torstai 29. tammikuuta 2015

Nuori ja rohkea

Ajoittain tulee mieleeni se hetki, kun vedin kämmenpohja kipeytyneenä vanhaa matkalaukkua Stanstedin lentokentällä keskellä yötä. Silmät itkemisestä ja väsymyksestä punaisina ja olo niin käsittämättömän orpo. Kuinka hapuilin puhelinta ja odotin jostain jonkun naisen ilmestyvän kysymään minulta englanniksi, että olenko Jenni. Ja kuinka me toisemme löydettyämme ajoimme Lontoosta pois päin, kohti Oxfordia pimeänä syksyisenä yönä. Kuinka molemmat istuimme ihan hiljaa, tietämättä mitä sanoa. Tai en minä ainakaan siinä tilanteessa osannut sanoa mitään, sillä en tuntenut lainkaan tätä naista. Tulevan pomoni tytärtä. Muistan kuinka ihmettelin, ettei hän auttanut minua kantamaan painavia laukkuja kapeaa portaikkoa ylös. Muista olla hiljaa, asiakkaat nukkuvat

Päivästä jolloin lensin Englantiin, aikomuksena viettää vain muutama kuukausi työskennellen, on kulunut jo melkein 5,5 vuotta. Olin silloin juuri täyttänyt 19 vuotta ja matkalla kohti ihan täysin tuntematonta, tietämättä muutamaa sähköpostia enempää mitä minä olen menossa tekemään. Muutama viikko ennen lähtöä soitin yhden nopean puhelun sydän hakaten bed and breakfastin omistajalle, jonka jälkeen hypin Tampereen yksiöni lattialla riemusta hihkuen. Minulla on työ, minä muutan Englantiin! 

Nyt kun mietin tuota hetkeä, kauhistelen jopa itsekin, että miten minä uskalsin. Silloin en todellakaan tiennyt mihin olin itseni laittamassa, mitä olisi vastassa ja miten haastavaa se tulisi olemaan. Hyppäsin omaan tapaani täysin tuntemattomaan, suurempia pelkäämättä. En ehkä uskaltaisi enää nyt lähteä tuossa tilanteessa täysin vieraaseen maahan. Saksaan muuttaessa olin tulossa tunnettuun yritykseen oman alan töihin. En jonnekkin sivukylän pubiin kaatamaan olutta ja petaamaan ohikulkumatkalla olevien majoittujien petejä. Siinä ensimmäisessä paikassahan minä viihdyin vain viikon ja pakosta jatkoin vielä kaksi lisää. Sen jälkeen pääsin siirtymään lyhyempiin työpäiviin, lähemmäs Lontoota ja useamman nuoren työskentelijän pariin. Se käsittämätön uskallus ja rohkeus, joka minussa silloin oli, on muuttanut koko loppuelämäni. 


maanantai 26. tammikuuta 2015

Alkuvuoden urheilumotivaatiot

Tammikuun alussa urheilumotivaationi pomppasi taas taivaisiin. Tässä muutama urheiluun motivoiva asia arjestani:

1. Sosialisoi urheilun parissa. Salitreenit ja spinning yhden kaverin kanssa, maanantailenkit töiden jälkeen pohjoismaisten työkavereiden kanssa, beach volley (sisähallissa) useamman trivagolaisen kanssa. En näköjään taida urheilla enää koskaan yksin. Ja se vasta hauskaa onkin!

2. Osta uudet vermeet. Ostin joululomalla Suomesta elämäni ensimmäiset spinning-kengät. Niiden oston jälkeen on enemmän kuin mielellään käynyt polkemassa pari kertaa viikossa. Spinning on yksi, tai oikeastaan ainoa ryhmäliikuntalaji, josta tällä hetkellä pidän. Monien vuosien harkinnan jälkeen oli siis vihdoinkin aika panostaa.

3. Varaa matka biitsikohteeseen. Kliseistä, mutta kukapa ei haluaisi rantakuntoon. Aasian matka häämöttää vain 1,5 kuukauden päässä! Jaksaa jaksaa, juoksee juoksee, polkee polkee.

4. Vedä itsesi ihan ähkyyn ja laiskottele viimeiseen pisteeseen asti. Tätä tein joululomalla ja kyllä vaan tuli kunnon hikoilua ikävä. 

