sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Vanhemmat vierailulla

Siitä on jo muutamia päiviä, kun vanhempani lähtivät Düsseldorfista kotiin eli ehkä on vihdoinkin aika iskeä tännekkin muutamia kuvia. He toivat minulle Suomeen jääneen järkkärin ja innostuinkin yllätyksekseni napsimaan enemmänkin kuvia, joita loppujen lopuksi kertyi useampi sata. Kävimme tunnin venematkalla, vietimme päivän Kölnissä ja muuten vain kävelimme ympäri Düsseldorfia. Mediasatamastahan tein jo yhden postauksen, sen näimme veneestä sekä kävellen. Onneksemme sää suosi meitä melkein koko viikon ajan ja pystyimme nauttimaan ihanasta kesäisestä Düsseldorfista!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Urheilun iloa

Liityin lähes heti Saksaan muutettuani kuntosalille, sillä urheilu tuo elämääni jonkin sortin tasapainoa. Olin hieman hukassa, että mitä haluan tehdä, sillä jotenkin lihaksen kasvattaminen ei enää ollutkaan oma juttuni. Ennen nostettiin rautaa ja nyt taas juostaan spinning-tunneilla. Hieman alle kuukausi sitten törmäsin trivagolaiseen tyttöön kuntosalin saunassa ja vihdoinkin sain itselleni treenikaverin! Ensin alkoi salilla aamujumpat yhdessä ja tuloksena oli molemmilla tuhottoman kipeät jalat seuraavana päivänä. Tällä viikolla ollaan treenattu jo kolme kertaa yhdessä; tiistaina aamutreeni salilla, eilen todella karu HIIT-jumppa Reinin varrella puistossa kuumassa säässä ja tänään combat-tunti salilla. Ja mikä ihaninta, hyvän seuran lisäksi treenikaveri on myös todella motivoiva osa urheilua. Tiistaina tuskin olisin noussut 6.30 aamulla ilman sovittuja treenitreffejä. Tänään taas satoi vettä kaatamalla ja olin väsyneenä töiden jälkeen sängynpohjalla. Whatsappasin Annalle, että ei kyllä yhtän nyt nappais lähteä jumppailemaan ja sain vastaukseksi, että hän ainakin menee, tuu säkin. No niinhän mä sitten menin!

Urheilusta ja ruokavaliosta kiinnostuneilla ihmisillä tuntuu myös usein kolahtavan hyvin yhteen. Uutena ihmisenä Tampereella muistan bondanneeni vasta kunnolla parhaimman lukiokavereirini kanssa kun ravasimme yhdessä hyppytunneilla jumpissa ja nauroimme todella tunteella pilatesta vetävälle vanhalle miehelle. Yliopistossa taas tutustuin vasta ensimmäisen vuoden lopussa kunnolla Iidaan, kun aloimme käydä yhdessä spinningissä. 


Urheilu menee ihan uudelle tasolle, kun on treeniseuraa. Etenkin jos seura on hyvää ja puhuu vielä suomeakin!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Medienhafen

Eilen vihdoinkin pääsin pyörähtämään yhdessä Düsseldorfin must see-kohteessa, eli mediasatamassa. Satamassa toimii useita mediayrityksiä ja tunnetaan etenkin erikoisista rakennuksistaan. Kuuma päivä oli mukava päättää iltakävelyyn Reinin varrella kiireisestä keskustasta moderniin mediasatamaan. Istuimme sataman ylittävällä sillalla, katsoimme laskevaa aurinkoa ja kuuntelimme kun sello-saksofoniduo soitti rentouttavaa musiikkia. Tunnelma vanhaankaupunkiin verrattuna oli todella erilainen. Ihmiset kulkivat hienommissa vaatteissa, korot kopisivat ja terassit täyttyivät sivistyneen näköisestä illanvietosta.


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Viime päiviä

Tavallista tylsempi alkuviikko takana, mutta onneksi nyt sää suosii täälläkin muulloinkin kuin arkena. Huomenna pitäisi lämpöasteiden kivuta yli kolmenkymmenen, jatkuvien viikonloppusateiden tilalla. Viime päivinä on otettu iisisti.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Entä jos

