lauantai 28. joulukuuta 2013

VUOSI 2013

Vuoden 2013 vaihtuessa lupasin itselleni parin rankan kuukauden jälkeen, että tästä vuodesta tulee upea. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin naureskelemaan, että ei tämä vuosi ihan suunnitelmien mukaan kuitenkaan tainnut mennä. Oli epäonnistumisia, motivaation puutetta joka saralla ja pahemman luokan opiskelukatastrofi. Ja ikisinkkuudesta en taida edes aloittaa.

Muutama viikko sitten Facebook kuitenkin ehdotti minulle ystävällisesti, että Katso katsaus vuoteesi 2013. No selvä, kai sitä voisi kurkata. Ja huh, vaikka seuraankin elämääni aitiopaikalta niin olin ihan ällikällä lyöty mitä tähän vuoteen on mahtunut. Ja miten upea tämä vuosi loppujen lopuksi on ollut! Kolhuja on koettu, mutta tässä minä seison (tai oikeastaan löhöän) astetta kokeneempana, fiksumpana, vahvempana ja tietysti myös vanhempana. Vuoden sisällä olen kokenut Helsingin kevään sekä kesän ja Aberdeenin syksyn. Väliin on mahtunut työporukalla reissu Tallinnaan, pikareissu Iidan luokse Lontooseen, synttäriviikonloppu serkun kanssa Tukholmassa, viikko lapsuuden ystävän luona Pariisissa sekä lähes kuukausi reppu selässä Vietnamissa. Olen suorittanut loppuun vuoden työharjoitteluni ja aloittanut viimeisen vuoden opiskelut. Tänä vuonna löysin myös todellisen innostuksen ruokaan, urheiluun ja olen edelleenkin matkalla kohti parempaa hyvinvointia ja minulle toimivampaa kokonaisuutta.


On jännittävää miettiä, että mistä minä löydän itseni vuoden päästä. Olenko yhä Briteissä, palasinko Suomeen vai karkasinko vieläkin kauemmas merien taakse? Mutta yksi asia on kuitenkin varma, ensi vuodesta tulee varmasti taas aiempaa upeampi, ikimuistoisempi ja parempi!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Ihanaa joulua!

Noniin nyt on talo siisti, ruoat valmiit, kuusi koristeltu, lahjat paketoitu ja vieraat vastaanotettu. Oma sairasteluni eteni flunssaksi, mutta vähitellen sitä on kuitenkin kammeuduttu ylös sängyn pohjalta ja osallistuttu jouluvalmisteluihin. Parin tunnin päästä saunotaan, syödään ja suunnataan poikkeuksellisesti rauhoittumaan myöhäiseen joulukirkkoon. Ihanaa joulua itse kullekkin!


lauantai 21. joulukuuta 2013

Joululomalle sairastamaan

Saavuin Suomeen ajallaan torstain vastaisena yönä. Seuraavana aamuna kävin heti fysiolla olkapääni takia sekä hieronnassa. Illalla kuitenkin tunsin oloni erittäin voimattomaksi ja selvästi joku bakteeri otti minussa vallan, sillä alkulomani on valitettavasti kulunut velttona sohvalla ja sängyn pohjalla. Kävimme äitini kanssa eilen Vaasassa kaupoilla, mutta omasta shoppailustani ei tullut mitään, sillä olin ihan voimaton. Äkkiä vain kotiin ja takaisin sohvalle torkkumaan loppupäiväksi.

