleassa, mutta Suomessa kuitenkin tiedetään, kumpi on suositeltavampaa elimistöllemme. Eli laatu vai kalorit? Itse suosin laatua, mutta kaikkea kuitenkin kohtuudella.

Skotlantiin paluun jälkeen muistin myös taas miten paljon valmistajat huijaavat aavistamattomia kuluttajia. Esimerkiksi fat free ei todellakaan tarkoita sokeritonta. Moni meistä on varmasti tietoinen, että kaiken maailman rasvattomat jogurtit ovat pumpattu täyteen sokeria, joka ei sitten ole rasvaa ainakaan parempi. Ahkerana tuoteselosteiden lukijana tulee kuitenkin välillä bongattua myös luonnollisemmista rasvattomista tuotteista, kuten raejuustosta, lisättyä sokeria. Mielestäni tällaiset asiat pitäisi ilmaista selkeämmin paketeissa, eikä huijata usein niin tietämättömiä kuluttajia. Suosittelenkin siis kurkkimaan tuoteselosteista, että mistä tuote koostuu. Onko tuotteessa lisättyä sokeria ja paljonko sitä on 100 grammassa. Kurkin Kuluttajaliiton sivuilta taulukoita, joissa mainitaan jogurttipurkkien sokeripitoisuuksia sokeripaloina. Kuinkahan moni tietää, että useassa Suomessa myydyssä jogurtissa on jopa 5-6 sokeripalaa purkkia kohden? Tietysti toinen ääripää on taas ne aspartaamilla makeutetut tuotteet, joiden vaikutuksesta henkiseen ja fyysiseen vointiin voikin lukea netin syövereistä. Sitä tekstiä nimittäin riittää.

Omasta mielestäni pienilläkin muutoksilla ruokavaliosta voi saada itselleen sopivamman. Esimerkiksi usea karppaaja kehuu, miten heille sopii viljaton ravinto ja joidenkin elimistö taas lakkaa toimimasta ja olo on voimaton ilman hiilihydraatteja. Terveellisen ja puhtaan ruoan ei myöskään tarvitse olla tylsää (kuten kuvasta voi päätellä). Itse kokkailen paljon erilaisia juttuja ja kokeilen ihan kummallisiakin ideoita. Esimerkiksi voi ja sokeri makeiden piirakoiden pohjana ovat vaihtuneet erilaisiin papuihin, banaaniin ja steviaan. Kuinka kummalliselta ikinä tuo kuulostaakaan niin niillä saa korvattua pehmeyden ja kuohkeuden, jotka normaalisti leivonnassa luodaan voilla. Loppusanoina haluan todeta, että minulle tällainen ruokavalio sopii todella hyvin. Ja en tarkoita tällä sitä, että syön pelkästään terveellistä, puhdasta, laadukasta ja superruokaa päivästä toiseen. Kyllä minä syön sokerisia ja vehnäisiäkin herkkuja silloin tällöin, mutta pyrin kuitenkin pitämään kaiken kohtuudessa. Monen mielestä tämä touhu on ehkä liioittelua, mutta asiasta kiinnostuneena haluan lukea, oppia ja kokeilla millä keinoin voisin voida vieläkin paremmin.

Mites siellä? Kiinnostaako aihe tai onko mielipiteitä/ajatuksia jaettavaksi? :)

Kuva ja reseptit kuvan ruokiin löytyy (englanniksi) täältä

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Energiaa yllin kyllin

Minulla on tainnut mennä vuodenajat sekaisin, sillä nythän päivien lyhetessä pitäisi vähitellen masentua ja nuutua. Tiedättehän, se kaamosmasennus sekä sohvatuolin vastustamaton kutsu? Ehei, minulla on menossa keväinen energiapuuska. Etenkin arkena päiväni alkavat aamulla aikaisin ja kotiin tuloni venyy pitkälle iltaan. Kaukana ovat siis ne ennen niin tutut voimattomat päivät, motivaation puutos sekä ikuinen väsymys.

Eilen suuntasin jo ennen seiskaa surkeiden yöunien jälkeen salille. Kotiin palasin vasta 14 tuntia myöhemmin. Siinä välissä olin käynyt salilla, luennolla, istunut kirjastossa, käynyt kampuksen lähimaastoissa lenkillä, pelannut sulkkista ja saanut uusintaesseeni valmiiksi. Tänään taas kävin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni aamukävelyllä, jonka jälkeen oli taas edessä luentoa, kirjastoa ja lisää urheilua. Kotona oltiin taas puoli yhdeksän kieppeillä.


Huomenna on kuitenkin onneksi vapaapäivä yliopistolta. Aion siis nukkua pitkään, syödä aamupalani oikein hitaasti ja sen jälkeen toivottavasti saan tehtyä kouluhommia.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Vietnamissa matkustaminen

Palataanpa vielä hieman Vietnamin reissuun ja lähinnä maan sisäiseen matkustamiseen. Itse käytin yöbusseja matkustaessa pohjoisesta etelään ja paluumatkan tein kätevästi parissa tunnissa lentäen. Puhun nyt siis vain omista kokemuksistani Vietnamissa, mutta kuulemani perusteella matkustus on hyvin samanlaista muissakin kaakkois-Aasian maissa.