5. Älä omista saunaa. Itselleni ainut mahdollisuus Saksassa on saunoa salilla. Sinne siis, kun saunaan tekee mieli! Siellä tosin ei ole kiuasta näkyvissä ja lämmötkin semmoiset hätähoususaunojan tasolla. Kerran Suomessa en jaksanut odottaa saunan lämpiämistä ja istuin semmoisissa laimeissa 40 asteen "löylyissä". Ihan kuin Vietnamissa olisi ollut. Kuumaa ja kosteaa. 


Mikäs teitä urheilevia lukijoita motivoi? Perinteinen hyvä fiilis vai jokin yllättävä? Kenties uusi aktiivisuusranneke, joka painostaa keräämään askelia?

lauantai 24. tammikuuta 2015

Sääpäivitys Saksasta

Muistan eilen nähneeni lumihiutaleen kuvan säätiedotuksessa ja hymähtäneeni sille, koska on niitä täällä muinakin päivinä nähty. Tällä kertaa tosin sitä lunta sitten tuli, vaikka lämpöasteet olivatkin hieman plussalla. Facebookin ja instagramin aikajanat täyttyivät ikkunoista otetuista kuvista eri puolella Düsseldorfia, kun työkaverini intoilivat lumesta. Etenkin lumettomista maista tuleville ihmisille tämä on varmaan todella maagista ja jännitävää. Itse toivon, että lumi häviää pian ja saan takaisin ne keväisen sulat kadut. Vaikka asteet ovatkin olleet lähiaikoina nollassa, pidän tästä Saksan talvesta aika paljon!


Vain muutama tunti kuvien oton jälkeen sainkin sitten jo liukastella sulaneessa sohjossa kengät märkinä. 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Määmatkalle?

Törmäsin hetki sitten hauskaan termiin eräässä blogissa; määmatkailu. Pidin tuosta sanasta, jossa korostuu hämäävästi romanttisuuden huipentuma (häämatka), mutta keskittyykin tamperelaisittain yksilöön ja itsenäiseen matkaan (mää, minä). Itsensä kanssa matkailu on tosi jees ja etenkin kauemmas karatessa se voi olla todella vapauttavaakin. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että itsensä kanssa reissaus ei ole se kaikista toivotuin, arvostetuin ja kannustetuin matkailumuoto. Onko siis ok lähteä määmatkalle kaupunkeihin? Voisiko se todellakin olla itsensä tutkiskelua ja rauhoittumista? Alkaisiko sinua ahdistaa yksin haahuilu, kun mitään ei voi jakaa matkakumppanille tai -seurueelle?


Omasta mielestäni itse matkan suunnitelu on helpointa yksin matkustaessa. Varaat päivät ja yöpymisen juuri kuten itsellesi sopii. Eikä tarvitse olla kyselemässä monen matkaajan mielipidettä. Olenkin kuluneen viikon aikana selannut Amsterdamin hostellivalikoimaa todella tiuhaan tahtiin. Junat saisi halvalla, mutta hyvät hostellit ovat jo myyty loppuun. Vähän väliä olen varaamassa ja sitten taas pohdin, että mitäs minä nyt siellä Amsterdamissa tekisin itsekseni. Toisaalta, se on tässä niin lähellä, että sinne voisi todellakin suunnata uudemman kerran, jos joku kaipaa myöhemmin matkaseuraa. Mitä määmatkalainen sitten tekee minilomilla? Istuu kirjan kanssa kahviloissa ja kuvailee kauniita kuvia myöhemmin muille jaettavaksi? Vai pitäisiköhän sitä yrittää etsiä paikan päältä, vaikka hostellista, matkaseuraa? 

Onko soolomatkailu no vai go?

torstai 22. tammikuuta 2015

Pikalomalle Bruggeen

Saksaan palaamisen jälkeen minulla on ollut hirmuinen himo lähteä viikonloppumatkoille. Vieressä olisi kasa minulle tuntemattomia kohteita, kuten Amsterdam, Luxemburg, Bryssel, Hampuri, Frankfurt ja monta muuta. Nyt vihdoinkin varasimme, hieman poikkeuksellisella tyttöporukalla, junat ja hostellin Bruggeen (Bruges), Belgiaan. Lähdemme hieman reilun kahden viikon päästä aikaisin lauantaina ja palaamme sunnuntai-illaksi kotiin. Matkat ja majoitus Bruggeen eivät olleet ihan halvimmat, mutta alle 80 eurolla selvitään (per henkilö).

