keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

ELÄMÄÄ SAKSAKSI

Monta sanaa saksaa, itseltäni vieno hymy ja nyökkäys. Ai nyt nainen nauraa, naurahdan itsekkin. Mielessäni pyörii vaihtoehtoja miten pääsisin livahtamaan pois paikalta. Apua, nyt nainen kysyykin jotain. Suustani tulee nopea ja hieman häpeällinen Sorry, I don't speak German -toteamus.

Tämä kaava on vahva osa arkipäivääni. Toteamus pitkistä jonoista kassalla, valitus suihkujen surkeudesta kuntosalin pukkarissa, kysymys suunnasta keskellä katua. Välillä ymmärrän jotain ja usein kontekstista on helppo arvata. Nuorelle ihmiselle onkin helppo todeta, etenkin näin kansainvälisessä kaupungissa, että valitettavasti en puhu saksaa. Hyvin usein sieltä saa sujuvan vastauksen englanniksi. Mutta mites toimia, kun vastassa on iäkkäämpi henkilö? Tietysti hänkin voi osata englantia, mutta todennäköisyys on hyvin usein pienempi. Usein myös tyydyn hymisenään, naurahtelemaan ja nyökkäilemään, jos tilanne ei välttämättä vaadi suurempaa kommentointia osaltani. Kamalat jonot täällä. Myötätuntoinen hymy ja nyökkäys. Missä on päärautatieasema? Osoitus kädellä oikealle. 


Jotain on tullut opittua 10 kuukauden aikana, mutta ei minusta vieläkään ole kamalasti kommunikoimaan. Ehkäpä joku päivä, jos tänne pidemmäksi jään.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

SUOMI KAUNEIMMILLAAN

Ajoittain tulee puhetta Suomesta, millainen se on kohteena, milloin sinne kannattaa matkustaa sekä mitä nähdä ja tehdä. Etenkin nyt kun työskentelen jatkuvasti matkustavien ihmisten kanssa, saa aina välillä kertoa Suomen matkatärpit. Olen aika hyvä puhumaan kesäisen Suomen puolesta ja usein sanonkin, että jos menet, niin mene kesä-heinäkuussa. Tai jos pitää lumesta ja kylmyydestä, lähde helmikuussa. Mutta kesät, ne ihanat Suomen kesät.. Silloin yöt ovat kauniin valoisia, järvet ehkä jo lämpimiä ja Suomi näyttää todellakin parhaat puolensa. Kerron Itä-Suomen järvimaisemista, Tampereella sijaitsevasta Pyynikin tornista ja Helsingin nähtävyyksistä sekä meren läheisyydestä. Kerron kuinka valoisina öinä on ihanaa mennä yöuinnille tai kuinka saunasta kirmataan viileään järveen useita kertoja putkeen. Ja jos matkailijalla on aikaa, täytyisi hänen tietysti suunnata myös Lappiin. 

Eilen taas kerran vedin pientä mainospuhetta Suomesta. Painottaakseni kotimaani kauneutta, kaivoin pitkästä aikaa kesän 2011 kansiosta kuvia Itä-Suomen reissulta. Fiilistelin niistä jo yhden instagramiini ja innostuessani aloin kaivelemaan kuvakansiota muiltakin Suomen kesiltä. Kuvista päätellen auringonlaskut sekä järvimaisemat ovat mieleeni. Mitä te suosittelisitte Suomeen matkustavalle?

lauantai 25. huhtikuuta 2015

HELLO WEEKEND

Hirmuisesti matkapostauksia viime aikoina, eikä sanaakaan arjestani. Ja vielä saattaisi olla jotain Aasia-juttua kerrottavana, jos teitä kiinnostaa? Mutta niin, mitäs tänne tällä hetkellä kuuluukaan..

Hanna oli viihdyttämässä viikkoani vielä keskiviikkoaamuun asti. Syötiin burgereita ja meksikolaista. Heräilin kreisiaikaisin töihin (joo, nykyisessä elämässäni klo 8 toimistolla on harvinaista) ja olin iltaisin ihan poikki. Nukahdin tiistaina jo kahdeksalta, ja keskiviikkona sekä torstaina ennen kymppiä. Aikaiset nukkumaanmenot kuuluvat arkeeni yhtä heikosti kuin aikaiset työaamutkin. Nyt kuitenkin vihdoinkin tuntuu, että Hampurista peräisin olevat univajeet on kurottu kiinni ja ensi viikosta tulee energisempi.