Ennen nykyisen työpaikan vastaanottamista minulla on selkeä visio reppureissureitistäni Aasiassa. Olin jo sopinut tekeväni osan reissustani kaverin kanssa ja muuten olisin vain rentounut pitkillä hiekkarannoilla ja pohtinut rauhassa tulevaisuuttani. Harkinnan jälkeen kuitenkin valitsin aikalailla toisen ääripään ja päätin mennä heti töihin. Muutaman kerran huonona päivänä olen kyseenalaistanut valintaani ja väsyneenä työpaikalle raahautuessani olen pohtinut, että tätäkö tämä on nyt seuraavat 50 vuotta. Ajatuksen suurin syy varmaankin oli se, että vielä tässä vaiheessa työpäiväni kuluvat perehdytyksen parissa ja välillä aika tuntuu menevän todella hitaasti. Mutta entä jos olisin varannut lennot, paennut kauas Euroopasta ja ottanut hetken aikaa hengittää rankan kevään jälkeen? Toisaalta, entä jos en olisi saanut enää hyvää työpaikkaa pitkän lomailun jälkeen? Varmasti katuisin ja miettisin, että entä jos olisinkin muutanut silloin sinne Saksaan.

Viime viikkoina blogissani olen hehkuttanut arjen, työn, elämän, tasapainon ja Saksan ihanuutta, mutta tietysti välillä iskee vastaan väsymys ja voimattomuus. Ja tietysti vanha tuttu yksinäisyys. Etenkin juuri näinä kurjempina päivinä ajatukset eskaloituvat ja alan kyseenalaistamaan kaikkea. Entä jos, entä jos, entä jos.. Elän tällä hetkellä aika vuoristorataa ja ihailen hetken elämäni upeutta ja seuraavana hetkenä kääriydyn rakkaisiin muumilakanoihin ja mietin, että entä jos. Perjantaina vietimme todella hauskan illan Reinin varrelle tulleessa huvipuistossa juoden olutta ja nauttien kesäillasta. Sen jälkeen otimme veneen Reinin toiselle puolelle ihan vain koska voimme (ja emme jaksaneet kävellä paria sataa metriä metrolle). Siinä laivassa istuessa mietin, että vau mikä elämä. Pieniä hyviä hetkiä ja hauskaa seuraa, mitä muuta ihminen voisikaan kaivata. Seuraavana päivänä taas makasin väsyneenä neljään asti sängyssäni ilman mitään mielenkiintoa tehdä mitään. Raahauduin ostamaan maksimekon, salille ja 7 tunnin päästä taas untenmaille. 


Tänään ei illalla ainakaan tarvitse olla yksin, sillä varmasti koko kaupunki kokoontuu katsomaan MM-futiksen finaalia. Jos Saksa voittaa, on edessä varmasti todella mielenkiintoinen ilta (ja väsynyt maanantai)!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Ulkosuomalaisen Suomi-kaipailuja

Ulkona ukkostaa ja sadekin alkoi ihan tyhjästä. Itse olen mukavasti kääriytyneenä muumilakanoihin, kuunnellen suomalaista musiikkia. Jalkojani lämmittää mummon kutomat ihanat valkoiset villasukat ja niskani alla kutittaa Lapuan Kankureiden söpö lammasviltti. Miten niin olen taas kerran haalinut ympärilleni kasan tavaroita, jotka muistuttavat minua kotimaastani? Välillä mietin, että missä vaiheessa ihminen ulkomaalaistuu niin paljon, että lopettaa kotimaastaan muistuttavien tavaroiden, asioiden ja etenkin ruoan kaipailun sekä haalimisen. Jo useamman ulkomailla asutun vuoden jälkeen vieläkin hymyilyttää, kun saa laittaa suuhunsa Fazeria ja katsoa Yleareenasta suomalaisia ohjelmia, vaikka niitä ei ehkä Suomessa asuessa tehnytkään. En myöskään elänyt lukioaikoinani maksalaatikolla, mutta sitä jos jotain olen ulkomaille muuton jälkeen kaivannut. Jopa niin paljon, että kerran näin unta Aberdeenissä olevasta maksalaatikkokojusta. Olen viime aikoina pohtinut, että mistä tämä suomalaisten tavaroiden haaliminen oikein johtuu. Tällä hetkellä Suomeen ei ole ainakaan ikävä, että ehkä nämä viltit ja muumit tuovat kotoisampaa ja jollain tavalla turvallisempaa oloa kaiken uuden keskellä. Tai ehkä se on se ylpeys kotimaasta ja halu tuoda esille omaa alkuperäänsä? Mene ja tiedä, muumilakanoitani ainakin rakastan!

