perjantai 31. heinäkuuta 2015

AURINKOA JA VESISADETTA

Nuo sanat kuvaavat tätä kesää erittäin hyvin, niin Saksassa kuin Suomessakin. Kaksi viikkoa sitten koettiin taas kovia helteitä Saksassa ja pelkäsin sulavani. Vain paria päivää myöhemmin seisoin Seinäjoella bussipysäkillä hihitellen parin minuutin rajun sadekuuron kastellessa minut ja muut bussia odottavat. Tässä tilanteessa Onnibussin viileä ilmastointi kuivasi sen, minkä kesä kasteli. 

Nyt Saksassa ollaan aika viileissä lämpötiloissa ja aurinkoa näkyy vain harvaseltaan. Monia ärsyttää, minua rauhoittaa. Eilen saksan tunnilla meiltä kysyttiin meidän lempparivuodenaikaa ja kerroin puolen vuoden aikana kertyneillä kielitaidoillani sen olevan Suomessa kesä ja Saksassa syksy. Koska Suomen kesä on sopiva ja Saksan syksy ihana. Eli tervetuloa elokuu ja Saksan suopea syksy!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

KUN LENTÄMISESTÄ TULI ARKISTA

Palasin maanantaina Saksaan. Ja olipa vaan hassua lentää parissa tunnissa tuo Suomi-Saksa väli. Sama kun olisi hypännyt Helsingissä junaan ja suunnannut Tampereelle. Olen tottunut välilaskuihin niin suorat lennot tuntuivat todelliselta luksukselta. Mutta täällä sitä taas ollaan, hieman flunssaisena.


Vaikka lento oli lyhyt, niin ehdin paljon pohtimaan. Mietin elämääni ja lentämistä. Lapsuudessani ei paljoa lennelty. Ennen täysi-ikäisyyttä taisin käydä kaksi kertaa ulkomailla. Muistan kuinka lukioreissulla kaveri muistutti minua mahanpohjassa tuntuvasta tunteesta. Sitä tunnetta fiilistelin vielä muutama kerta myöhemminkin koneen renkaiden irrotessa maasta.

Nykypäivänä ei paljoa enää fiilistellä. Suurin osa lennoista kuluu unessa. Usein jopa nukahdan ennen nousua ja herään kun muut matkustajat jo jonottavat koneesta ulos. Lennän myös lähes kaikki lennot yksin. Joko lennän Suomeen ja sen hetkisen asuinmaani väliä, tai sitten lentelen ulkomailla asuvien ystävieni luokse. Eli noilla lennoilla uni on paras seurani. Ellei lennolla tarjoilla ilmaista ruokaa, silloin pitää hieman kärkkyen torkkua.

Niin, jossain vaiheessa jännästä lentämisestä tuli arkista. Enää ei nappaa mahanpohjasta noustessa. Enää lentokentälle mennessä ei innostuksen puuskat ota valtaa. Taas kerran lentoon noustessa, tällä kertaa Helsingistä kohti Düsseldorfia mietin, kuinka tämä ei ole enää sen jännempää kuin junalla matkustaminen. Mitä nyt flunssaisen korvat naksuu ja maisemat ajoittain jännemmät.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

PERINTEINEN KALAREISSU

Olen aika surkea kalastaja, sillä en halua koskea matoihin. Enkä kaloihin. Silti tykkään ihan hirmuisesti olla veden äärellä ja jännittää, koska vapa alkaa nykiä. Olen ehkä vielä enemmän semmoisen perinteisen kalastamisen ystävä, jossa on se punavalkoinen koho, jonka uppoamista odotellaan silmät sikkurassa. Se se vasta jännää onkin!

Olemme nyt jo muutaman kerran viime vuosien aikana käyneet kalassa rannikolla. Ensimmäisellä kerralla tuli 30 ahventa vain parissa tunnissa. Seuraavalla kerralla ei yhtään. Eilen saimme muutaman. Ehkä niitä kalojakin tärkeämpää on se maisema. Ja kaakao. Ja eväsleivät. Ja karjalanpiirakat. Kotimatkalla tietysti vielä jäätelöt.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

KESÄN TOINEN REISSU SUOMEEN

Muutamia viikkoja sitten tuli suunnitelmiin pieni muutos ja vanhempieni reissu Saksaan peruuntui. Koska olin kuitenkin jo pyytänyt lomaa, niin päätin lähteä itse vanhempieni luokse. En ole vuosiin ostanut lentolippuja näin viime tipassa. Varattuani liput, tajusin että ensi viikollahan sitä jo mennään. Ja nyt huomenna sitä sitten mennään! Vietän Suomessa taas mukavat 10 päivää, joista osan työskentelen etänä ja osan nautin perheen ja ystävien seurasta. Viimeksi jäi Fazerit ja muurinpohjaletut syömättä, tällä kertaa täytyy sitten korjata tilanne.