Tänään olen kuitenkin pääkivusta huolimatta ollut hieman pystyssä. Kodissamme alkaa myös erittäin ahkeran äitin ansiosta tuoksua joulu. Tänä vuonna meillä on tulossa jouluna sekä välipäivinä enemmänkin sukulaisia käymään, joten uunissa on paistunut heitä varten vaikka mitä kakkuja sekä joulutorttuja ja nyt tuoksuu ihanasti hellalla valmistuva piparkakkutaikina. Huomenna aion tehdä piparitalon, kunhan tästä taudistani nyt tokenen. Turhauttaa ihan kamalasti, kun ulkona on lumettomuudesta huolimatta mukava sää ja kouluhommienkin kanssa pitäisi edetä, mutta pääkivusta johtuen makuuasento on oikeastaan ainoa missä pystyn olemaan. Tässä onkin sitten vedetty muutamat mukavat telkkusarjamaratooni. Juonet hieman hukassa, kun välillä aina nukahtaa ja sitten herää aloittamaan seuraavaa jaksoa.


Toivottavasti muiden joululomat ovat alkaneet paremmissa merkeissä!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Lentokenttäpäivä

Istun tällä hetkellä mukavasti Stavangerin lentokentällä Norjassa. Olen makoillut täällä pehmeillä jättisohvilla jo nelisen tuntia ja edessä olisi vielä reilu 3 tuntia. En kyllä valita yhtään, sillä täällä on ihana sohva-alue, suhteellisen hiljaista ja ilmainen netti. Ihan oikeasti, todellista lentokenttäluksusta! Juuri tällaisia ne minun opiskelupäivät Skoteissakin on, paitsi täällä on mukavampi sohva. Olen tähän saakka saanutkin tehtyä kouluhommia yllättävän hyvin, nyt vaan meinaa silmät alkaa painua kiinni. Olisihan tässä sohvalla tilaa, tyynyjä ja vilttejä.. Toimisikohan joku nettitelkku täällä?


Kuten otsikosta voi päätellä, vietän siis koko päivän lentokentillä. Lensin jopa Vietnamiin nopeammin! Olen ensin täällä Norjassa reilut 7 tuntia ja sitten Tukholmassa vielä pari tuntia. Mutta ei se mitään, hyvää kannattaa odottaa :)

tiistai 17. joulukuuta 2013

34 tuntia

Havahduin eilen siihen faktaan, että minähän olen menossa Suomeen ihan pian. Siis ihan parin päivän päästä! Koko ajan on vain haaveillut ja laskeskellut päiviä niin on kokonaan unohtanut lähtöpäivän oikeasti lähenevän. Tuli ehkä pieni hämmennyspaniikki, kun asia iskostui mieleeni. Tajusin varastoivani kotona vielä kirjastoon palautettavia kirjoja ja ostinpa kaupasta kananmuniakin ainakin viikoksi. Koska luulin, että jäljellä on ainakin viikko. Samalla myös ahdistuin ajatuksesta, että kouluhommat eivät ole edenneet niin pitkälle kuin toivoisin. Mutta ei se mitään, onneksi tässä ei ole vielä mikään paniikkikiire palautuspäivän suhteen.

Matkalaukkuun meneviä tavaroita on koko syksyn ajan kertynyt huoneeni nurkkaan. Nyt sitten vain kiskaisin pölyttyneen matkalaukun sänkyni alta ja heitin tavarat laukkuun. Taitaa olla muuten ensimmäinen Suomi-lomalle lähtö ikinä, kun laukku ei ole ollut nurkassa puolipakattuna jo viikon verran. Huomenna aion vielä käydä lenkillä sekä salilla, pakata, siivota ja touhuta niitä perusjuttuja, joita ennen lomaa tehdään. Ja syödä kananmunia.



Taaaaas tuhannen kerran juuri ennen lähtöä minut valtaa Kyllä täällä vielä hetken viihtyisi -fiilis. Etenkin nyt, kun ei tarvitse ravata luennoilla. Mutta, pian sitä mennään. Lähtö koittaa tarkalleen 34 tunnin päästä, apua, ihanaa!

