maanantai 31. maaliskuuta 2014

Arki kuvina

Minut haastettiin Instagramissa ottamaan viiden päivän ajan kuvia arjestani ja tänään napsaisin viimeisen kuvan. Haasteen saadessani mietin, että joudun varmaan kuvaamaan kirjastoa eri kuvakulmista pitääkseni kuvat edes hieman erilaisina. Yllätyksekseni arkeeni mahtui paljon muutakin, mm. aamulenkki kukkia kuvaillen, liian aikaisia heräämisiä ja ylimääräisestä ajasta johtuvia herkkuaamiaisia sekä fiksujen vaatteiden ostelemista.


Miltäs teidän arki näyttää? Keväiseltä? Kiireiseltä?

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viikot vierii

Jaahas, viimeksi näköjään kirjoittelin maanantaina. Ei se elämä ole kuitenkaan viime kerrasta yhtään erikoisemmaksi muuttunut. Eilen vietin reilut 10 tuntia kirjastolla ja tänään pyörin kampuksella toiset 10 tuntia. Sain kuitenkin vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja viimeisteltyä jo kuukauden kesken olleen opparin metodologia-osuuden. Mitä opparin metodologiaan tulee, minulla on aina ollut käsitys lyhyestä ja simppelistä kappaleesta, jossa kerron miten toteutin oman tutkimukseni. Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että metodologia onkin vaativampi osuus, jossa täytyy ottaa esille kaikki mahdolliset tekniikat, kertoa haitat ja hyödyt, vertailla, pohtia ja todeta miksi valitsin tutkimukseeni tietyt metodit. Puuduttavaa! Seiskan aikaan olo oli kuin voittajalla, kun vihdoinkin painoin send-nappia ja kyseisen osuuden ensimmäinen vedos lähti ohjaajalle. Olen aiemminkin maininnut, että ohjaajani on aika vaativa ja palautetta tulee varmasti. Kehittävä palaute on aina hyvä asia, mutta muutoksien teko sekä asioiden uudelleen tutkiminen ja tiedon etsiminen on vain niin väsyttävää ja aikaa vievää. Ja kun sitä aikaa ei ole enää edes kuukautta, että koko homma pitäisi olla jo kasassa!

Opiskelun lisäksi alkuviikosta kävin lentopallotyttöjen kanssa juhlimassa ja keskiviikon vietin väsyneenä opparin teosta haaveillen. Nukkumaanmenoajasta riippumatta tunnun heräävän nykyään viimeistään seiskalta, kun aurinko on alkanut nousemaan todella aikaisin. Ja samoin kävi keskiviikkonakin vain noin 4 tunnin unien jälkeen. Rakastan piteneviä päiviä, mutta välillä sitä toivoisi voivansa nukkua edes siihen kasiin, sillä tällä hetkellä arkeni tuntuu vetävän kaikki voimat. Sama aamuheräilyhän tapahtui viime vuonna näihin aikoihin Suomessa. Myös urheilu on hieman vähentynyt, vaikka taitaa niitä treenejä ja lenkkejä tällekkin viikolle tulla yhteensä viisi. Intensiteetti on vain hieman hukassa ja aamulenkillä kuvailenkin mieluummin kukkia kuin mietin sykkeitä ja energiankulutusta.


Siinäpä se mun viikko. Huomenna edessä on taas aamutreeni salilla ja sen jälkeen aion taas olla vaatimattomat 8-10 tuntia kirjastolla. On se kuitenkin mukavaa, että myös kaverit jumittaa kirjastolla, niin ehtii edes jotenkin sosialisoida!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Opiskelun täyteinen viikonloppu

Nyt on sitten lukukauden ensimmäinen essee palautettu ja vielä olisi kaksi jäljellä opparin lisäksi. Askel askeleelta lähempänä loppua! Tänään itse asiassa on tasan kaksi kuukautta siihen, että tentit ovat varmasti loppu. Toisaalta haluaisi ehkä ollakkin täällä, sillä kevät on juuri näyttämässä parhaimpia puoliaan ja pidän Britanniasta jossain määrin aika paljonkin. Jotkut asiat ärsyttää, mutta tällä hetkellä ne tuntuvat johtuvan pääasiassa vain opiskelusta ja stressistä. 