Brugge on Belgiassa oleva suhteellisen pieni kaupunki. Pienestä koostaan huolimatta tällä keskiaikaisella kaupungilla pitäisi olla paljon annettavaa. Kaupungin läpi virtaa useita kanaaleita ja vanhakaupunki kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kauniin kaupungin lisäksi odotan ensimmäiseltä Belgia-kokemukseltani vohveleita ja hedelmäolutta (fruit beer). 

Olen itse hirmu innoissani reissusta! Onko teistä kukaan käynyt kyseisessä kaupungissa? Osaatteko suositella jotain belgialaisia herkkuja?

tiistai 20. tammikuuta 2015

Helppo kesäkurpitsalasagne

Jos joku kysyisi minulta juuri nyt lempiruokaani, vastaisin salamana sen olevan kesäkurpitsalasagne. Kesäkurpitsalasagnessa a.k.a karppauslasagnessa yhdistyy arkiruoan helppous, lapsuudesta tutun sunnuntaiherkun maku ja tammikuun terveyspirkkojen (eli minun) vouhotus. Olen nyt jo toista kertaa peräkkäisinä kokkauspäivinäni napannut vuoallisen tirisevää terveysruokaa uunista ja kiskonut sen ennätysvauhdissa napaani. Ja koska herkku on niin hyvää, ettei kuvatuksi saa, on kuva poimittu healthyrecipesblogs -blogista


Usein kesäkurpitsalasagneen tehdään myös juustokastike, mutta koska arkena harvoin on aikaa alkaa kikkailemaan, on tästä reseptistä tullut aika vakio. Ja vaikka versioni on täysin juustoton, maistuu se taivaalliselle!

Kesäkurpitsalasagne nälästä riippuen 2-3 henkilölle:

1 iso sipuli
2 isohkoa porkkanaa
250g jauhelihaa
3 dl paseerattua tomaattia / tomaattimurskaa
Mausteita, kuten oreganoa, suolaa, mustapippuria, basilikaa
2-3 kesäkurpitsaa
1-2 dl ruokakermaa (itselläni kovassa käytössä soija-, riisi- ja kaurakermat)

Pilko sipuli ja raasta porkkanat pannulle. Paistele, heitä jauheliha sekaan, ruskista, kaada tomaattimurskat seokseen ja mausta. Leikkaa kesäkurpitsat pituussuunnassa ohuiksi levyiksi. Jos omistaa paksuja siivuja tekevän juustohöylän niin kannattaa kokeilla, sillä saa varmasti helpommin ja sormet ehjänä tehtyä 'lasagnelevyt'. Laita pohjakerros kesäkurpitsaa vuokaan, jauhelihaseosta kerros, taas kesäkurpitsaa, jauhelihaa, kesäkurpitsaa... Kaada lopuksi ruokakerma kootun lasagnen päälle. Jos villiksi ryhdyt, niin ripottele päälle vielä juustoraastetta. Paista noin 200 asteessa, 40-45 minuuttia, kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt. Anna jäähtyä, maistuu jopa parhaalta seuraavana päivänä.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Muutto maaliskuussa

Kun muutin nykyiseen jaettuun asuntoon, tiesin että maaliskuussa kämppisteni kaverin palatessa vaihto-opiskelemasta, minun on muutettava pois. Luulin päättäneeni muuttaa yksiöön, kunnes taas kerran muistin soluasumisen hyvät puolet. Ei tarvitse ostaa isoa kasaa huonekaluja, pesukonetta tai muita kodinkoneita. Ei tarvitse tehdä pitkiä vuokrasoppareita ja nopeat päätökset ovat helpompi toteuttaa. Yksin olisi kiva asua, mutta tämän hetkiseen elämäntyyliini se ei ehkä vielä sovi.