Reissuun lähtiessäni olin päättänyt hoitaa kaikki matkat kätevästi junalla. Olin kurkkinut hintoja netistä ja laskeskellut paljonko matka pohjoisesta etelään tulisi suunnilleen kustantamaan. Hanoissa minulle selvisi, että netissä olevat hinnat eivät pidä paikkaansa ja junaliput ovatkin huomattavasti kalliimpia. Lippuja saisi ostettua halvemmalla juna-asemalta, kun taas matkatoimistot vetivät rahaa välistä. Myös kaikki reissaajat, joiden kanssa juttelin asiasta kertoivat taittaneensa kaikki matkat busseilla. Näin minäkin sitten päätin tehdä.

Millaista matkustaminen bussilla sitten oli? Mielestäni jopa ihan kohtuullisen mukavaa. Olin kuulemieni tarinoiden ansiosta hieman skeptinen, sillä moni kertoi nukkumisen olevan mahdotonta. Odotukseni olivat todella matalalla, joten ensimmäiseen yöbussiin noustessani koinkin positiivisen yllätyksen. Jokaisella oli oma pieni tila joko ylä- tai alasängyssä, penkin sai lähes vaakatasoon ja meille kaikille annettiin viltti. Ensimmäisestä yli 20 tunnin matkasta nukuinkin sitten varmaan lähemmäs 15-17 tuntia. Ymmärrän kyllä, jos moni lähemmäs 2 metrinen ihminen valittaa, ettei uni tule, sillä itse mahduin 162 senttisenä juuri ja juuri makaamaan suorana omassa tilassani.


Miten pitkiä matkat ovat? Hmm, ainakin ajallisesti pitkiä. Tein kaksi noin 20 tunnin bussimatkaa, joista toinen venähti surkean sään vuoksi. Yksi bussimatkoistani oli vain noin 200 kilometriä, mutta aikaa siihen kului noin 6 tuntia. Välillä pidetään myös taukoja erittäin kummallisissa paikoissa riippumatta vuorokauden ajasta. Vaikka bussissa on yleensä myös vessa niin tuntui, että pysähdykset olivat lähinnä toilettitaukoja (ps. ota omat vessapaperit vaikka edellisestä hostellistasi mukaan!). Myös junamatkat ovat ajallisesti aika samaa luokkaa. Nopein matkustuskeino on siis lentäminen.

Mihin kannattaa varautua? Minulla meinasi monta kertaa loppua usko, mutta silti aina pääsin paikasta A paikkaan B. Vaikka itse olinkin ihan ulapalla, niin bussikuskit ja matkatoimistojen henkilökunta olivat harvinaisen kartalla. Kerran sain käteeni bussilipun, jossa ei edes lukenut nimeäni ja minulle ilmoitettiin, että haetaan hostellilta. Ja kuinka ollakkaan, minut todellakin napattiin sieltä kyytiin. Yksi kerta taas kesken bussimatkan aamuyöllä kello 5 kuski karjaisi "Mui Ne!", johon minä vilkutin bussin perältä, että joojoo, sinne olen menossa! ja vastaukseksi sain vain karjaisun "Out!". Odotin mistään mitään tietämättömänä kello viisi aamulla kolmen englantia puhumattoman vietnamilaisen kanssa kadun varressa Nha Trangissa. Jatkobussini ilmestyi kolmen tunnin päästä. Olen kuullut tarinoita, kuinka porukka on jätetty keskelle mitään miettimään, että missäs sitä ollaan ja miten täältä pääsee pois. Itse selvisin loppujen lopuksi siis hyvinkin helpolla! Vinkkini kuitenkin on: ota rennosti, älä stressaa, varaudu kaikkeen ja etenkin siihen, että kaikki ei aina mene niin kuin olet suunnitellut. Matkustusajat ovat todellakin vain suuntaa antavia. Jos matkustat yksin, koita tutustua muihin matkustaviin reppureissaajiin. Et ainakaan jää yksin hädän tullessa!