Perjantaina kirjoitin kuinka olin hyvällä mallilla tämän tänään palautetun esseen kanssa ja siinä vaiheessa vielä ajattelin hieman vain viilailevani sitä. Mutta mikä perfektionisti itselleen voi? Lopputuloksena vietin lauantaina 10 tuntia ja sunnuntaina ainakin 8 tuntia läppäri sylissä sängylläni. Siinä välissä kävin salilla tekemässä pitkästä aikaa todella hyvän jalkatreenin niin että koivet tärisi lopuksi. Eilen sitten lenkkeilin salille ihanan keväisissä maisemissa ja tein vielä selkä-vatsatreenit sekä intervallijuoksun loppuun. En tiedä opiskelujen välissä mitään parempaa kuin kunnon hikitreeni tai rentouttava lenkki. Niillä saa olon rennoksi ja aivot taas virkeiksi. 


Nyt sitten painetaan kaksi viikkoa täysiä opparin kanssa ja tasan kuukauden päästä senkin pitäisi olla kokonaan valmis. Ihanaa päästä tuosta toisesta esseestä eroon ja päästä keskittymään taas siihen oppariin sataprosenttisesti. 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Sosiaalisen median voima

Olen viime aikoina aika paljonkin perehtynyt sosiaaliseen mediaan opparini vuoksi ja mielestäni se on todella mielenkiintoinen aihe. Nyt viime kuukausina ja päivinä sosiaalisessa mediassa on pyörinyt kaksi aivan ääripäästä olevaa viraalisti levinnyttä ilmiötä. Tässä sen näkee, mikä voima sosiaalisella medialla voikaan olla. 

Tammi-helmikuussa varmaan jokainen (nuori) Facebookia käyttävä henkilö törmäsi kiertävään ilmiöön nimeltä NekNominations. Itse ehdin nähdä tästä monenlaista versiota, mutta pääkonsepti oli kuitenkin kiskaista huiviin joku alkoholijuoma ja sitten nimetä seuraavat henkilöt toteuttamaan sama 24 tunnin sisällä. Tämä olisi ollut varmaan hassun hauska juttu, jos kyseessä olisi ollut vain yksi pieni shotti, mutta kun ei. Nuoret vetelivät naamaansa tuoppeja giniä (ei siis meidän suomalaisten giniä, vaan sitä tujua tavaraa), useita jägerbombeja ja muita kovia juomia laseittain. Tietysti tämä nopeasti levinnyt ilmiö päättyi lopulta jopa kuolemiin. Itse ihmettelen miten moni tähän touhuun lähti mukaan, mutta ehkä kyse oli sosiaalisen median luomasta sosiaalisesta paineesta? Kun asiasta tehdään julkista niin kukapa haluaisi kieltäytyä, etenkin jos kyseessä on yhtään coolimpi kundi tai gimma.


Nyt tällä viikolla sosiaalisessa mediassa on taas käynnistynyt jotain paljon huikeampaa, johon minäkin osallistuin tultuani nimetyksi. Facebookissa leviää NekNominationin tyylisesti nopeaa tahtia nomakeupselfie -kampanja, jonka ideana on ottaa kuva itsestään ilman meikkiä, lähettää tekstarilahjoitus syöpätutkimukseen, sen jälkeen postata nämä sosiaaliseen mediaan ja nimetä muutama kaveri tekemään samoin. 48 tunnin sisällä tämä kampanja oli jo kerännyt 2 miljoonaa puntaa Cancer Research UK -järjestölle. Parasta tässä on tietysti se, että kampanja ei alkanut järjestön puolesta vaan se lähti liikkeelle orgaanisesti. Eikö tämä ole aivan mahtavaa! Mielestäni tässä sosiaalinen media on parhaimmillaan, oli sitten kyse sosiaalisesta paineesta tai halusta näyttää. 

Perjantai

Tänään yliopistolta lähtiessä kysäisin Iidalta, että aiotko kirjastolle huomenna. Iidan vastaus todisti missä jamassa me oikeasti ollaan: Öööm, en tiiä.. Mikä päivä tänään on?. Siinä vaiheessa, kun sosiaalinen media täyttyy It's friday, friday! -päivityksistä ja memeistä niin me kiireiset opiskelijat ei edes tiedosteta onko arki vai viikonloppu. Aamulla kotoa lähtiessäni hississä oleva nainen huokaisi, että onneksi pian alkaa viikonloppu. Mitä siihen voi todeta? Jes, lisää kello seiskan herätyksiä ja useita tunteja tietokoneen edessä.