Tänään heräsin pitkästä aikaa aamupäivän spinningiin, vaikka eilen istuttiin oluella vielä puolelta öin. Spinningkenkien korjaus pitkän tauon jälkeen vaan jännästi motivoi polkemaan. Spinning-tunnin jälkeen saunaan ja nopea aamupala kotona, ennen boxing-treenejä trivagolaisten kanssa. Sen jälkeen halusin vain ruokaa ja nukkumaan. Hitsi, että laiskat viikonloput ilman liiallista ohjelmaa on joskus vaan niin jees!

torstai 23. huhtikuuta 2015

PERUSARKI VAI REISSAAMINEN?

Olen hieman sellainen levoton matkailija, että välillä elämäni pyörii todella vahvasti ajatuksella reissusta reissuun. Aina kuitenkin mediassa puhutaan siitä, kuinka tärkeää olisi nauttia ihan siitä tavallisesta arjesta. Viime kuussa myös Hesarin blogaaja Maaret Kallio kirjoitti arjen olevan se vaikein extreme-laji. Teksti on kuitenkin vahvasti ei-sinkun näkökulmasta ja siitä nousee esille sanoja, kuten rakas, kumppani, lapsi, kulta. Vaikka näistä en mitään omaakkaan, voin kompata hänen ajatuksiaan kyseisessä artikkelissa. Ajoittain minusta tuntuu, että arkinen pakerrus käy todella tylsäksi ja kuivaksi, kaikessa hölmöydessään jopa hitusen haastavaksi. Aamulla soi kello, salille jumppaamaan, töihin, töistä saksan tunnille, kotiin, nettisarjoja, nukkumaan... All day, every day. Tosin onneksi ei sentään urheilua ja etenkään saksaa joka päivä.  Ja joskus menen syömään, on team event tai näen kavereita.

Oma perusarkeni ei siis oikeasti ole haastavaa, sillä sitä määrittävät vain arkiduuni ja minä. Jos en halua nousta lauantaiaamuna sängystä, en nouse. Jos en oikeasti tahdo kävelylle, en mene. Minua ei ole sängystä tai ovesta ulos riuhtomassa minkään sortin elävä olento; ei mies, lapsi eikä lemmikkieläin. Silti minä elän vahvasti matkustamiselle, joka vie minut pois perusarjesta. Vai onko kyse sittenkin juuri siitä, että kun nämä arjen kulmakivet puuttuvat ja elämäni on isolla mittakaavalla niin levotonta. Ja samalla siitä ehkä puuttuu juuri sitä jonkunlaista ihmiskontaktia? 

Kun palaan reissusta, keksin usein uusia reissuja minne lähteä. Haen jatkuvasti sitä fiilistä, että kohta mennään. Lasken päiviä ja hypetän tulevia suunnitelmia matkakumppaneideni kanssa. Usein selailen ravintoloita, hotelleja ja kaikkea reissuun liittyvää useana päivänä jo paljon ennen lähtöhetkeä. Joskus jopa katselen ja vertailen lentoja ympäri Eurooppaa ihan aikani kuluksi. Minne menisi seuraavaksi? Onnekseni elän tällä hetkellä suhteellisen ideaalissa tilanteessa matkustamista ajatellen; lomia saa joustavasti, rahaa kilahtaa joka kuukausi tilille ja asun keskellä Eurooppaa. Joten eikun seuraavat lennot varaamaan, että on jotain mitä odottaa ennen Suomen lomaa!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

VIIKONLOPPU HAMPURISSA

Kuten Berliinissä, myös Hampurissa tuntui olevan jokaiselle jotakin. Moni (etenkin saksalainen) kehuu kaupunkia todella paljon, toiset taas eivät tykkää sen paikoitellen sotkuisesta tyylistä. Viikonlopun mittaisen pintaraapaisun aikana mekin huomasimme kaupungilla olevan monta puolta. Vastapainona alueille, joilla talojen seinät peittyvät graffitimaalauksiin, löytyy kaupungista tyylikkäitä liikkeitä ja pieniä kahviloita. Etenkin tuona aurinkoisena sunnuntaina Alster -alue ja satama tuntuivat olevan ihmisten suosiossa.