Ehdin jo hieman stressaantua muutosta, sillä sen piti tapahtua ollessani Aasiassa. Sain nyt siirrettyä muuttopäivän maaliskuun alkuun, joten minulla on jopa kaksi viikkoa aikaa sopeutua uuteen kämppään ennen lähtöä. Iso osa stressistä kuitenkin hävisi eilen, kun sain ilokseni puhelun asunnosta, jota olin käynyt katsomassa. Se oli alusta asti sellainen, jonka olin todella halunnut. Tiesin olevani vahvoilla, sillä tuleva (putkeen jo neljäs miespuolinen) kämppikseni ilmoitti haluavansa parantaa englannin kielen taitojaan. Ehdin siis käydä katsomassa vain yhtä kämppää ja heti nappasi! Aion kuitenkin stressata vielä torstaihin asti, kunnes sopimus näyttää hyvältä ja nimet on paperissa. 

Muutan nyt lähemmäs työpaikkaa, aivan erään metroaseman viereen. Minulla on nyt ollut todella hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, mutta voisin väittää niiden olevan jatkossa vieläkin paremmat. Jatkossa minulla on myös useita ruokakauppoja huomattavasti lähempänä. Muun muassa kokemukseni perusteella Saksan halvin ruokakauppa Aldi on vain 2 minuutin kävelymatkan päässä (!!) ja vieressä löytyy huomattavasti kalliimpi, mutta erittäin laajalla valikoimalla oleva Edeka. Miten ruokakauppojen läheisyys voikaan tehdä ihmisestä näin onnellisen? Kauppojen lisäksi myös kävelymatka vanhaankaupunkiin lyhenee ja suuri osa trivagolaisista asuu lähettyvillä. Asunnossa on isot makuuhuoneet, keittiö, kylppäri, olkkari ja iso parveke, joka jatkuu koko keittiön ja olohuoneen seinän verran. Jo käydessäni katsomassa kämppää mietin, kuinka kesällä viikonloppuisin istun parvekkeella aamupalalla, ehkä kirjaa lueskellen. Tai kuinka illallistan jonkun kaverin kanssa kesäisessä illassa. Ainut ongelma on se, että asuntomme on ylin ja parvekkeella ei ole katosta. 

Olen tykännyt ihan hirmuisesti nykyisistä kämppiksistä ja tästä asunnosta, mutta olen myös aika innoissani muutosta. En ehkä siitä, että pitää muuttaa, vaan siitä että pakollisen muuton edessä onnistuin saamaan näin täydellisen kämpän! 


Vasemmalla minun huone, keskellä parveke keittiön ovesta hiljaiselle sisäpihalle, oikealla olohuone

lauantai 17. tammikuuta 2015

Minun päivä

Useat muutot ovat kehittäneet minussa kyvyn tehdä oikeastaan mitä vain yksin. Aina ei ole ollut ihmisiä ympärillä ja on täytynyt turvautua omaan, laadukkaaseen seuraan. Voin siis oikein hyvillä mielin lähteä reissuun, oleskella, viettää viikonloppuja, käydä kävelyillä, tehdä oikeastaan mitä vain yksin. Etenkin shoppailla. Nyt kun olin kaikkina arkipäivinä jatkuvasti menossa ja ympärilläni ihmisiä, mieleni voimakkaasti vaati juuri tätä itsekseen olemista. Tänään aamulla siis herättyäni lähdin usean lauantaini kohokohtaan, eli spinningiin. Sen jälkeen kävin kaupassa, siivosin asunnon, makasin juuri imuroidulla karvamattolattialla, menin shoppailemaan, istuin ikuisuuden Starbucksissa, ostin täydelliset korolliset nahkanilkkurit ja tein kesäkurpitsalasagnea. Ja kaikki tämä oman itseni kanssa. Kylläpä vaan oli mieltä virkistävää!


Nyt lähden suomalaisessa seurassa muutamalle oluelle. Ei ihan suunnittelemani alkoholiton tammikuu, sillä tällä viikolla on istuttu useimpina iltoina muutaman viinilasillisen tai siiderin edessä. Lupasin nimittäin tänä vuonna sanoa enemmän 'Kyllä!' asioille ja etenkin, jos minua pyydetään jonnekkin!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Sunnuntaikävely

Jotenkin jännästi tuo Rein-joen varsi kutsuu minua luokseen, kun on aika suunnata juoksulenkille tai kävelylle. Olen kiertänyt sen ympärillä olevia reittejä useasti ja jättänyt varjoon kaikki Düsseldorfin isot ja kauniit puistot. Eilen aamulla kuitenkin suuntasin poikkeuksellisesti 30 minuutin kävelymatkan päässä oleviin Südparkiin ja Volksgarteniin. Sää oli toissapäiväisen 13 asteen jälkeen huomattavasti viileämpi ja erittäin tuulinen, johon en valitettavasti osannut vaatetuksellani varautua. 