Meillä on tämän lukukauden ensimmäinen esseen palautus maanantaina ja vedin ehkä henkilökohtaiset ennätykseni, sillä essee on valmistunut alle viikossa. Omasta mielestäni essee on jopa hyvä ja ehdin vielä viilata sitä viikonlopun ajan. Tosin, viimeksi kun hehkutin hyvin tekemääni esseetä, se johti lähes koko yliopisto-opiskelujeni päättymiseen. Että ehkä nyt vain olen hiljaa ja katson mitä tarkastajat toteavat. Mutta ainakin se on suht hyvällä mallilla ja tällä kertaa viimeistely ei (toivottavasti) jää aamuyölle asti.

Tänäaamuna sain myös vihdoinkin tehtyä oppariini liityvän ryhmähaastattelun ja mielestäni esille tuli hyviä pointteja. Olen stressannut tätä datan keräystä enemmän kuin itse tekstin kirjoittamista. Tajusin, että kun olen kirjoittanut opparia osio kerrallaan on sanoja kertynyt jo 8000 ja se tavoite on 12 000, joka tulee varmasti kevyesti täyteen. Nyt vielä pitäisi toteuttaa toinen haastattelu ensi viikolla ja siirtää nauhoituksen puhtaaksi kirjoittaminen innokkaalle kaverille. Ehkä tällaiselle erittäin individuaalisesta kulttuurista tulleelle suomalaiselle on vaikea käsittää, miten joku itse ehdottaa ja oikeasti haluaa auttaa minua naurettavan pienellä summalla litteroimaan audionauhat tekstiversioksi. Ei sillä, olen sitä mieltä, että tämä lentopallojoukkueemme puheenjohtaja on yksi mukavimmista ihmisistä, jonka olen tavannut koko elämäni aikana. Osaisipa itsekkin olla niin hyväsydäminen. Ehkä tällaiseen jatkuvaan auttamiseen voisi tähdätä tulevaisuudessa, kun omat pahimmat kiireet ovat väistyneet. Sillä tiedättehän, what goes around, comes around.

Nyt nukkumaan, aamulla odottaa kuntosali ja piiiitkä päivä koneen äärellä. Hyvää viikonloppua, nauttikaa minunkin puolesta!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Onnellista arkea

Kun elämä pyörii kirjaston, kuntosalin ja sängyn välissä, ei oikein ole mitään kirjoiteltavaa. Ehkä juuri siksi myös viime aikoina noiden herkkureseptien määrä on blogissani kasvanut? Pakkohan sitä jotain nautintoa on tähän elämään saada. Tein muuten alkuviikosta postaamaani suolaista piirakkaa uudestaan samoilla täytteillä heti seuraavana iltana, sillä se vaan oli niin herkullista. Ja herkullisen lisäksi vieläpä terveellistä! Eilen napsin sitä onnellisena ennen lentopallopeliä lounaaksi. Noniin, nyt tuli taas nälkä ja kirjaston lounaskahvila ei aukea vielä reiluun tuntiin.
 
Mitä minulle sitten kuuluu? Hyvää. Postasin eilen facebookkiini ällöimelän onnellisuus-postauksen. Postauksessa tiivistyi viime päivien ajatukset siita kuinka elämä on niin jännää, arvaamatonta ja simppelisti upeaa. Vaikka stressilevelit ovat suht korkealla niin elämän asenteeni tällä hetkellä kuitenkin ylettyy niitäkin korkeammalle. Jotenkin luotto elämääni on tällä hetkellä todella kova ja uskon, etta se vie minut sinne minne pitääkin. Olen niin innoissani elämastä, tulevaisuudesta ja arvaamattomuudesta, että ei millään jaksaisi istua paikallaan naputtamassa esseitä ja opparia, saatika sitten istua luennoilla. Onneksi jäljellä on enää vaivaiset 65 päivää ja lukukausi on varmasti paketissa. Eilen pohdinkin, että mihin tämä aika on mennyt, sillä käynnistin final countdown laskurin silloin kun päiviä oli vielä reilut 150 ja opparinkin palautukseen oli useita viikkoja. Jonnekkin se aika on vain hujahtanut todella nopeasti. Tällä hetkellä en itse asiassa oikeastaan edes laske päiviä mihinkään, sillä huomaan niiden vai hujahtelevan ohi.
  