Maan sisäinen lento taas oli halpa ja helppo. Ostin lennon noin 10 päivää ennen lentopäivää ja maksoin siitä siinä vaiheessa noin 30 euroa. Junista taas valitettavasti minulla ei ole kokemusta. Eräs reissaaja valitsi junan sen mukavuuden vuoksi, mutta päätti sitten jostain syystä hoitaa loppumatkan busseilla.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Viikonlopun tunnelmia

Viikonloppu hujahti taas kerran hetkessä ohi. Käsipallon lisäksi ehdin kuitenkin käydä salilla ja viettää sunnuntaina sulkapalloa lukuunottamatta välipäivän urheilusta. Lauantai-iltana tehtiin Iidan kanssa herkullista kukkakaalipohjaista pitsaa ja eilen kävin iltapäiväteellä syömässä voileipiä, kakkuja ja skonsseja. Varasin myös bussiliput ensi viikonlopuksi Glasgowiin ja tänään ostin lennon jouluksi Suomeen. Glasgowiin menen moikkaamaan Annelia sekä Vietnamissa tapaamaani pariskuntaa. Kun arkena jaksaa painaa kouluhommia niin viikonloppuisin voi onneksi ottaa rennommin!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Uuden lajin parissa

Minulla on suhteellisen monipuolinen urheilutausta. Lapsena on tullut pelattua pesäpalloa, kokeiltua yleisurheilua, telinevoimistelua, ratsastusta, hiihtoa ja monta muuta lajia, kunnes lentopallo vakiintui lajikseni lähes kymmenen vuoden ajaksi. Tämä laji jäi lukioaikana selkäkipujen takia ja nyt sitten viime vuosina salitreenit ja lenkkeily ovat vieneet voiton. Pidän urheilusta ja pidän joukkuelajeista, mutta uusien ja tuntemattomien lajien kokeileminen on mielestäni todella pelottavaa. Rennolla otteella ja tutulla porukalla pelailu tai kaverin kanssa tankotanssin kokeilu on hauskaa, mutta jos pitää mennä muiden, jo pidempään harrastaneiden sekaan sekoilemaan, niin suorastaan panikoin. En tykkää olla huonoin ja mokailu aiheuttaa voimakasta anteeksipyytävää tunnetta. Anteeksi, että pilaan harjoituksenne ja anteeksi, että en tiedä mitä edes teen.

Näistä pelonsekaisista tunteista huolimatta päätin kuitenkin ottaa askeleen ja lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta ja tuntematonta lajia eilen illalla. Olin bongannut netistä ilmoituksen käsipallosta ja heidän uusien pelaajien tarpeesta. Paikalle päästyäni selvisi, että he hakivatkin pääasiassa porukkaa miesten joukkueeseen, mutta kun kyseessä oli oman yliopistoni käsipallojoukkue niin olin valmentajan mukaan tervetullut. Tässä vaiheessa olin jo valmis vetäytymään pois ja pakenemaan kotiin. Anteeksi, kun tungin treeneihinne


Aluksi haettiin lämpöä viivalta viivalle, juostiin kentällä käsipalloon liittyviä kuvioita ja lopuksi heiteltiin itse palloa. Jos totta puhutaan niin olin ihan ulapalla, mutta onneksi minua neuvottiin ja tuettiin koko ajan. Paikalla oli onnekseni myös toinenkin lajiin tutustuja sekä monta pelaajaa, jotka olivat aloittaneet vain muutama viikko sitten. Siinä vaiheessa, kun alettiin lämmitellä maalivahtia ja jokainen heitteli palloa maaliin vuoronperään, taisin minäkin todella innostua. Kiitos lentopallotaustani, minulta löytyy ponnistusta, kosketusta palloon sekä oikean käden heitto (lentopallossa tosin iskulyönti) voimaa. Se tunne, kun vasen-oikea-vasen askeleet osuivat kohdilleen ja pallo sinkosi maalivahdin toivomaan kulmaan, oli aika käsittämätön. En ehkä joutuisikaan pyytelemään anteeksi sekoilujani! Tässä vaiheessa myös aluksi hieman pelottavan oloinen ranskalainen, nuorehko naisvalmentaja tuli sanomaan, että heität hyvin ja vaikka käden liikkeestä näkyy lentopallolyönnistä opittu kaari niin se ei haittaa.

Heittojen jälkeen oli vuorossa puollustus- ja hyökkäysharjoitusta. Vaikka olinkin lukenut sääntöjä ja katsonut YouTube-videoita perusteista juuri ennen harjoituksiin menoa, oli minulla konsepti vieläkin aika hukassa. Pääsin kuitenkin kokeilemaan paljon ja valmentaja otti selkeästi minut opastukseensa samalla kun toinen uusi tyttö jäi valitettavasti lähes huomiotta. Valmentajan keskittyminen minuun kuitenkin tsemppasi lisää, sillä tuntui, että valmentaja haluaa kehittää taitojani. Että hän näkee minussa potentiaalia. 