Kesken kierrostani löysin Südparkin kulmasta minifarmin täynnä erilaisia eläimiä. Ihanaa miten pässit, lampaat ja muut eläimet saivat kaikki lapsesta vanhuksiin hymyilemään. Tykkään muutenkin hirmuisesti, kun lenkeillä saa hymyjä ja tervehdyksiä kanssakulkijoilta. Kaikki nuo iloiset naamat tuolla kävelyllä piristivät sunnuntaitani. Rauhallisista aamukävelyistä pitäisi todellakin tehdä tapa!


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pannukakku succé

Yksi uudenvuoden päätöksistäni oli tehdä tietynlaisesta ruokavaliosta elämäntapa. En seuraa trendejä, en mieti kaloreita ja ravintoarvoja (liikaa), pyrin hyvään oloon ja syön juuri sitä, mikä sen minulle tekee. Eniten tämä päätös vaatii itsekuria olla tarttumatta hetken mielijohteesta ruokiin, jotka maistuvat himskatin hyviltä, mutta tekevät minulle hetken päästä tukalan olon. Marraskuussa kokeilin gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota, joka aluksi teetti vaikeuksia. Mutta koska pitkään vaivanneet kummat olot ja myös vajaana toimiva kilpirauhaseni voivat paremmin ilman tiettyjä ruoka-aineita, päätin lähteä kokeilemaan josko tästä oikeasti saisi toimivan elämäntavan. Saksaan paluun jälkeen touhu on lähtenyt hyvin käyntiin. Ja tämä aamu lähti vielä paremmin käyntiin, sillä aamukävelyn jälkeen tein pitkästä aikaa kookosjauhoja käyttäen paksuja, kuohkeita amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Koska pelkistä kookosjauhoista tehdyt letut lähes poikkeuksetta hajoavat pannulla, lisäsin taikinaan uutta leivonnan lemppariani, kikhernejauhoa. Johan pysyi kasassa ja paistui (hyvällä pannulla) oikeastaan öljyttä!


Viiden pienehkön pannarin taikinaan tuli (suunnilleen):

1,5 dl kevyt kookosmaitoa
2 munaa
Steviaa maun mukaan 
1 tl kaardemummaa 
1,5 rkl kookosjauhoja
Kikhernejauhoja, kunnes taikina on paksua

Sekoita kaikki muu paitsi jauhot vimmatusti yhteen. Lisää jauhot kevyesti käännellen. Molemmat jauhot imevät itseensä nestettä, joten pienen odotuksen jälkeen taikinasta tulee aika paksua. Ja sitä se saakin olla. Paista paksut letut öljyssä, tai kokeile ilman. Nokare hunajaa kuumina höyryävien paksujen lettujen päälle ja a vot!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ich spreche ein bisschen Deutsch

Tein vuoden vaihteessa aika ympäripyöreitä lupauksia, mutta nyt vihdoinkin voisin lisätä listaan jotain konkreettisempaa. Aion oppia saksaa. Vihdoinkin lähes 7 kuukauden jälkeen viime torstaina istuin trivagon järjestämällä saksan kielen alkeiskurssilla. Ensimmäisellä tunnilla tietysti opeteltiin esittelemään itsensä, mitä kieliä puhuu ja mistä tulee. Opin myös Saksassa elämääni helpottavat aakkoset. Usein lääkäriaikoja varaillessa se itse varausprosessi on lähennellyt mahdotonta, sillä nimeni ymmärtäminen sanomalla ja englanniksi tavaamalla on ollut Yes I speak little English -ihmiselle vaikea ymmärtää. Olen aikonut oppia aakkosten ääntämisen saksaksi ensimmäisestä lääkärin varauksesta asti, mutta aina seuraavaa puhelua soittaessa huomannut, että taas se unohtui. Ne onnekseni lähentelee nii paljon suomen kielen aakkosia, että paljon opittavaa ei ole. 