 
Opiskelun lisäksi olen päässyt takaisin urheiluun kiinni. Toivon, etta sairastelut olisi sairasteltu tältä vuodelta ja voisin juosta jumpissa ja nollata stressitasoja painojen noston ja lenkkeilyn avulla. Tänäänkin heräsin seiskan spinningiin ja kävin viela pumppailemassa käsilihakset uuvuksiin. Siitä suoraa tänne kirjastolle, jossa vietän hetken omaa aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa ennen kuin aloitan semmoisen 9-10 tunnin oppari- ja esseeurakan. Nyt vain pää kylmänä, jaksaa jaksaa! Kohta ollaan maalissa ja sitten aion nukkua monta aamua putkeen ilman herätyskelloa. 

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Täydellinen, terveellinen ja gluteeniton suolainen piirakka

Blogini resepteistä voi varmaankin päätellä, että tämä neiti rakastaa makeaa. On skonsseja, piirakoita ja pavuista rakennettuja reseptejä, mutta kaikki tähtäävät tyydyttämään juuri makeanhimoa. Viimeisen viikon aikana päässäni on kuitenkin pyörinyt idea suolaisesta papupohjaisesta piirakasta. Suolaisten leipomusten puolelta kokemus on kuitenkin naurettavan suppea, joten aloitin piirakkasuunnitteluni selailemalla tavallisten suolaisten piirakoiden täytevalikoimaa. Ideat herkullisesta lohipiirakasta tai perus kinkkupiiraasta pyörähtelivät mielessäni. En kuitenkaan halunnut vetää ensikertalaisena liian villiksi, sillä mitä jos papupohjainen piirakka ei sopisikaan ah-niin-ihanan lohen kanssa. Tai entä, jos koko piirakka ei vain onnistuisi lainkaan? Lähdin siis helpolle linjalle ja täytin piirakkani parsakaalilla, pinaatilla ja fetalla.


Minulla ei ollut todellakaan tietoa, että miten piirakalle kävisi. Kymmenen minuutin jälkeen kurkkasin uuniin ja totesin, että jaahas tänään näköjään syödään munamaitokeittoa herneproteiinimössön kanssa. Mutta ei, puolen tunnin päästä minua odotti uunissa täydellinen, gluteeniton, helppo ja all natural kasvispiiras. Oikeesti, mie romahan! Olin jo ehtinyt heittää hanskat kehään ja sitten ensimmäinen vedos onnistuukin paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Piiras pysyy kasassa, vaikka söisi käsin. Maku on juuri sopiva, vaikka herneproteiini tuokin taikinaan oman makunsa. Vielä ennen herkkupiirasreseptin jakoan haluan muistuttaa, että tämä leipuri heittelee aineet summan mutikassa ja mitat ovat vain arvoita. Eli pidä omat silmät ja makuhermot hereillä niin varmasti hyvä tulee!

Suolainen piirakka papupohjalla 

Pohja
2-3 dl vaaleita papuja
2 kananmunaa
3 kukkurallista rkl herneproteiinia (ainakin Pulsin on luonnollista ja gluteenitonta)
Ripaus suolaa
Vajaa 1tl leivinjauhetta
Vajaa 1tl ksantaanikumia (uskaltaisin luvata, että onnistuu ilmankin)

Munamaito
2 kananmunaa
2 dl maitoa (itse laitoin makeuttamatonta mantelimaitoa)
Ripaus suolaa ja mustapippuria

Täytteeksi mitä haluat! Itse keitin parsakaalin pieneksi leikattuja paloja ja pakastepinaattia (ei silputtua) kasvisliemikuution kanssa, silppusin tuoretta pinaattia ja päälle ripottelin rasvaista fetajuustoa. Suomessa haluan todellakin kokeilla kinkkupiirakkaa 100% kinkkusuikaleilla. Tai juuri sitä lohipiirakkaa!

Survo pohjan aineet sekaisin. Laita pieneen vuokaan leivinpaperia ja levitä suht tönkkö taikina vuoan pohjalle ja muutaman sentin verran reunoille. Kaada päälle haluamasi täytteet sekä munamaito. Paista noin 200 asteisessa uunissa, kunnes munamaito on jähmettynyt ja reunat ovat hieman ruskistuneet (noin 30-40min).