Kokemuksena uuden lajin kokeilu oli pelottava, jännä ja silti aivan mahtava! En odottanut, että kokisin niin voimakasta innostusta lajia kohtaan, mutta se aivan käsittämätön onnistumisen tunne taisi koukuttaa minut. Lajissa tuntui eniten kiinnostavan juuri se pallon kanssa pelaaminen, nopeat liikkeet sekä voimakas kontakti vastustajan kanssa. Itse urheilun lisäksi ajatus johonkin tiettyyn ryhmään kuulumisesta on piristävä. Yhteiset pelireissut ja koko se joukkuehenki ovat jotain, mitä lentopalloajoiltani todellakin kaipaan. Katsotaan siis mihin suuntaan tämä touhu lähtee. Mukavaa saada joukkueurheilua yksin lenkkeilyn ja salitreenauksen rinnalle!

torstai 17. lokakuuta 2013

TEKSTEJÄ SKOTLANNISSA OPISKELUSTA KIINNOSTUNEILLE

Hakusanat skotlanti, opiskelu ja yliopisto yhdistettyinä ja eri muodoissa ovat edelleen blogini haetuimmat termit. Tästä johtuen toivonkin, että hakukone nostaa tämän postauksen koville sijoituksille ja tarjoaa vinkkejä minun näkökulmastani jokaiselle, joka pohtii opiskelua Skotlannissa (ja miksei myös koko Iso-Britanniassa).


Kovassa suosiossa ollut Opiskelu Skotlannissa -postaus tarjoaa ajatuksiani sekä käytännön vinkkejä ja linkkejä Skotlantiin yliopistoon hakeville. Kyseinen teksti on kirjoitettu ensimmäisenä opiskeluvuotenani ja tämän hetken ajatukset saattavat olla hieman erilaiset. Yksi asia ei kuitenkaan tule koskaan muuttumaan; totesin jo silloin olevani erittäin onnellinen päätökseeni opiskella ulkomailla ja sitä mieltä olen vieläkin. Huolimatta kaikista haasteista, ongelmista yliopiston kanssa sekä arkisestä nillityksestä, miten koulutus jossain muualla olisi vain niin paljon parempaa. Se mikä ei tapa niin vahvistaa (ja hajottaa).

Postaus asunnon hankkimisestä Britanniassa ei ehkä ole tarpeellinen jokaiselle Skotlantiin opiskelemaan hakevalle, sillä hyvin usein ensimmäisenä vuonna asuinpaikaksi valitaan yliopiston asuntola. Käsittelen kuitenkin myös näitä asuntoloita kyseisessä postauksessa.

Ulkomaille muuttajan aakkoset -postauksessani taas pohdin humoristiseen sävyyn asioita, joita kannattaa ottaa huomioon, kun muuttaa toiseen maahan. Vaikka tekstin sävy onkin hieman hilpeä, niin saattaa sieltä välistä silti bongata hyviä pointteja. Tämä teksti on kirjoitettu sen jälkeen, kun olin jo suorittanut vaihto-opiskeluni Istanbulissa.

Tässä postauksessa taas pohdin eroja Suomessa ja Skotlannissa opiskelun välillä. Varmasti mukaan mahtuisi vielä miljoona muutakin pointtia, mutta tällaisia hyötyjä ja haittoja minä olen kohdannut. Huomioidaan myös se, että enhän minä ole koskaan ollut yliopistossa/ammattikorkeakoulussa Suomessa.

Myös aakkos -postauksessani mainitsen I:n kohdalla ikävän. Vaikka kuinka ajattelee, että eihän sitä koti-ikävää koe niin kuitenkin hyvin todennäköisesti jossain välissä iskee jonkunlainen ikävä. Koti ikävä -postaus on kirjoitettu ollessani vaihdossa Istanbulissa. Samaan kategoriaan kuuluu myös jollain tavalla kulttuurishokki. Postaukseni aiheesta on kirjoitettu pahimman shokin jälkeen ensimmäisenä vuotenani Skotlannissa.

Muita käytännön vinkkejä tarjoaa mm. postaus hammashoidosta Skotlannissa ja pelkkää vaihto-opiskelua (Istanbulissa) pohtiville tämä postaus saattaa tarjota pohdittavaa.

Jos nyt jäi vielä kysyttävää tai ajatuksia niin vastaanotan mielelläni viestiä sähköpostiin sekä kommenttiboksiin! Osoite löytyy Ota yhteyttä -osion alta, mutta tässä vielä sähköpostiosoite varmuuden vuoksi, destination.unfamiliar@gmail.com

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Hammaslääkärikokemuksia Skotlannissa part 2

Muutama päivä sitten avauduin Skotlannin hammaslääkärikäytännöistä ja onnekseni sain tänään huomata, että palvelu pelasi ja hammas hoidettiin ennätysajassa. Aika joka minulle oli varattu, oli siis pelkästään rekisteröitymiseen liittyvä ilmainen tarkastuskäynti. Tarkastuksen jälkeen ihana nuori naishammaslääkäri keskusteli kanssani amalgaamipaikoista sekä meille suomalaisille tutummista valkoisista paikoista, vaikka olinkin jo päättänyt valita sen turvallisemman vaihtoehdon. Yllätyksekseni homma hoidettiin heti putkeen, eikä minulle varattu uutta aikaa, kuten puhelimessa oli aluksi keskusteltu. Sain siis kunnallisen hammastarkastuksen ja yksityisen paikan, vaikka homman hoiti sama hammaslääkäri ja -hoitaja. Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta olen siis todella tyytyväinen palveluun, siisteyteen, toimenpiteeseen ja kaikkeen, mitä hammaslääkäripelkoinen ihminen ehtii pohtia jännityksestä tikkusuorana tuolissa maatessaan.