Vaikka Hampurilla olisikin siis ollut paljon tarjottavaa, löysimme itsemme toistuvasti St Paulin alueen kahviloista ja pieniltä kaduilta. Myös Sternschanze, eli Tripadvisorin mukaan se alternative -alue upposi meihin. Pidimme myös Reeberbahnista, jonka sivukadut toimivat lauantaiyönä oikein hyvin aamuseitsemään asti.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

KOH RONG SAMLOEM

Vietimme Aasian reissullamme kolme todella seesteistä päivää Koh Rong Samloem -saarella. Kyseinen saari sijaitsee vain 22 kilometrin päässä Sihanoukvillestä Kambodzan rannikolla. Silti se on kuin toinen maailma, jossa yhteys ulkomaailmaan on todella rajattu ja sähköt sekä vesi toimivat vain hetken päivästä. Saaren uskomattomat valko- sekä keltahiekkaiset rannat ja kirkas vesi takaavat paratiisimaisen kokemuksen. Jopa usealla Thaimaan saarella käyneelle Annalle Koh Rong Samloem taisi olla aika upea kokemus. 


Yövyimme hiljaisella Sunset Beachillä, josta löytyi vain muutama majoitusvaihtoehto sekä sukellusyritys. Saaren toiselle puolelle, isommalle ja turistisemmalle (silti todella hiljaiselle) puolelle kulkee maista speed boateja vähän väliä, kun me taas matkasimme lähemmäs 3 tuntia aalloilla keikkuvalla paatilla, joka kulki vain kerran päivässä. Olisimme tietysti voineet ottaa sen 40 minuutin speed boatin toiselle puolelle saarta, mutta reilun puolen tunnin kävely saaren halki viidakossa, siinä helteessä ja suhteellisen haastavassa maastossa, ei ollut kovin innostavaa eikä suositeltuakaan.


Saarella voi tehdä mm. sukellusmatkoja ja snorklata. Itse keskityimme vain vedessä lillumiseen, aurinkoon ja oleskeluun. Yhtenä päivänä kuljimme viidakon halki ensin toiselle puolelle ja sieltä vielä rauhalliselle Lazy Beachille, jota meille oltiin suositeltu. Iltaisin menimme jo yhdeksän jälkeen nukkumaan, sillä auringon laskiessa meillä oli tekemisenä vain oleskelu bungalowissa tai ravintolassa. Tulipahan taas lapsuuden Piirrä ja arvaa sekä Hirsipuu -pelit tutuiksi.


Kaiken kaikkiaan Koh Rong Samloem oli mahtava kokemus. Yksi selkeästi lempparikohteitamme viime reissulla! Koh Rong Samloem on myös huomattavasti hiljaisempi ja rauhallisempi lähellä olevasta Koh Rong -saaresta. Itse emme menneet ollenkaan Koh Rongille ja tapaamamme brittitytöt kertoivatkin, että se saari ei ollut mitään verrattuna tähän upeaa, hiljaiseen paratiisiin.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Latausviikonloppu

Kun ensin vietti jonkun seurassa yli kolme viikkoa putkeen, tuntui yksin oleminen aluksi hieman hassulta. Tänä viikonloppuna olen kuitenkin nauttinut itsekseen olosta ihan hirmuisesti. Eilen urheilin, kävin laittauttamassa geelilakkaukset kynsiin, shoppailin ja istuin kahvilassa ikuisuuden läppärin kanssa kirjoittamassa eilistä postausta Siem Reapista. Katsoin viime yönä jopa kaikki Au Pairit Los Angelesissa -sarjan jaksot! Tänään vuorostaan olen ottanut huoneeni siivouksen operaatioksi. Loman jälkeen kaikkialla on aina pienoinen kaaos, siihen kun lisäsi vielä huonosti järjestellyt tavarat muuton jäljiltä, tuntui siivousurakka koko viikon niin suurelta haasteelta. Sain perjantaina vihdoinkin myös verhot paikoilleen, eli olen saanut nauttia yöunista auringonnousua pidempään! Nyt kävellen salille, ulkona on ihana sää!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

SIEM REAP JA ANGKORIN TEMPPELIALUE

Kambodzan yksi varmimmista kohteistamme oli heti alusta asti Angkorin temppelialue. Tämä viidakon keskellä sijaitseva alue on kooltaan 400 neliökilometriä ja kätkee sisäänsä jopa yli tuhannen temppelin rauniot. Alueen tunnetuin temppeli, Angkor Wat, on 1100-luvulla sen aikaisen kuninkaan pääkaupungiksi ja valtiontemppeliksi rakennuttama vaikuttava rakennus.

Koska temppelialue sijaitsee vain noin 6 kilometrin päässä Siem Reapista, on siellä vieraileminen todella helppoa. Itse matkustimme Bangkokista lentäen Siem Reapiin, joka on selkeästi nykypäivänä Angkorin turismin ympärille rakentuva kaupunki. Itse koimme, että temppelialueen lisäksi kaupungissa oli todella vähän nähtävää. Jotkut matkailijat käyvät temppelialueella useampana päivänä. Me koimme yhden päivän täyttävän tarpeemme ja jatkoimme seuraavana päivänä matkaa. Meiltä jäi myös auringonlasku näkemättä, sillä olimme niin väsyneitä.