Suomesta puheen ollen, kävin tänään iltakävelyllä suomalaisessa seurassa ennen kuin sää muuttui taas surkeaksi.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Työ

Tänään loppui jo kolmas työviikkoni trivagolla. Tuntuu, että aika on kiitänyt todella nopeasti ja lyhyessä ajassa on kertynyt pään sisälle paljon infoa. Vaikka minulla olikin jo vuoden työkokemus hakusanamainonnasta niin uudessa työssäni touhu on viety ihan uudelle tasolle. Olen yleensä todella nopea tajuamaan erilaisten ohjelmien logiikat, mutta nyt viime aikoina aivojeni kykyä on testattu todella. Välillä tuntuu todella tyhmältä, kun asioita ei vain ole sisäistänyt normaalilla tahdilla. Mutta eivät he sitä onneksi edes odotakkaan! Välillä työtahti on minulle liian hidas ja päivät tuntuvat pitkäveteisiltä. Suomalaisena en kuitenkaan haluaisi koko ajan olla muiden "riesana" ja kyselemässä, että mitä minä nyt tekisin. Onneksi kuitenkin joka päivä on askeleen lähempänä tajuamaan prosesseja, joilla käsitellään tuhansia erilaisia hakusanoja ja luodaan pieniä huomaamattomia mainoksia hakukoneiden näkymään. 

Työpaikan kautta olen myös tutustunut todella moneen ihmiseen ja tuntuu, että elämässäni on enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen. Suomalaisesta tytöstä sain salikaverin ja töissäkin tulee juteltua joka päivä. Samaan aikaan alottaneiden tyttöjen kanssa taas tulee istuttua töissä lounaalla tai illallaisella viinilasin äärellä. Tänään katsoimme varmaan lähemmäs 200 ihmisen kanssa toimiston pelihuoneessa näytöltä Saksa-Ranska ottelua. Pian lähden keskustaan Britti-seurassa juhlimaan Saksan voittoa. Vaikka töissä onkin aika kivaa niin voin kyllä sanoa, että ihanaa kun on perjantai! Muutimme muuten maanantaina 15. kerrokseen ja oman työpisteeni kohdalta aukeaa todella upea maisema Düsseldorfin ylle!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Jumppakokemuksia muilta mailta

Viimeisten vuosien ajalta on kertynyt kuntosali kokemusta jo neljästä maasta. Nykyisellä kuntosalillani vedetään tosissaan spinningiä niin, että toppi kuivana on turha lähteä salista. Tänään koinkin elämäni rankimman 50 minuutin tunnin, jonka lopussa olin ihan hajalla. Samaa taisin todeta sunnuntaina. Turkissa taas kalliilla ja tyylikkäällä salilla puolet jengistä käveli kesken tunnin ulos salista ja ohjaaja ei tainnut tietää sanaa rytmitaju. Suomessa salin edessä hyppii motivoivia ja pirtsakoita pimuja, kun taas salillani Skotlannissa taisin nähdä enemmän miespuolisia ryhmäliikunnan ohjaajia. 


Tänään astelin väsyneenä ja nuutuneena tunnin spinningiin. Ah, viimeinen pyörä jäljellä suoraa ohjaajaa vastapäätä! Hän tuli kysymään, että olenko koskaan aiemmin ollut polkemassa ja lupasi puhua minulle englantia tunnin läpi. Noin neljänkympin hujakoilla oleva pirtsakka ja elehtivä miesohjaaja istahti pyöränsä päälle ja totesi vielä, että koittaa kääntää minulle kaiken tarpeellisen. Hän neuvoi, että jos en ymmärrä jotain, voin vain seurata mitä hän tekee. Seuraavaksi hän elehti, miten ottaa paita pois. Hehe. Hetken kesti tajuta, että tämä mies taisikin olla aika vitsiniekka. Noin puolivälissä tuntia hän ohjeisti minua englanniksi, että nyt tulee toinen 14 minuutin ylämäki, sitten 5 minuutin spurttibiisi, sitten 8 minuutin ylämäki, sitten 37 minuutin sprintti ja sitten.. Ahaa, toinen vitsi!

Loppujen lopuksi tunti taisi mennä enemmän englanniksi kuin saksaksi. Pyöräni sijainnin vuoksi olinkin koko ajan ohjaajan silmätikkuna ja hän totesi, että ei hätää jos en muista kääntää pyörän vastusta kovemmalle ylämäen kasvaessa. Hän kyllä muistaa. Hänen tsemppauksen ja valvovan silmän alla tuli vedettyä koko tunti ihan täysillä ja 50 minuutin jälkeen olin päästä varpaisiin asti litimärkä. Pyöräni vieressä löytyi jopa pienet lammikot. Kurjan oloinen ja väsynyt päivä muuttui miljoona kertaa paremmaksi ja rentouttavan saunan jälkeen olo oli kuin uudesti syntyneellä. Tästä on hyvä jatkaa hyvin taas käyntiin lähtenyttä urheiluinnostusta. Huomenna sitten seiskaksi salille suomalaisen trivagolaisen kanssa kuntopiirin parissa!