Toinen arkinen asia, jonka otin itse esille tunnilla oli bitte -sanan käyttö. Olen ymmärtänyt sen juuri Ole hyvä -muodossa. Mutta koska suomen kielessä emme käytä "pleasea", olin hieman hämääntynyt. Mehän vastaamme esimerkiksi kaupassa kuitin tarjoamiseen, että Kyllä, kiitos, kun taas saksankielessä torstaina oppimani mukaan täytyy käyttää juuri sitä englannin Yes, please. Tästä lähtien kuittia tarjotessa tajuan siis vastata, että Ja, bitte! Tämäkin asia olisi selvinnyt varmaan ikuisuus sitten tutuilta kysymällä, mutta jotenkin se tuli mieleen vasta tunnilla. Moni arjessa kohtaamani asia siis varmaan helpottuu ja selkenee, kun opin edes hieman tätä kieltä. 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Väsynyt, mutta onnellinen

Heräsin aamulla 03.27, unta oli takana hurjat kaksi tuntia. Ajatus pakkasesta, pimeydestä ja kodin mukavuudesta lähtemisestä ei houkutellut sitten yhtään. Pitkästä aikaa oli kuitenkin mukavan levollinen, jopa odottavainen olo lennon aikana. Olen joskus itkenyt silmät päästäni lentokentillä, kyynelehtinyt vielä koneessa ja kiukutellut, että miksi ihmisen on pakko tehdä itselleen tällaista, jos se kerran näin pahalta tuntuu. Tällä kertaa ei kuitenkaan kiukuteltu ja laskun jälkeen herätessäni keskellä kuivaa, aurinkoista ja todella keväistä Düsseldorfia, olo oli aika onnellinen. Menin kentältä suoraa töihin ja katselin 15. kerroksen ikkunoista kuinka aurinko ei laskenutkaan puoli neljältä, vaan melkein kaksi tuntia myöhemmin. Moikkailin tuttuja, kyseltiin kuulumisia ja toivoteltiin hyviä uusia vuosia. On oikeastaan ihan kiva olla takaisin.


Maisemat koneesta Helsingin yllä, auringon noustessa olivat aika upeat. Onneksi tajusin kurkata ikkunasta ulos, ennen kuin vajosin kahden tunnin koomaan.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Takaisin Saksaan

Heräsin tänään aurinkoiseen aamuun ja tuijottelin sängyssä aivan pääni vieressä olevasta ikkunasta lomani aamuina tutuksi tullutta lumista pihaa. Ei tehnyt mieli nousta, sillä tämä olisi viimeinen aamu pitkään aikaan, kun näkisin tuon saman tutun maiseman. 

Vaikka Suomesta lähtö ja lomalta arkeen paluu tuntuukin taas kerran lähes ylitsepääsemättömän tympeältä, niin onneksi Saksassa odottaa jännä kevät. Ensin mietin, että eihän tässä ole muita tapahtumia ja reissuja, kuin matka Kaakkois-Aasian, kunnes Anna muistutti myös helmikuussa olevista karnevaaleista. Karnevaalit, etenkin Rein-joen varrella olevissa kaupungeissa, ovat erittäin merkittävä tapahtuma Saksassa ja juhlahumua jatkuu useamman päivän. Alkuvuodesta olisi tarkoitus vihdoinkin käydä myös Amsterdamissa, joka on Düsseldorfista vain muutaman tunnin junamatkan päässä. Myös Belgia ja Luxemburg olisivat aivan vieressä. Maapallon kartoituksen lisäksi ajatus pitenevistä päivistä ja sulista kaduista kummasti nostatti Saksaan paluu intoani. Ja vaikka ulkona onkin tänään nätti aurinkoinen pakkaskeli, niin kyllä tuo lähes -20 astetta saa minut odottaamaan innolla nopeasti lämpiävää kevättä.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

PAKKAUSVINKKEJÄ REPPUREISSUUN

En ehkä vielä nimittäisi itseäni reppureissaajaksi, sillä pidempiä reissuja minulla on takana vasta yksi. Jos jotain kuitenkin opin kolmen viikon aikana Vietnamissa, niin se on se, että pakkaa fiksusti. Silloin ajattelin, että otan mukaan vain vaatteita, joilla ei ole merkitystä, sillä reissussa rähjääntyy. Tai ostan uusia tilalle ja heitän vanhat tilanpuutteen vuoksi pois. Päädyin kuitenkin kantamaan tuomani vaatteet mukanani, vaikken kaikkia päälleni edes laittanut. Mitä nyt siis aion pakata tulevalle reissulle? Mitä teen erilailla? Tässä muutama vinkki, lähinnä vaatetuksen suhteen.