Kuvat jouluilta 2010 ja 2012 

lauantai 14. joulukuuta 2013

Perjantai 13

Eilen oli taas se perjantai, jolloin oletuksena on, että kaikki menee penkin alle. Itselläni oli järkyttävä väsymys ja kevyehkösti jomottava pääsärky, kiitos torstai-iltana olleiden lentopallojoukkueen pikkujoulujen. Raahasin itseni kuitenkin ahkerasti yliopistolle, jossa ensimmäisenä luennoitsija kertoo, että esseet löytyvät nyt lokeroista. Kuinka pelottavaa voi olla saada kurssityö takaisin vuoden pelottavimpana päivänä? Meinasin ensin olla hakematta koko esseetä, mutta onneksi hain. Tuli vedettyä aikamoiset tuuletukset nähtyäni, että esseestä napsahti A. Tämän jälkeen edessä oli vielä fysioterapeutilla käynti, joka suht nopeasti keksi syyn olkapääni kipuiluun. Nyt omatoimisen hieronnan ja venyttelyn jälkeen kipu on huomattavasti vähäisempi. Illalla väsyneenä lähdin vielä keskustaan istuskelemaan iltaa, ihan vain sen kunniaksi, että eilen oli epävirallisesti vuoden viimeinen koulupäivä. Ja tietysti siksi, että olin niin tuhottoman onnellinen onnistuneesta esseestä! Taas kerran huomattiin, että kova työ palkitaan. Ja huomattiinpa myös, että perjantai 13 voi olla myös aikamoinen onnenpäivä!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Intopiukeena

Joulukuu on teoriassa ollut opiskelujen puolesta aika mukavaa aikaa. Meillä on ollut viikonloppujen lisäksi myös keskiviikko ja torstai vapaina. Perjantai tietysti on aika karmiva päivä, joka kestää lähemmäs 8 tuntia ja sen perään on vielä lentopallotreenit. Muuten koko kuukausi on ollut luentojen ja päivän pituuksien puolesta sopivan chilli. Myös pahimmat kriisit loppuivat tuossa kuun vaihteessa, kun pääsin eroon kovinkin kuumottavista esseistä. Mutta kuten sanoin, tämä kuukausi on ollut teoriassa mukava. Käytännössähän tämä on ollut siltikin opiskelua, vaikka en olekkaan välttämättä ollut siellä yliopistolla.

Muutama päivä sitten kirjoittelin siitä kuinka opiskelu maistuu mukavassa kahvilassa. Tänään taas istuskelin samaisessa The Coffee House -kahvilassa ja naputtelin dataa tilastotieteelliseen analyysiin suunniteltuun ohjelmistoon. Olen onneksi päässyt nyt siihen vaiheeseen, että lähes kaikki (hurjat 15) kyselyt on naputeltu ohjelmistoon ja nyt sitten pitäisi alkaa tulkita dataa. Keskiarvot, frekvenssit ja perusprosentit vielä uppoaa, mutta apua, hypotheses testing. Tutkimuksen tehneet ihmiset varmaan ovat törmänneet tähän kivaan käsitteeseen, joka omalla kohdallani aiheutti täyden stopin heti ensimmäisen lauseen jälkeen.


Tuskastumisesta johtuen päädyin pohtimaan joululomaani ja innostuin pommittamaan kavereita ja sukulaisia Facebook-viesteillä. Nyt sitten on lomani suunniteltu ja muutamat junaliputkin varattu. Ja varasinpa myös uudenvuoden brunssinkin! Aion viettää vanhempieni luona lähes 2 viikkoa, jonka jälkeen suuntaan pariksi päiväksi kaverin luo Tampereelle, siitä uudeksi vuodeksi Helsinkiin ja sitten vielä Lohjalle serkkujen luo ennen Aberdeeniin takaisin tuloa. Vanhemmilla ollessani aion tehdä kouluhommia mahdollisimman paljon, jotta voisin nauttia loppulomastani ihan lomana. Myös isovanhempani ja serkut tulevat käymään meillä. On varmaan turhaa sanoa, että olen ihan tuhottoman täpinöissäni täällä. Ihan intopiukeena! 7 päivän päästä olenkin varmaan jo Stokiksen kentällä lähdössä viimeiselle lennolle. Sitä ennen vietän myös noin 8 tuntia Norjassa. Onneksi läppäri ja koulumatskut lähtee mukaan niin voin olla ahkera koko 12 tunnin matkustamisen aikana.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Mahdollisuutesi Skotlannin yliopistoihin