Ja mitä ravintoarvoihin tulee, niin ne ovat huikeat. Kokeilemillani täytteillä neljän palan piiraan energiamääräksi tuli vain alle 700kcal. Proteiinin määrä pyörii siinä 70g kieppeillä, kun taas hiilihydraatit ja rasva jäivät hieman alle 30g. 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Risteyksessä

Olen aiemminkin puhunut edessä olevasta valmistumisesta ja sen tuomasta vapaudesta. Kuitenkin nyt viime päivinä työpaikkoja katsellessa ja hakiessa asia on jollain tasolla konkretisoitunut. Kuten varmaan moni on ymmärtänyt, olen suuntaamassa Suomeen kesäksi ja syksyllä olisi tarkoitus taas heittää reppu selkään ja lähteä Aasiaan. Olen ajatellut, että minulla ei ole kiire takaisin Eurooppaan ja voisin jäädä vaikka Malesiaan hotellityöntekijäksi tai Balille surffiopettajaksi (ilman yhtään taitoa). Voisin tehdä ihan mitä haluaisin, koska minä voin. En nyt ajatellut lähteä kehittämään uraa palvelualalla Aasiassa, mutta vapaus mahdollistaa niin monenlaista. Ja meillä kuitenkin on vain yksi elämä (ainakin tässä nykyisessä muodossa) ja mielestäni siitä pitää ottaa kaikki irti. En tietenkään sano, että viekää kaikki materia kirpparille, myykää talonne ja kiertäkää maailma yhdeksän kertaa ympäri. Sanon vain, että tehkää sitä, mikä teidät tekee onnelliseksi. Minut tekee onnelliseksi se, että saan nähdä maailmaa. 


Töitä katsellessa törmäsin aika hyvän kuuloiseen työpaikkaan Saksassa ja pistin hakemuksen menemään. Miksi? Koska minä voin. Toukokuun jälkeen voin muuttaa Saksaan, voin lähteä Malesiaan, voin nauttia Suomen kesästä. Tein hakemuksen oikeastaan vain siitä syystä, että minä voin. Illalla nukkumaan mennessä pohdin, että mitä jos jostain kumman syystä juuri minulle tarjottaisiin sitä paikkaa, vaikka oikeasti haluan reppu selässä maailmalle. Jotenkin ajatukseni kääntyivät yön pimeinä tunteina ja tajusin, että sehän olisi upea mahdollisuus. En ole koskaan ajatellut, että asuisin Saksassa, mutta miten mahtavaa se oikeasti olisikaan. Ja miten hyvää se työ voisi tehdä minun uralle. 

Tämän postauksen pointti ei kuitenkaan ollut kertoa tyhjästä heränneistä Saksa-haaveista. Tämän postauksen tarkoitus oli.. Hmm, en oikeastaan tiedä. Ehkä halusin tiivistää viime päivän ajatuksia, sillä huomasin, että mitä tahansa minä seuraavien kuukausien aikana valitsen, on se varmasti jotain uskomatonta. Jos elämä vie minut Saksaan, niin vieköön. Jos elämä vie minut Suomeen, oli se sitten Helsinkiin tai Pohjanmaalle, niin vieköön. Jos päädyn Aasiaan reissaamaan niin en myöskään valita. Miten uskomatonta onkaan huomata, että elämässä on niin monta upeaa suuntaa ja minä olen siinä risteyksessä. Kyllä, todella upeaa.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Takaisin salille

Palasin tänään viikon tauon jälkeen salille. Jos nyt totta puhutaan, niin vielä on jonkun sortin yskää päällä, mutta muuten flunssaista oloa ei ole ollut sunnuntain jälkeen. Vaikka fyysinen vointi on siis mitä on, koin että henkinen vointini paranisi huomattavasti, jos saisin mennä edes hieman väsyttämään lihaksia. Pannariaamiaisen jälkeen heitin kamat päälle ja hyppäsin bussiin. Ihanaa huomata, kuinka ulkona sää on todellakin lämmennyt. Olen itse asiassa syksystä asti painanut salilla capripituisissa juoksuhousuissa ja vain ihan kylmimpinä aamuina laittanut jalkaani matkalle pitkät housut. Koen jotenkin todella helpottavaksi sen, että salille voi mennä juoksuhousuissa ja salilta voi tulla juoksuhousuissa. Olisiko seuraavaksi vuorossa sortsikauden avaus?