Suosittelen siis jokaiselle, joka Britteihin muuttaa, että rekisteröityy hammashuoltoon mahdollisimman pian. Kiireellisen tarpeen tullessa ei sitten tarvitse alkaa jahkailemaan, että mitä tässä pitäisi tehdä. Jos ei kuitenkaan rekisteröidy ja tarve tulee, niin soittaa hammashuollon hätänumeroon. Hätänumero ja lisää tietoa Skotlannin NHS hammashuollosta (eli kunnallinen palvelu) löytyy täältä.

Palvelua saadessa kannattaa myös aina kysäistä hinta. Esimerkkinä juuri tuo amalgaamipaikka, joka on noin 7-20 puntaa ja taas valkoinen paikka, joka hammasklinikasta riippuen maksaa suunnilleen 70 punnasta ylöspäin riippuen paikan koosta. Olen myös lukenut/kuullut juttuja, että hammaslääkäri on ehdottanut montaa asiaa hoidettavaksi ja loppulaskusta on tullut hurja. Itse ilmaisin heti tarkastuksen alussa, että jos suussani ilmenee jotain muuta toimenpidettä vaativaa, niin haluan mahdollisesti hoidattaa ne kotimaassani.

Britanniassa vähätuloiset, eli yleensä opiskelijatkin, voivat anoa valtiolta tukea hoitoihin. Itse en kamalasti ole perehtynyt tähän, mutta kyseessä on Low Income Scheme (LIS) ja saadakseen tuen täytyy täyttää HC1-lomake etuajassa tai hoidon jälkeen. Lisätietoa esimerkiksi täältä ja täältä. Kannattaa myös tarkastaa, jos vakuutusyhtiösi kattaa hammashoidon ulkomailla!


tiistai 15. lokakuuta 2013

Ruokaretkiä

Jossain määrin pelkäsin Britteihin paluuta ja raejuustotonta elämää. Olen kuitenkin nyt löytänyt itseni useamman kerran haahuilemassa ympäri eri supermarketteja tutustuen ruokavalikoimaan uudenlaisella innolla. Kaapeistani on alkanut löytymään ihan uusia juttuja, kuten hasselpähkinä- ja mantelimaitoa, xanthan kumia (xanthan gum) ja outoja vihanneksia. Yleensä kangistun ruoan suhteen todella nopeasti samoihin kaavoihin ja ostan kauppareissuilla aina samaa tavaraa. Nyt onkin ollut suorastaan jännää kierrellä kauppoja pitkään ja tutkia jokaista hyllyä uudella näkökulmalla. On sitä rahkaa ja raejuustoakin tullut ostettua, vaikka ovatkin pääasiassa kalliimpia kuin Suomessa ja maku erilainen. Kauppareissuistani on siis tullut todellista aarteen metsästystä ja odotankin innolla, että mitä löytöjä ensikerralla teen!

Tänään hain myös vihdoinkin hetki sitten tilaamani proteiinijauheet. Olivat yrittäneet toimittaa kolme kertaa ja nyt minun piti tehdä matka parilla bussilla jonnekkin tehdasalueelle hakemaan pakettia. Oli kyllä jokaisen turhautuneen hetken arvoista! Tein tietysti tänään heti aivan täydellisen omenapiirakan hatusta heittäen. Käytin pohjana vaaleita papuja ja puolikasta banaania. Niiden sekaan vain hieman Truviaa (eli Stevia-kasvista valmistettua makeutusainetta), maustamatonta jogurttia, puolikas desi kaurahiutaleita, kananmuna, valkuainen, leivinjauhetta, xanthan kumia ja puolitoista mitallista apple crumble and custard makuista heraproteiinia. Yleensä olen laittanut ainakin jotain jauhoa, kuten kookosta tai soijajauhoa, mutta tällä kertaa lähdin kokeilemaan, josko gluteenittomassa leivonnassa olennainen ainesosa xanthan kumi hoitaisi homman. Ja kyllä, piirakka onnistui yli odotusten! Seuraavaksi taidan kokeilla proteiinipitoista suklaapiirakkaa ja käyttää siihen uutta laten makuista heraproteiinia. Leivonnan lisäksi olen myös innostunut wokeista, tulisella chilillä maustetuista ruoista (kiihdy hidas aineenvaihdunta, kiihdy!) ja kaikenlaisista uusista kokeiluista.

Tässä osa viime päivien kokkailuista. Nam, tuli nälkä!


maanantai 14. lokakuuta 2013

Hammaslääkärikokemuksia Skotlannissa

Juuri kun pääsin uhoamaan nauttivani tästä syksystä elämän pienistä kuopista huolimatta, niin sittenhän niitä kuoppia ilmaantuu. Vieläpä erittäinkin kirjaimellisesti, sillä perjantaina salille kiireessä juostessani hotkin suuhuni (harvinaisen hyvää!) proteiinipatukkaa ja ihmettelin, että mihin valkoiseen muovinpalaseen minä oikein puraisin. Pieni tuhahdus ja nopea ajatus karun asiakaspalautteen antamisesta. Vasta tunnin päästä salilla huomaan, että se ei ollut mikään muovinpalanen vaan lähes 10 vuotta sitten juurihoidetun hampaan paikka. Nyt siinä ammottaa keskellä iso reikä, suorastaan kuoppa.