Saan välillä sähköpostia Skotlannissa opiskelusta ja se on minusta todella mukavaa. On ihanaa, että joku kokee blogini hyödylliseksi ja kääntyy puoleeni, kun aiheesta herää kysymyksiä. Hyvin usein myös jossain vaihessa sähköpostia on kysymys Onko minulla mitään mahdollisuuksia päästä Skotlannin yliopistoon sisään?  Vastaan asiaan aina automaattisesti, että on. Kyse ei kuitenkaan ole mistä liukuhihnavastauksesta vaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus ja aina kannattaa yrittää. Jos asiaa pohtii niinkin paljon, että on saanut aikaiseksi kirjoittaa sähköpostiin tai kommenttiboksiini kysymyksiä, hakematta jättämistä saattaa katua erittäinkin paljon enemmän kuin hakemista. Jos hakijalle tarjotaan paikkaa, ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt on tulevaisuus tuomittu ja tuonne on mentävä. Hakemuksen jälkeen on vielä useita päiviä/viikkoja aikaa pohtia asiaa ja punnita muita vaihtoehtoja.

Usein Onko minulla mahdollisuuksia? -kysymykseen liittyy myös toteamus arvosanoista. Kirjoitin vain A:n/B:n/C:n paperit, onko minulla mitään tsäänsseja? Ymmärrän todellakin tämän kysymyksen, sillä monessa maassa haku tapahtuu pääasiassa niillä arvosanoilla. Ymmärrykseni (ei kokemukseni) perusteella Suomessa haku tapahtuu arvosanojen ja/tai pääsykokeen perusteella. Skotlannissa hakuprosessiin tietysti liittyy arvosanat, mutta myös kirjallisella hakemuksella on suuri merkitys. UCASin sivuilta löytyy (tietysti) ihan hurjasti infoa hakuprosessista ja täältä voit lukea UCASin ohjeet siihen, miten personal statement kirjoitetaan ja millaisia asioita siihen pitäisi laittaa.

Personal statementissa, eli Miksi teidän kuuluu valita juuri minut -osiossa on tärkeää kehua itseään ja kertoa asiaan liittyvillä esimerkeillä se, että mikä tekee juuri sinusta spessumman kuin muista. Me suomalaiset saatamme usein vähätellä itseämme ja tekemisiämme, mutta kirjallista hakemusta tehdessä täytyy unohtaa tuo piirre. On tärkeää nousta esille suuren hakijamäärä seasta, mutta pysyä tietysti realistisena. Sanamäärä on hakemuksessa rajallinen, eli pohtisin hakemuksen rakennetta ja sisältöä huolella.

Joihinkin tutkintoihin vaaditaan myös ennakkotehtäviä tai vastassa on muita pääsykriteerejä. Näistä löytyy varmasti infoa UCASin tai yliopistojen sivuilta.


Ja jos joku lukija siellä nyt pohtii, että hakeakko vaiko eikö, niin haluan sanoa että hae! Sinulla on vielä aikaa, sillä tämän vuoden hakuprosessi näyttää suurimmalle osalle kursseista päättyvän 15.1.2014.