Tykkään treenata salilla juuri aamupäivästä, sillä silloin aamuruuhka on ohi ja kuntosali on lähes tyhjä. Pyrin välttelemään iltaruuhkaa, sillä vaikka Aberdeenin Pure Gym onkin todella suuri, iltaisin koko paikka on todella täynnä. Vihaan jonottamista kuntosalilla! Eli taas kerran sain pumppailla ns. miesten puolella rauhassa muutaman ähisevän äijän seurassa. Ilokseni näin myös siellä tänään muutaman naisen. Ei sillä, kyllä viihdyn siellä ilman niitä saman sukupuolen edustajiakin. Kukapa valittaisi, jos olet ainut nainen ja ympärilläsi häärii 30 lihaskimppua. En ainakaan minä!


Salin jälkeen kävin kaupassa ostamassa kolme kassillista ruokaa. Alkaa todellakin ärsyttää miten terveellinen ruoka voikin olla niin kallista. Täällä myös valikoima tiettyjen ruokien suhteen on surullisen suppea. Käymissäni kaupoissa saa rahkaa vain pienissä purkeissa ja 100% ruisleivästä ei tietoakaan!

Nyt nauttimaan luksuslounaasta, jonka kruunaan juuri uunissa paistuvilla juureksilla. Sitten kutsuu taas oppari, jihuu.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Makeita herkkuja kikherneistä

Olen aiemminkin kirjoitellut muutamia reseptejä, pääasiassa makeiden herkkujen ohjeita, joihin tulee kikherneitä. Nyt kuitenkin pidemmän papuleipomiskokemuksen jälkeen kikherneleivoksistani on tullut todellisia herkkuja, joita syön erittäinkin usein. Etenkin näin sairastellessa on tehnyt mieli herkutella tuplana enemmän, joten keittiössäni survin on survonut kikherneitä oikein urakalla. Herkuttelin viime viikon aikana muutaman kerran maapähkinä-kikhernekekseillä (taivaallisia!) ja sitten kun maapähkinävoi loppui kaapista, tilalle tuli kikherneskonssit (maailman paras aamupala!). Eilisessä postauksessa vilahtikin kuva banaani-kikherneleivoksista ja tänään taas tein aamupalaksi valkosuklaa-vadelmaskonsseja. Kuvissa skonssit ovat hieman hassun värisiä, sillä menin sekoittamaan taikinaa vielä uudemman kerran ja vadelmien väri levisi.

Nyt siis taas ennakkoluulot narikkaan ja leipomaan herkullisia, ihanan murenevia, gluteenittomia ja (ilman proteiinijauheita) myös sokerittomia kikhernekeksejä ja -skonsseja!


Maapähkinä-kikhernekeksit (3-4 kpl)

Puolikas purkillinen kikherneitä (n. 100-130g)
2 rkl maapähkinävoita
Vajaa 1 tl leivinjauhetta
Steviaa, ripaus suolaa ja tarvittaessa loraus jotain nestettä
Halutessasi lisää sekaan pieneksi pilkottu banaani tai tumman suklaan palasia

Kikherneskonssit (3-4kpl)

Puolikas purkillinen kikherneitä (n. 100-130g)
1 valkuainen
25g/1 kauhallinen heraproteiinia tai osa proteiinijauhetta ja osa kaurahiutaleita (esim. omena-kaneli, vanilja, valkosuklaa)
n. 1 rkl maustamatonta jogurttia (tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi jotain muuta nestettä, esim. mantelimaitoa)
Steviaa (jos proteiini on jo valmiiksi imelää, kannattaa taikinaa maistaa ennen makeutusta)
Vajaa 1 tl leivinjauhetta
Ripaus suolaa
Halutessasi voit laittaa mausteita, esim. kardemummaa, kanelia tai pakastemarjoja, rusinoita, suklaan palasia, omenan /banaanin palasia tai mitä vain mielesi tekee. Kuvissa olevissa skonsseissa on pakastevadelmia murskattuna.

Kuten huomaatte, kumpaankin reseptiin kikherneiden ja leivinjauheen lisäksi voi laittaa mitä mieli tekee. Oma lempparini on banaani ja maapähkinävoi.