1. Ota mieleisiä vaatteita mukaan, sillä teoriassa elät niissä koko reissusi ajan. Tai jos haluat ostaa vaatteita reissusta, niin älä pakkaa mitään Ehkä saatan käyttää tätä -asuja mukaan. Itse tosiaan vihasin kaikkia vaatteitani koko reissun, joka ajoittain latisti fiilistäni.
Ota myös ilmasto huomioon. Lyhyet, piukeat farkkusortsit saattavat olla Suomen kesällä tosimageet, mutta kuumassa ja kosteassa ilmastossa tiukat vaatteet ovat viimeinen asia mitä haluat miettiä. Olen itse pohtinut viime päivinä hirmuisesti reissun vaatetusta ja laitoin juuri Asokselle tilaukseen löysän playsuitin ja ohut olkaimisen topin. Vaatteiden löysyyden lisäksi varmistin että niiden materiaali on kuumallakin säällä mukavaa. 

2. Pakkaa mukaan tummia sävyjä. Tähän pätee tuo reissussa rähjääntyy -ajatus. Kuvittele itsesi pitkälle bussimatkalle, hiekkasafarille tai tuuliselle rannalle. Kuvittele siihen pölyiseen tilanteeseen kaulalle valuva hiki ja valkoinen paita. Vaaleat vaatteet likatahroilla tai jatkuva pyykkäys eivät reissufiilistä nostata. Tämän vuoksi Asokselle lähtenyt tilaukseni olikin aika mustaa (pidän kyllä lähes aina muutenkin mustaa), vaikka se ei kuumassa suositelluimpia sävyjä ehkä olekaan. 

3. Ota mukaan jotain lämmintä. Jos olet menossa maahan, jossa lämpöasteet pyörivät lähempänä +30 niin villapaitoja tuskin tarvitsee. Itse kuitenkin koin avattavan hupparin käteväksi pitkillä bussimatkoilla ja voimakkaasti ilmastoiduissa tiloissa. Tulevalla matkalla aion ottaa mukaani viime reissulta ostamani löysät, pitkät reppureissaushousut. Niitä ostan varmaan reissusta vielä lisääkin.

4. Pakkaa vain muutamat kengät, joilla voi kävellä, istua baarissa, käydä syömässä, olla rannalla ja tehdä oikeastaan mitä vain. Viime reissun loppupuolella minulta varastettiin kaikki kengät, lukuunottamatta sillä hetkellä jalassa olevia varvassandaaleja. Huomasin kuitenkin eläväni sandaaleissa, joten se ei haitannut. Tällä lomalla otan mukaan musta-valkoiset citylenkkarit ja Thaimaaseen päästyä ostan varvassandaalit. Niillä uskon selviänäni kaikesta. Ja nyt aion lukita nekin säilytyskaappeihin!

5. Hattuja ja huiveja suojaamaan auringolta. Oli se lämmin aurinko iholla kuinka ihana tunne vain, moni sattuu polttamaan itsensä reissussa. Myös auringonpistokset kuumassa ilmastossa eivät ole harvinaisia. Ota kevyitä huiveja tai päähineitä suojaamaan päätäsi ja olkapäitäsi. 


Vaatteiden lisäksi rinkka täyttyy todella nopeasti kaikenlaisesta pienestä. Itse ottaisin mm. lukemista ja musiikkia, sillä pitkillä bussimatkoilla tai lennoilla saattaa olla välillä pitkästyttävää. Oma rentouttava musiikki oli myös aika toimiva vaihtoehto bussimatkoilla, joilla soitettiin lähes poikkeuksetta jytisevää ja rätisevää konemusaa aamusta iltaan. Myös jonkinlainen, vaikka ihan pieni pyyhe, munalukko, käsidesi, desinfioivat käsipyyhkeet ja erilaiset lääkkeet ovat mahdollisesti tarpeellisia. Lukkoa saatat joissain kohteissa tarvita huoneessa olevien säilytyskaappien lukitsemiseen. Tätä listaa voisi jatkaa kyllä loputtomiin; aurinkorasva, aurinkolasit, muistikirja, kynä..