Jos jollain muulla on jotain lisättävää Skotlannin yliopistojen hakuprosessista niin heittäkää ihmeessä kommenttia tulemaan :) ja jos hakemisesta kiinnostuneille herää lisää kysymyksiä, niin kurkatkaa Skotlannissa opiskelu -tunnisteen alla olevia tekstejä ja/tai laittakaa viestiä kommenttiboksiin/sähköpostiini!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Voimat vähissä

Tuntuu, että joka elämän alueella olen tällä hetkellä hieman nuukahtanut. Kyse on onneksi vain fyysisestä väsähtämisestä ja mieli on pysynyt korkealla. Viikonlopun vedin todella rennosti. Hautauduin sänkyyni katselemaan surkeaa brittitelkkuviihdettä, kirjoittelin esseitä teekuppi vieressäni, kiertelin kaupoissa ja urheilin kevyesti. Vaikka koulustressi on vähentynyt ja aikaa tuntuu olevan enemmän, niin silti väsyttää. Aamut ovat alkaneet venyä pidemmiksi ja kello yhdeksänkin herätykset tuntuvat vaikeilta.

Maanantain kunniaksi otin kuitenkin rakettilähdön ja suuntasin salille tekemään cardioliikuntaa. Ensiksi oli hieman crossaria, sitten soutamista ja lopuksi 45 minuutin spinning. Onneksi kroppa urheilun aikana hieman vetristyi, mutta voi itku miten voimaton oloni oli crosstrainerille noustessa. Tuntui kuin jalat olisivat puupökkelöt ja syke tuntui nousevan hurjasti, vaikka luvut näyttivät normaalia matalammilta. Kyse ei voi kuitenkaan olla liiallisesta urheilusta viime aikoina, sillä flunssailun takia on tullut pidettyä taukoa viikko ja otettua todella kevyesti senkin jälkeen. Ehkä kyse on ennemminkin siitä, että viime aikoina lenkit ja spinningit eivät ole kuuluneet treenipäiviini. Spinning tunti oli tietysti todella rankka, mutta viimeistään sen jälkeen alkoi olla virkeänä. Ainakin tunnin verran, kunnes olin nuukahtaa kuluttajapsykan luennolle.


Lähdin Iidan kanssa yliopistolta samaa matkaa ja päädyimme Revolutioniin syömään, sillä heillä on maanataisin kaikki puoleen hintaan. Sieltä suuntasimme vielä seuraavaan pubiin jälkkäreille, sillä he tarjoavat aivan huikean cookiecup-jätskiannoksen, joka on kaiken lisäksi joka päivä kaksi yhden hinnalla -tarjouksessa. Nyt sitten istun tässä kotona maha karmivan täynnä ja olisin todellakin valmis nukkumaan. Kello ei ole vielä kahdeksaakaan ja silmät lupsahtelevat kiinni. Tarkoituksena olisi kuitenkin vielä jatkaa kouluhommien tekemistä, sillä lähestyvän joululoman paine on kova. Huomenna aion väsyttää itseäni vielä hieman lisää ja herätä kuudelta salille, sen jälkeen luennolle, kirjastoon ja illalla pelaamaan vuoden viimeinen ottelu. Tämän vuoden puolella minulla on enää kaksi koulupäivää ja Suomi-laskurikin näyttää alle 9 päivää, joten koitetaan nyt vain jaksaa!

Onko kenelläkään muulla voimat loppumassa? Itselleni lähellä häämöttävä loma tulee enemmän kuin tarpeen!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lomasta motivaatiota opiskeluun

Tämä päivä on samaan aikaan pitkäveteinen ja nopea. Kävin salilla tekemässä lihaskuntoa, kaupassa ja nautiskelin lauantaista herkuttelemalla kalalla, monipuolisella salaatilla ja itsetehdyllä tsatsikilla (on muuten maailman helpoin kastike!). Olin varannut illemmalle spinningin ja pohdin, että mennäkkö vaiko eikö. Hetkellisesti muistin sen kovan urheilusuorituksen jälkifiiliksen ja puin innostuneena urheiluvaatteet päälle. Homma oli hanskassa, kunnes näin yllättävänkin houkuttelevan business strategy -kirjan vieressäni. Sen ääreen minä sitten jumituin kuudeksi tunniksi, lähes huomaamatta. Tällä hetkellä mielessäni on ajatus, että jos nyt vain jaksan olla ahkera niin voin viettää lomalla enemmän aikaa ihmisten kuin kirjojen kanssa. Suhteellisen motivoiva ja addiktoiva ajatus! Sainkin hommia taas eteenpäin ja suunnitelmallisena ihmisenä kirjasin itselleni näille tulevalle 10 päivälle odotukset ja suunnitelmat sanamäärien suhteen. Tavoitteena on kuitenkin päästä mahdollisimman pitkälle.