Aikomuksemme oli vuokrata pyörät, joilla kiertää temppelialue. Hostelliin saapuessamme meidät kuitenkin ylipuhui erittäin herttainen mies ja päätimme seuraavana aamuna hypätä hänen tuktukinsa kyytiin. Yleisesti ottaen hinnat vaihtelevat noin 15-20 dollarin välillä päivän kestävälle ajelulle, me kuitenkin maksoimme maailman mukavimmalle opas-kuskillemme hieman lisää. Jokaisen temppelin edessä hän vienon ujosti kertoi meille historiaa ja tietoa kyseisestä rakennuksesta. Päivän kuumetessa hän kaiveli meille vesipulloja kylmälaukustaan (ihan ilmaiseksi, olimme hieman hämillämme!). Lounaalle pysähtyessämme hän siirtyi kohteliaasti kauemmas meistä, kunnes pyysin häntä liittymään seuraamme. Selvisi, että hän oli vasta 30-vuotias ja naimaton mies lähikylästä. Häntä kiinnosti meidän itsenäiset elämämme Saksassa kaukana vanhemmistamme sekä Suomi. Ja lumi. Voiko sitä syödä?

Päivämme temppeleillä siis alkoi auringonnousun aikaan, jolloin pitkä jono tuktukeja ajoi temppelin lähelle ja käski ihmisten siirtyä pilkkopimeässä kohti Angkor Watia. Taskulamppua siis suosittelen! Sen jälkeen kiersimme tuktukilla ja kävellen erilaisia temppeleitä lähemmäs 8 tuntia. Lämpöä kohteessa sattui olemaan lähemmäs 40 astetta, joten tuktukin kyydissä istuminen tuntui miljoona kertaa paremmalta idealta kuin pyörät. 


Vinkkeinä siis tuktukilla matkustaminen, etenkin vuoden kuumimpina aikoina. Mukaan tarpeeksi vettä sekä olkapäät ja polvet peittäviä vaatteita (kuskimme käski ottaa t-paidat huivien sijaan, vaikka temppeleissä sitten hyväksyttiinkin huivit). Suunnatkaa kohteeseen auringonnousun aikaan ja koittakaa löytää paikka, jossa pääsette eturiviin, sillä ennen auringonnousua paikalle valuu sadoittain ihmisiä. 

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Lentoliput Suomeen

Tänään aamulla pienen hässäkän ja pitkän pohdinnan jälkeen sain vihdoinkin ostettua lennot Helsinkiin. Tuskin ikinä kyllästyn tähän lentolippukutkutukseen, joka käynnistyy heti varausvahvistuksen kilahtaessa sähköpostiin. Tämä kutkutus on aina tietysti hieman erilaista, kun kyseessä on kotiin meno. Tällä kertaa 10 päivän lomaan touko-kesäkuun vaihteessa saan mahtumaan niin hurjasti kaikkea; 3 kaupunkia, kasa kavereita, perhe, yhdet valmistujaiset, omat synttärit. Kyselin jo vanhemmiltani vitsillä, että mitäs minun synttereiksi keksivätkään. Iskä ehdotti samaa teemaa kuin viime vuonna,  kalastusreissua. Why not? Meren äärellä kesäisenä iltana Suomi on aika kaunis.



keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

BANGKOKIN KATTOJEN YLLÄ

Viimeisestä postauksesta voisi päätellä, että olemme yhä jumissa Kambodzan rannikolla. Mutta ei hätää, 13 tunnin bussimatka Sihanoukvillestä Bangkokiin meni yllättävän helposti ja selvisimme lopulta jopa Saksaankin asti. Tällä hetkellä on vielä hieman rytmi sekaisin, illalla ei haluaisi nukahtaa aikaisin ja silti aamulla alkaa heräilemään jo kuuden aikaan.

Arjen pistäessä hieman vastaan, on mukava palata viimeiseen iltaan Bangkokissa. Päädyimme ihailemaan Aasian reissun viimeistä auringonlaskua 38 kerroksesta. Halvan hintatason vuoksi tilasimme koktailien lisäksi vielä illalliset. Jos joskus suuntaat Bangkokiin, suosittelisin pyörähtämään Axis & Spin -baarissa. Lauantai-iltana auringonlaskun aikaan paikka oli ihanan hiljainen.