Eli, laita uuni lämpiämään noin 180-200 asteeseen. Survo kikherneet (skonsseissa myös valkuainen ja proteiinijauhe). Sekoita käsin loput aineet sekaan ja muotoile keksit/skonssit pellille. Molempien reseptien taikinan tulee olla tönkköä, kuten kuvissani näkyy. Itse pyrin muotoilemaan skonssit aina käsin ja keksien taikinan ollessa hieman löysempää/tarttuvampaa, muotoilen ne lusikan avulla. Paista keksejä/skonsseja uunissa 15-20 minuuttia (kokeilun haluisen leipoja-äitini mukaan 18 minuuttiaa) tai kunnes pinta on hieman ruskistunut.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Viikonloppu flunssassa

Sain viikolla itseni taas vaihteeksi flunssaiseksi. Perjantai-iltana kirjastolta kotiin tultuani liimauduinkin sänkyyni, josta nousin vihdoin tänään lähteäkseni afternoon teelle ja hieman kauppoihin kiertelemään. Eilen siis sänkypotilaana sain tehtyä opparia useita tunteja, välissä hieman unta ja pari jaksoa Shamelessia. Pääsin vihdoinkin perjantaina analysoimaan tutkimukseni kyselytuloksia ja into oppariin heräsi uudelleen. Olen huomannut, että mulla on jonkun sortin data-analyysifiksaatio ja koen excelin ennemminkin ihanaksi kuin tuskaisaksi. Tähän tietysti vielä päälle ihana ja varmasti monen kvantitatiivisten tutkimusten tehneen tuntema SPSS. Opparin teon lisäksi olen myös leivoskellut, sillä eilen postimies kuljetti kotiovelleni paketin valkosuklaan makuista heraproteiinia. Uunissa on paistunut mm. valkosuklaapannaria sekä valkosuklaa-banaani-skonsseja.

Tänään kampesin itseni ylös sängystä ja kävimme tosiaan Iidan kanssa taas iltapäiväteellä syömässä kakkuja ja pullaa. Haahuilimme myös kaupoissa ja mukaan tarttui tuo kesäinen toppi (jonka satuin bongaamaan Iidan päältä). Oli ihanaa parin kotipäivän jälkeen laittaa hiukset ja sipaista huuliin ihanaa uutta kirkkaanpunaista huulipunaa.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Aamupalalla

Eilen kirjoittelin kovasta kiirestä ja loman odottelusta. Näistä syistä johtuen onkin mukava piristää arkea ihan pienillä jutuilla. Tänään kävimme Iidan kanssa kokeilemassa Little Belmont Streetillä olevaa Cup-kahvilaa. Kahvila on kuulemma ollut siinä jo vuoden verran, mutta itselläni tämä erittäin söpö cafe on mennyt lähes täysin ohi. Olen käynyt kurkkimassa heidän ruokalistaansa jo muutaman kerran, mutta aina kuitenkin päätynyt tuttuihin kahviloihin. Olikin siis jo aika lähteä kokeilemaan aamupalamenun herkkuja!

Kuten jo mainitsin, kahvila oli erittäin suloinen. Vessoihin johtava käytävä oli täynnä ihania tauluja ja söpöjä yksityiskohtia. Herkkujen esillepanoon oli panostettu ja jopa vesi oli sitrushedelmillä maustettua. Ja ruoasta puhumattakaan, sillä ainakin croissant täytteellä scrambled eggs & smoked salmon oli erittäin hyvä! Mahat täynnä herkkuja oli ainakin edes hieman mukavampi lähteä kohti kampusta. Opparit etenivät tänään niin hyvin, että molemmat neidit skippasivat luennot ja tutorialit. Ehkä se on ihan hyvä merkki?


Sunnuntaina olemme menossa taas Afternoon teelle, sillä tällä kertaa vuorostaan Iida oli bongannut hyvän tarjouksen!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Sitten kun on aikaa

Tuntuu, että elämäni on tällä hetkellä täynnä deadlineja; palauta essee, aloita seuraava, viimeistele oppari. Tämä on todellakin haastavaa aikaa, mutta onnekseni tiedän, että tämä vaihe elämässäni ei kestää enää kauan. Maksimissaan noin 78 päivää, sillä sen jälkeen tentit ovat varmasti ohitse. Oppari ja esseet tosin pitää palauttaa jo aiemmin.