Olen myös huomannut, että kahdesta esseestä teen toista jopa erittäinkin mielelläni. Toiseen tarvitsee kerätä dataa, jota sitten analysoidaan. Eli ajatus kyselyjen toteuttamisesta ja datan nakuttamisesta esihistoriallisen näköiseen (ja varmasti oikeasti kuitenkin todella fiksuun)  tilastotieteelliseen analyysiin suunniteltuun ohjelmistoon ei vain nappaa. Toinen on taas liikkeenjohdon strategiaa käsittelevä essee, johon saimme itse valita yrityksen. Valitsin peruspatrioottina tietysti Nokian, mutta haasteita alkoi kuitenkin kertyä liikaa, kiitos Microsoftin. Esseen viimeisessä osiossa kun täytyy ehdottaa strategisia vaihtoehtoja seuraavalle vuosikymmenelle. Päädyin sitten valitsemaan Hewlett-Packardin, sillä heillä näyttää olevan strategisesti paljon menossa tällä hetkellä. Yllättäen siis aine, jonka luennoilla olen ollut ihan hukassa koko lukukauden onkin muuttunut todella mielenkiintoiseksi! Täällä minä innoissani nyt tutkin kirjoja, Porterin teorioita ja mietin, että kohtahan sitä voisi pirauttaa Meg Whitmanille (nykyiselle toimarille siis), että olisi pari ideaa, joilla pistää HP uuteen nousuun. Eli hyvin menee, jos kerran kouluhommat maistuu!

Iskin tuossa päivemmällä myös ihan mielenkiinnosta sivupalkkiin kyselyä teidän ikäänne liittyen. Eli jos viitsisitte vastata, olisin oikein onnellinen! :) 

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kirjat kainaloon ja kahvilaan

Viime viikolla puuduin kotona istumiseen, eikä kirjastonkaan maisemat houkutelleet ainakaan yhtään enempää. Silti oli kirjoittettava esseetä ja saatava kokonaisuus pakettiin parin päivän sisällä. Nappasin siis läppärin laukkuun ja lähdin lounaalle mukavaan kahvilaan. Yllätyin jopa itsekkin miten tehokkaasti sitä hommat hoituu heti kun raahaa itsensä mukavaan ympäristöön, jossa televisio ei huutele sinua seurakseen sohvalle tai kokkaus ei vie voittoa kirjoista. Eilen otin uusinnan eri kahvilassa ja taas homma toimi. Toimi jopa niin hyvin, että jumituin sinne neljäksi tunniksi. Mutta mikäs sen parempaa kuin jumittua kotoisaan kahvilaan, kun pullat tuoksuu ja lohisalaatit tuodaan naaman eteen. Vieressä välkkyi joulukuusi ja ikkunapenkin alta puhalsi pohkeisiin lämmin ilma. Kahvilassa minua ei haittaa häly eikä musiikki, jotenkin keskittyminen menee ihan uudelle tasolle. Kahvin juonti tosin yleistyy ja hilut siirtyvät säästöpossusta kahviloiden kassoihin, mutta ainakin kouluhommat etenee!