Viikonloppu meni asian unohtelussa ja stressailussa. Onneksi hammas on juurihoidettu, eli hermojahan siinä ei ole. Juuri tuon kivuttomuuden vuoksi unohdin asian koko ajan ja päädyin mutustelemaan ruokani aina koko kalustolla. Vasta tänä aamuna hammaslääkäreihin soitellessa selvisi, että tuo hammas saattaa haljeta kovinkin helposti.

Tämähän nyt on sitten ensimmäinen hammaslääkärikokemukseni Britanniassa. Vastaan tuli sata kysymystä ja ajatusta. Miten toimii kunnallinen palvelu? Entä kun en ole rekisteröitynyt? Minne näistä kymmenistä hammasklikinoista nyt menen? Googlen avulla löysin pari paikkaa ja vihdoinkin tänä aamuna sain varattua ajan tulevalle keskiviikolle. Tietysti haasteeksi tuli juuri se, etten ole rekisteröitynyt. Kokemukseni mukaan täällä valitaan hammasklinikka ja sitten palvelua pyydettäessä valitaan halutaanko yksityistä vai kunnallista palvelua (NHS). Jos valitaan kunnallinen ja huomattavasti halvempi palvelu, niin täytyisi ensin rekisteröityä ja käydä perustarkastuksessa. Eli minulla on nyt edessä perustarkastus ja katsotaan mitä hammaslääkäri tuumaa. Toinen mielestäni erikoinen asia on se, että amalgaamipaikka maksaa 7 punnasta ylöspäin ja toteutetaan kunnallisen palvelun puitteissa, kun taas valkoinen paikka tulee klinikan yksityisen palveluiden puolelta ja maksaa 70 punnasta ylöspäin. Kertoisiko joku minulle, että missä on logiikka?


Vaikka tällaiset odottamattomat asiat ovatkin ulkomailla asuessa mitä ärsyttävimpiä ja vaikka kuinka pelkään hammaslääkärikäyntejä, niin aion pysyä positiivisena. Otetaan tämä sitten vaikka uusien kokemuksien kannalta!

Lue täältä miten kävi. Tekstissä on myös pari vinkkiä Skotteihin/Britteihin muuttavalle!


torstai 10. lokakuuta 2013

Autumn happiness

Nyt kun sain uusintaesseeni aika hyvään vauhtiin niin voin hetken hengähtää ja rentoutua bloggailun parissa. Olenkin tällä viikolla jo kolmatta kertaa viettämässä aikaa yliopistomme kirjastossa luentojen ulkopuolella. Eli opiskelu on todellakin lähtenyt käyntiin! Jo toisella viikolla luennoitsijat ovat saaneet monet oppilaat suht huolestuneeksi opparista, jonka aloitusaikataulu on todella tiukka. Aihe pitäisi olla ensi viikon perjantaina ja ensimmäinen osa opparista kirjoitettuna marraskuun puolessa välissä. Huolestuttavinta tässä on se, että tuo ensimmäinen osa on 20% opparin loppuarvosanasta. Samaan aikaan tietysti pitää palauttaa pari muuta kurssityötä ja tämä uusintakin tässä hieman kuumottelee. Mutta ei se mitään, sillä luentoja on mielestäni aika vähän ja olen henkisesti valmis no life-elämään tänä vuonna. Nyt kun keksisi vielä sen opparin aiheen..

Muuten minulle kuuluu hyvää. Itse asiassa erittäinkin hyvää ja täysin ilman mitään erikoisempaa syytä. Ulkona on tuhottoman kylmä, pimeä ja vettä sataa, mutta minä olen onnellinen. Vietnamin reissu, koulun kanssa olleet haasteet sekä maiseman muutos ovat herättäneet minussa taas sen kauan kadoksissa olleen positiivisen puolen. Vielä hetki sitten kaikki oli ärsyttävää, kurjaa ja elämä niin kovin tylsää. Älkää nyt kuitenkaan innostuko, sillä elämääni ei ole ratsastanut prinssiä valkoisella ratsulla, enkä ole voittanut lotossa. Elämäni on siis teoriassa ihan samaa kuin muutama kuukausi sitten, mutta minä olen muuttunut. Pääni sisällä on vihdoinkin herännyt eloon se onnellinen, kiitollinen ja positiivinen persoona, jota olen pitkään kaivannut. Ja tästä tyytyväisyyden tunteesta minä aion nauttia tänä syksynä huolimatta sateesta, hyytävästä tuulesta, koulukiireistä ja elämän pienistä kuopista.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Viimeisen vuoden asunto

Tänä vuonna sain hoidettua kerrankin itselleni asunnon jo hyvissä ajoin ennen Skotlantiin paluuta. Postasin ilmoituksen Gumtreen sivustolle ja muutaman selkeästi epäilyttävän yhteydenoton jälkeen minuun otti yhteyttä järkevän oloinen henkilö. Viesteiltiin asiasta, näin kuvia ja sovimme säännöistä.