Olisiko muilla reissaajilla lisätä tärkeitä ja hyödyllisiä pakkausvinkkejä tähän listaan? Nyt tämän postauksen jälkeen viimeistään olisin jo ihan valmis pakkaamaan rinkan ja suuntaamaan kentälle!

perjantai 2. tammikuuta 2015

Joululoma kuvina

Instagram-tiliäni seuraavat ovatkin jo nähneet osan näistä kuvista. Tässä kuitenkin palasia joululomaltani Suomessa, joka on jo valitettavan lähellä loppua. Sunnuntaina saapuu serkkutyttö lomani viimeisiksi päiviksi meille ja tiistaiaamuna lähden jo aamukuudelta kohti Düsseldorfia. Nyt on sellainen olo, että vaikka olenkin oikeastaan koko loman ollut vain vanhempieni luona maalla, niin kyllä tätä voisi jatkaa vielä piiiitkääään!


1. Ensimmäinen aamu, toivomusteni mukaisesti luminen. 2. Heti sängystä noustua äitin ihana juoksutakki päälle ja takkiin sopivat lenkkarit jalkaan. Kyllä vaan pakkanen tuntuikin vaikealta lenkki-ilmalta. 3. Seuraavana aamuna alkoi odotettu hemmottelupäiväni: ensin pitkä vyöhyketerapia ja sen jälkeen kampaajalle, joka ymmärsi täysin mitä halusin. Luonnollinen liukuvärjäys ja kerrankin ei liikaa latvoista. Minulle vieras kampaaja ja ensimmäinen tyytyväinen käynti vuosiin!


4. Vuotuinen piparkakkutalo projekti. Aina joutuu aluksi hieman kiukutella, kun taikina jää pöytään kiinni ja seinät ovat ihan mutkaiset. Tuttuun tapaan liimasimme isän kanssa yhdessä mökin pystyyn. 5. Joulukuusi on minulle yksi joulun tärkeimmistä asioista. Tänä vuonna koristelu oli klassisempaa ja kaukana siitä lapsuusvuosien Mitä enemmän ja sekavampi, sitä parempi -tyylistä. 6. Jouluillallinen. Jotenkin tänä vuonna en syöny palaakaan kinkkua. Laatikot ja puuro kyllä maistuu aina.


7. Vanhojen joulujen muistelua. Tänä vuonna otettiin päivitetty versio perhepotretista. Tuo kuva on otettu 19 joulua sitten. 8. Pakkanen, lumi ja käsittämätön auringonlasku ovat vain todella upea yhdistelmä. 9. Sauna. Täytyykö muuta sanoa? Kunnon löylyjä on ollut ikävä ja niistä on kyllä tällä lomalla saanut nauttia lähes joka päivä.


10. Aloitimme yläkerran varastojen siivousurakan koko perheellä. Ihania muistoja ja tuhottoman paljon roinaa. Ollaan jo loppusuoralla ja tavaraa on jäljellä ehkä neljännes. 11. Flunssailin pitkän aikaa. Sitten oli pakko lähteä Vaasaan tyhjentämään alkulomasta varattua kirppispöytää. Päässäni veljen tyttöystävän tekemä ihana pipo ja huulissa punaa. Aika luksusta pyjaman ja flunssan jälkeen. 12. Lumiset, aurinkoiset automatkat. Kaunis tämä Suomen (luminen) talvi.


13. Lisää siivousurakan tuomia muistoja. Kuulen aina tuon päivän kuvia nähdessäni, kuinka olin hämilläni ja peloissani jalkoja kutittavasta nurmikosta. 14. Uusivuosi Tampere-tyttöjen kanssa Ikaalisten läheisyydessä, keskellä ei mitään. Ihanat 24 tuntia.  15. Lohipiirakka piristämään meidän perjantaita. Uudenvuoden kunniaksi tietysti hieman kevyempi  versio, vaikka who cares