torstai 5. joulukuuta 2013

Gym buddies

Käykö teille koskaan niin, että samalla kuntosalilla jonkun aikaa käytyänne alatte yhtäkkiä moikkailemaan tiettyjen tyyppien kanssa? Kyse voi olla samasta arkirytmistä, jolloin salilla törmätään joka tiistai aamuseiskalta tai sitten vaikka siitä, että kävit edes kahta sanaa pidemmän keskustelun kyseisen henkilön kanssa esimerkiksi siitä, että montako sarjaa hänellä on vielä jäljellä ennen kuin itse pääset laitteeseen/välineeseen kiinni. Vielä kun kävin yliopiston kuntosalilla ja paljon jumpissa niin alettiin pikkuhiljaa moikkailemaan muutaman tytön kanssa toisiamme, kun satuimme käymään samoissa jumpissa usein. Mielestäni tämä on aika piristävä ilmiö. En tunne tyyppiä, enkä tiedä nimeä, mutta morjesta vaan, kiitos hyvin menee!

Nykyisellä kuntosalillani huomaan usein olevani ainut tyttö, joka ähisee siellä ns. miesten puolella, eli vapaiden painojen alueella. Tästä johtuen olenkin nyt saanut gymbuddeikseni yhden aikamoisen jenkkibodarin sekä toisen miespuolisen lihastenkasvattajan. Jenkin kanssa keskustelu alkoi tutulla tavalla "How many sets you've got left?", johon hän vastasi "Two. Whereabouts from England are you from?" (aksenttini on aika englantilainen, viime viikkojen aikaan multa on kysely muutamaankin otteeseen, että mistä päin Englantia olen). Siitä sitten keskustelu eteni Suomeen, Amerikkaan, lumeen, miksi me ollaan Skotlannissa ja eilen sitten näin hänet uudestaan ja puhuimme joulusta ja siitä, että hänen vanhempansa tulevat tänne kolmeksi viikoksi. Eilen ja tänään törmäsin sitten taas toiseen gymbuddyyni. Hän sattui saman laitteen ääreen kaksi kertaa ja toisella kerralla totesi naurahtaen "You again". Kyllä, minä tässä taas. Tämän jälkeen vuorottelimme taljassa ja tänään sitten puhuimme hänen kanssa jalkalihasten kasvattamisesta sekä flunssastani.


Kuten totesinkin jo, on tämä mielestäni todella piristävää. Välillä saattaa unohtua juttelemaan ja molemmilla tulee normaalia pidempi tauko sarjojensa väliin. Mutta who cares, koska yksin salilla pyöriessä on välillä mukavakin jutella ihmisten kanssa. Olen lähes sataprosenttisesti yksintreenaaja, sillä en tykkää turhasta höpöttelystä ja taukoilusta. Tämä tuo siis tasapainoa yksin treenailuun. Ehkä voisin kysäistä pari vinkkiäkin siltä jenkkibodarilta, sillä jollain ihme konstilla hän on rakentanut itselleen aikamoiset lihakset!

Mites teillä, onko gymbuddeja?

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Levotonta loman odotusta

Eilen kirjastolla istuessani iski ensimmäistä kertaa todella tuskainen ja levoton olo. Minä haluan nyt Suomeen lomalle, en vain jaksa enää odottaa. En tiedä oliko kyse totaalisesta opiskelupuutumisesta vai siitä, että nyt ollaan jo niin lähellä. Laskurini näyttää tällä sekunnilla lähtöön olevan melkein minuutin tarkkuudella tasan 2 viikkoa. Kyse ei ole todellakaan siitä, etten viihtyisi Aberdeenissä, mutta kun vaakalaudalla on loma, joulu sekä Suomi ja toisella puolella kirjasto ja opiskelu niin päätös on aika helppo. Puhunko minä enää muusta kuin opiskelusta ja siitä, että kunpa pääsisin jo joululoman viettoon?