Asunto on aika suuri ja jaan sen yhden 25-vuotiaan miehenalun kanssa. En ole ennen asunut miespuolisen kanssa solukämpässä, joten olihan sitäkin nyt pakko kokeilla. Eihän sitä tiedä, että montako soluasuntoa tässä enää ehtii kokea! Meillä molemmilla on siis tilavat huoneet, joiden lisäksi kämpässä on iso olkkari, kylppäri, keittiö ja eteisessä vaatehuone. Lattiat ovat parkettia (jes, ei kokolattiamattoja!), asunto on todella siisti ja minä onnellinen. Ainut pienimuotoinen miinus on se, että kämppä sijaitsee noin vartin bussimatkan päässä keskustasta, eli yliopistolle joudun matkustamaan kahdella bussilla. Kerrostalo itsessään on yksi Aberdeenin korkeimpia ja meidän kämppämme asettuu talon puoleen väliin, eli seitsemänteen kerrokseen. Täältä näkyy meri ja oikeastaan koko Aberdeen. Aamuisin, kun aurinko nousee ja ilma on vielä hieman sinertävä, on maisema aika upea.

Kuvia en jaksanut ottaa koko asunnosta, mutta tältä minun huoneeni pienen uudelleen järjestelyn jälkeen näyttää. Huone oli siis täysin kalustettu ja itse toin tänne vain pieniä juttuja. Matto olisi kyllä oikein kiva!


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Näin tsemppaat itsesi aamu-urheilemaan

Tykkään nukkua pitkään ja ottaa aamulla rennosti. Samaan aikaan suorastaan rakastan aamulenkin tai vaikka spinningin jälkeistä tunnetta, kun kroppa on kunnolla herännyt ja täynnä energiaa. Täydellisen aamun kruunaa herkullinen aamupala ja hetki omaa aikaa! Miten siis nousta sieltä sängystä tarvittavaa aiemmin ja lähteä urheilemaan, kun uni vielä maistuisi?

1. Ota treenivaatteet illalla valmiiksi. Kun laitat juoksutrikoot ja -paidan valmiiksi esille, on aamulla lähteminen huomattavasti helpompaa. Hyvin todennäköisesti valmiina odottavat vaatteet kannustavat aamulla lähtemään liikkeelle ja samalla säästät myös aikaa, kun et herättyäsi joudu jahkailemaan, että mitä sitä nyt pukisi. Kannattaa tietysti kurkata illalla seuraavan päivän säätiedotetta niin ei tule valittua vääränlaista vaatetusta.

2. Pakkaa myös tulevan päivän tavarat valmiiksi jo edellisenä iltana. Jos edessä on vapaapäivä, niin skippaa tämä kohta. Monella meillä kuitenkin aikainen aamulenkki tai muu urheilu tarkoittaa sitä, että edessä on töitä, koulua tai jokin muu meno. Tällöin kannattaa pakata tavarat illalla valmiiksi. Tämä säästää todellakin aikaa ja et joudu kiireessä miettimään, että mitä kaikkea tarvitsetkaan mukaan.

3. Suunnittele reitti tai treeni valmiiksi. Itse suunnittelen aamulenkin reitin usein jo illalla tai vaihtoehtoisesti mietiskelen asiaa nukkumaan mennessäni. Tutuissa maastoissa muutama lenkkireitti vakiintuu ja tällöin on helppoa valita joku niistä. Olen huomannut, että välillä kiinnostaa rantareitti metsäpolkuja enemmän tai vaihtoehtoisesti citylenkkeily tuntuu piristävimmältä. Valitse siis se reitti, joka tuntuu kaikista mielekkäimmältä. Uusien reittien suunnittelussa on haasteena eksyminen ja lenkin liiallinen pidentyminen. Reitin suunnitteluun käytän usein Kunto Plussan reittisuunnittelua. Jos et suuntaa lenkille, vaan lähdet vaikka salille, niin kirjoita itsellesi ylös mielekäs treeniohjelma. Se voi olla lihaskuntoa, kuntopiiriä, crossfitin tyylistä harjoittelua, mitä vaan!

4. Lähde ryhmäliikuntatunnille. Usealla kuntosalilla ryhmäliikunnat alkavat jo heti aamusta ja etukäteen varattua tuntia ei ehkä edes kehtaa skipata. Jos itsellä ei voimat meinaa riittää, niin ohjaaja varmasti kannustaa jaksamaan! Itselläni aamutraditioksi muodostui jossain vaiheessa spinningit, joiden jälkeen viimeistään oli täysin herännyt.