Tiistaina Iidan synttäri-illallisella puhuimme televisiosarjoista ja naureskelimme, että nyt ei saa koukuttua mihinkään sarjaan. Aloita katsominen vasta, kun sinulla on liikaa aikaa. Tuo ajatus herätti minut haaveilemaan kesästä ja siitä, kun ei ole kiire minnekään. Viime viikolla joku Instagramissa postasi kuvan Indonesian hiekkarannoilta ja totesi, että #hardlife. Juuri sitä minäkin haluan, että elämäni suurin päätös on, että ylitänkö huomenna Thaimaasta Malesiaan vai jatkanko Thaimaan hiekkarannoilla vielä yhden päivän pidempään. Tai, että söisinkö aamiaiseksi tuoreita hedelmiä vai joisinko kookossmoothien. Näistä asioista minä nyt haaveilen. Että voin aamulla herätä ja minun ei ole pakko avata koko päivänä yhtään word-tiedostoa. Tai että voin jopa mennä nukkumaan ilman herätyskelloa. Että viikonloppu on viikonloppu. Että ehdin lukea tammikuussa aloittamani kirjan loppuun. Haaveilen etenkin siitä, että on aikaa, jopa liiallisuuksiin ja tylsyyteen asti.


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Proteiinipannaria pavuista

Viimeisen viikon sisällä elämäni on ollut aika opparipainotteista, joten postaukset ovat jääneet vähiin. Poikkeuksena arjessani on ollut Iidan synttärit lauantaina sekä lentopallopeli sunnuntaina. Eilen illalla kuitenkin iski kirjoitushimo, sillä onnistuin summanmutikassa tyhjistä ruokakaapeista kokoamaan mahtavan proteiinipannarin. Olen todella laiska paistamaan pannareita pannulla, joten täydelliselle uunipannarille onkin ollut tarvetta. Päätin kuitenkin ennen reseptin jakamista kokeilla pannaria vielä uudemman kerran hieman eri ainesosilla ja ottaa valokuvat mieluummin päivänvalossa eilisten pannukakkukestieni sijaan, jotka tapahtuivat opparin ääressä (vaihteeksi) peittoon kääriytyneenä sängyssäni. Toisekseen, sosiaalinen media ja radio ilmoittivat heti aamusta, että tänään on Pancake Day, eli ajoitus tuskin voisi olla enää paremmin kohdillaan! Pannari onnistui siis tänäänkin erittäin hyvin ja siksi haluankin jakaa ohjeen kanssanne. Tämä ohje on supersimppeli ja siihen yllättäen tulee papuja sekä proteiinijauhetta. Pavut ovat kyllä terveellisen leivonnan pelastus!



Yhden nälkäisen naisen uunipannari:

2 kananmunaa TAI kananmuna ja 2 valkuaista
1 dl vaaleita papuja (itse käytin butter beanseja)
1 kauhallinen proteiinijauhetta (noin 25g, itse käytin vaniljan makuista)
1 kukkurallinen rkl kaurahiutaleita (edit: 2 viikkoa myöhemmin lähes päivittäin tätä valmistaessani huomasin jättäneeni hiutaleet kokonaan pois, toimii siis ilmankin!)
½-1 dl nestettä, esim. soija- tai mantelimaitoa, tavallista maitoa, yms.
Hieman alle 1 tl leivinjauhetta
Maun mukaan steviaa ja kardemummaa
Ripaus suolaa

Ensimmäisessä versiossani käytin 1 kananmunan ja 2 valkuaista sekä ksantaanikumia. Ksantaanin takia taikinaan sai lisätä hieman enemmän nestettä ja pannarista tuli kuohkeampi. Toisella kerralla kokeilin pannaria kahdella kananmunalla ja ilman ksantaanikumia. Mielestäni pannari onnistui lähes yhtä hyvin, vaikka kyllä tuo ksantaanikumi koostumusta parantaa.

Napsauta siis ensiksi uuni lämpiämään n. 200 asteeseen. Survo kaikki aineet sekaisin ja tarkasta maku. Vuoraa pienehkö vuoka leivinpaperilla ja sipaise siihen hieman öljyä, esim. kylmäpuristettua kookosöljyä. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 15-20 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä. Nauti herkullinen pannari vaikka marjojen, pähkinävoin tai soijajogurtin kanssa. Ravintoarvoiltaan tämä herkku sopii niin aamupalaksi kuin välipalaksi. Eilen meni jopa iltapalaksi rahkan ja kookoshiutaleiden kanssa.



Herkullista pannaripäivää kaikille!