Nyt minä lähden kauppoihin kurkkimaan uusia urheilutoppeja ja sen jälkeen yli viikon tauon jälkeen salille. Olisipa tämä flunssa nyt vihdoinkin oikeasti selätetty! Aika kuluu huomattavasti nopeammin, kun voin nauttia päivistä tuskaisen niiskutuksen ja kurkkukivun sijaan.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Maanantai ja oudot jutut

Tänään ei sitten yhtään tehnyt mieli nousta sängystä. Olisin halunnut hautautua syvälle peiton alle ja jäädä siihen koko päiväksi. Suurin syy oli varmaankin kouluhommiin kiinni nappaaminen parin päivän tauon jälkeen. Pahin esseerumba loppui perjantaina ja nyt ajattelin pistää parit esseet hyvälle alulle ennen joululomaa ja varmistaa aikaisella aloituksella sen, että tällä kertaa ei loppuisi aika kesken. Lomalla tulee satavarmasti tehtyä kouluhommia, etenkin esseetä, jonka palautuspäivä on heti seuraavana päivänä Aberdeenin paluun jälkeen. Esseet, artikkelit ja koulukirjat kuitenkin alkavat jo toden teolla puuduttamaan ja haluaisin vain jo valmistua. Ja pitää välivuoden. Ja paeta vaikka Australiaan. Ja surffata aamusta iltaan ja juosta kenguruiden seassa ja katsella surffipoikia rannoilla.

Tänään myös selvisi, että minulla on ollut koko lukukauden pääsy väärälle kurssille. Siis oikea aine, mutta kaikki materiaalit, joihin pääsin moodlessa käsiksi olivat etäopiskelijoiden matskuja. Usein mietinkin, että jännästi kyllä luennoitsija puhuu ohi luentomateriaalien ja usein pohdin, että olen ihan pihalla tästä kurssista. Tänään sitten aloin toden teolla tutkimaan asiaa, kun kurssityön ohjeet olivat hyvin erilaiset luennolla näytettyihin ja palautuspäivääkin oli mukamas siirretty viikolla eteenpäin. Parin sähköpostin jälkeen minulla oli vihdoinkin pääsy oikeisiin matskuihin ja yllättäen selkesi moni asia. Onneksi huomasin, sillä olisihan se ollut aika hurjan hauskaa tehdä koko essee ihan väärillä ohjeilla. Ja palauttaa vielä viikon myöhässä!


Nyt viimeistään katoaa tästä postauksesta punainen lanka. Kai vaan haluan nyt avautua kaikesta. Aamulla kuitenkin huomasin huoneeni ikkunalaudalle kertyneen hometta. Joka aamu katselen ikkunaani, joka on sisäpuolelta ihan kostea ja päivän mittaan vesi valuu ikkunasta siihen laudalle. En erikoisemmin ihmettele asiaa, sillä ikkunani teippausyritystenkin jälkeen päästää läpi kylmää ilmaa ja tämä maa on muutenkin tunnettu kosteista asumisolosuhteista. Päätin kuitenkin kysäistä kämppikseltäni, joka omistaa kämpän, että onko hänellä samaa ongelmaa. Hän katseli hieman kummastuneena, että kyllä on. Vähän siihen sävyyn, että tietysti on. Sitten hän ihmetteli, että mitenkäs siellä nyt hometta, kun ikkunalauta on kuitenkin maalattu hometta suojaavalla maalilla. Olin odottanut erilaista reaktiota, että apua minun asunnossani hometta. Jupisin sitten siihen vaan, että no ei kai tässä sitten mitään hätää, jos kerran on täysin normaalia, että paikat homehtuu. Ja tiedän kyllä, että se on täällä ihan normaalia. En vain haluaisi, että ikkunalauta sänkyni vieressä olisi pian ihan homeessa! Taitaa mennä sängyn paikka pian vaihtoon!

Että tällainen maanantai. Mikään ei huvita ja veto ihan poissa. Onneksi keskiviikko ja torstai ovat joulukuun ajan vapaita koulusta!