5. Sovi lenkkitreffit. Tämä vinkki sopii jokaiseen treenikertaan. Mutta voisiko olla karumpaa kuin jättää lenkkikaveri yksin kadunkulmaan odottelemaan. Lenkkikaveri, joka on noussut aikaisin ja hyvin todennäköisesti myös taistellut saman väsymyksen, laiskuuden tai voimattomuuden kanssa sinä aamuna. Ja silti kuitenkin noussut lämpimien vällyjensä välistä.

6. Mieti positiivisia puolia. Itse olen usein torkuttanut ikuisuuksia ja selitellyt itselleni, että kyllä minä nyt voin nukkua pidempään. En kylläkään muista kertaakaan sitten jääneeni sängynpohjalle, ellei syy ole ollut kova lihaskipu tai muu urheilua estävä tekijä. Ajattele aamutreenin jälkeistä tunnetta, ajattele hiljaisia katuja ja nousevaa aurinkoa, ajattele aamun tunnelmallisia hetkiä, jotka sinä voit nähdä ja kokea. Ajattele miten hyvä päivä tästä tulee, kun nyt vain nouset ja lähdet.


Laitettaisiinko tulevan viikon kunniaksi herätyskellot huomenna hieman aikasemmin soimaan ja lähdettäisiin aamu-urheilemaan? Ihan pian on jo talvi, joten nautitaan nyt näistä raukeista ja kauniista syysaamuista!

torstai 3. lokakuuta 2013

Kiinni arjessa

Eilen vihdoinkin tuntui, että nyt ollaan asetuttu Aberdeeniin. Liityin aamulla netissä salille (Pure Gym) ja meninkin heti treenailemaan. Odotin alle 20 punnan kuukausimaksulla perussalia, mutta vastassa olikin iso halli täynnä laitteita, painoja, TRX-alue, useita kymmeniä juoksumattoja sekä crosstrainereita ja etenkin tilaa liikkua ja treenata. Alla olevassa (huonolaatuisessa) kuvassa näkyy vain yksi osa kuntosalista. Samaan hintaan tietysti kuuluu ryhmäliikunnat. Spinningit on tosin näköjään täyteen buukattuja jopa viikoksi eteenpäin.


Loppu päivä menikin Iidan luona ja illalla suuntasimme vielä leffaan katsomaan We're the Millers. Tuntuu, että useat komediat on aika loppuun kulutettuja, mutta tässä elokuvassa todellakin nauroin.

Nyt istuskelen sohvalla, katson telkkua, juon teetä ja mietin, että missäs vaiheessa sitä jaksaisi lähteä lenkille ja käväistä samalla salilla tekemässä kevyttä kuntopiiriä. Ihanan rentoa tämä opiskelijaelämä!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Just keep going

Joku viisas joskus totesi (telkkumainoksessa), että hyvä ruoka, parempi mieli. En voisi olla yhtään enempää samaa mieltä kyseisen lausahduksen kanssa tänään. Kun lappaa suuhunsa bataattiranskalaisia ja iskän valmistamalla chilikastikkeella maustettua kana-vihanneswokkia, niin unohtuu stressi, huolet ja surut.

Koulu siis alkoi eilen ja heti eteen iskettiin kaikenmoista ongelmaa ja lisästressiä aiheuttavaa tekijää. Olenko kokopäiväinen opiskelija, osa-aikainen vaiko molempia? Maksanko opiskeluistani? Mitä maksan? Tänään jatkui sama ruljanssi ja kotiin tullessani olin lievästi sanottuna hieman ärsyyntynyt. Toin kaverini kanssa hänen säilössään olleet tavarani ja sen jälkeen suhasin kauppaan. En tiennyt mitä sitä haluaisi, mutta jotain herkullista sen oli oltava.

Nyt illallisen jälkeen olo onkin ihan eri. Sain vihdoinkin maksettua yhden kurssin ja sitä mukaa opiskeluasiani etenevät. Sain positiivista palautetta kurssin uusimista varten ja sen tekemiseen ei tulekkaan menemään kovin paljoa aikaa. Sain tänään myös uuden toimivan pankkikortin ja pystyin tilaamaan proteiinijauheita, aika herkullisen kuuloisilla mauilla (hehe, katsotaan miltä todellisuudessa maistuu). Tänään myös selvisi missä ryhmässä olen, kun siis vaihdoin myös tutkintoa tässä stressin keskellä. Lukkariani tuijotellessani totesin, että huominen ja torstai ovat tällä viikolla vapaita. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ehdin vihdoinkin liittyä huomenna salille ja kun perjantaina hankin bussikortin niin alkaa hommat oikeasti luistamaan (eikä tarvitse kävellä 6 km kouluun). Kun tuntuu, että mikään asia ei onnistu niin täytyy näköjään vaan hengittää syvään ja edetä askel kerrallaan. Näin ne asiat pikkuhiljaa alkavat hoitua, onneksi.