Tänään olisi tarkoitus kuitenkin vielä nauttia Düsseldorfiin palanneista (kohtuullisista) helteistä. Ehkä se lomafiiliskin sieltä sitten tulee. Reinin varrelle on rakennettu taas muutamaksi viikoksi huvipuisto, jossa oluen juonnin lisäksi pääsee kokemaan vuoristoradan ja muita vempeleitä. Viime vuonna tyydyin vain kulkemaan tungoksessa ja juomaan olutta, josko tänä vuonna oikeasti sitten kokeilisi jotain laitteita!



maanantai 13. heinäkuuta 2015

VIELÄ HETKEKSI HAAGIIN

Kulunut viikonloppu on ollut osittain aurinkoinen ja sisältänyt mukavia juttuja piknikistä Reinin varrella aamulenkkiin uusilla alueilla sekä pitkään himoittuun Ben&Jerry's -jäätelöön. Haluan kuitenkin palata vielä hitusen verran Haagiin, sillä yksin reissatessa valokuvia tulee näköjään napsittua ainakin tuplana enemmän. 

Viikonloppureissun sunnuntai valkeni aurinkoisena. Aamulenkin jälkeen söin aamupalan ja roudasin kamat hostellilta rautatieasemalle. Saksassa asuvalle oli suurta luksusta se, että kaikki kaupat olivat auki sunnuntainakin. Kovan vesisateen yllättäessä suuntasin Mauritshuis -museoon ihailemaan pääasiassa Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta. Luin tuosta tunnetusta maalauksesta fiktiivisen kirjan joskus lukioaikoina ja sen vuoksi maalauksen näkeminen luonnossa oli tällaiselle ei-taideihmiselle hieno kokemus. 


Haagista jäi kaikenkaikkiaan aika hyvä fiilis, kiva ja monipuolinen kesäkaupunki!


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

KESÄLAUANTAI

Eilen istuttiin norjalaisen työkaverini kanssa Reinin varrella ja kierreltiin keskustassa. Lämpöasteet huitelivat taas jossain lähempänä kolmeakymmentä. Keskustassa oli siis tietysti todella paljon ihmisiä ja meninkiä. Ranskalaiset markkinatkin olivat saapuneet vanhaankaupunkiin. Kyllä kesä vaan muuttaa kaupunkia!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

SCHEVENINGEN - HOLLANTI

Scheveningen on tunnettu merenrantakaupunki Hollannissa. Kuulemani mukaan etenkin paikalliset suuntaavat sinne aurinkoisina päivinä, ja siltä se näyttikin. Googlen kuvahaku oli luonut mieleeni kuvan täpötäydestä rannasta, jossa ei mahtuisi edes liikkumaan. Onnekseni tilanne osoittautui paljon mukavemmaksi. Pyörällä sujautti Haagista Scheveningenin rantaan helposti mukavia puistoreittejä pitkin.

Sunnuntaiaamuna pakkasin vielä vesipullot pyöräkoriin ja kiidin alamäkiä pitkin Haagista Scheveningeniin. Aamukasilta ranta oli todella tyhjä, muutamia lenkkeilijöitä lukuunottamatta. Auringon noustessa, kenkien täyttyessä hiekasta ja kevyen tuulen puhaltaessa olo oli niin käsittämättömän rauhaisa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

VIIKONLOPPU HAAGISSA

Meillä on ollut netti kotona poikki jo useamman päivän, joten kuvien lataus on venähtänyt. Nyt sain vihdoinkin ladattua ensimmäisen osan kuvista tuskaisen hitaalla mobiiliverkollani. Toivotaan, ettei laatu kärsinyt kamalasti.. Oli vain pakko päästä jakamaan edes osa aurinkoisesta ja ihanasta viikonlopustani Haagissa!

Reissuun lähteminen ei tällä kertaa mennyt aivan putkeen, sillä heräsin sopivasti 20 minuuttia ennen junan lähtöä. Ihmiselle, joka ei koskaan nuku pommiin oli se aikamoinen shokki. Hetken epäuskoisena tuijotettuani kelloa, tajusin pompata ylös ja alkaa kiskomaan vaatteita päälle hirmuisella vimmalla. Ohimennen naputin äitille paniikkiviestin, että Apua äiti, nukuin pommiin. Fiksu äiti  käski varata uuden lipun, vaikka hintaa olikin tuplasti. Maanataina sen hinta on vain hassu muisto. Kyllä kannatti, sillä parin päivän pako Hollantiin teki todella hyvää. Palattuani maanantaina töihin, oli kiva muistella tuulista rantaa, kun työkaverit kertoivat Saksan puolella vallinneista tukahduttavista helteistä. Minulla pyöri mielessä vain hiekkasärkät ja kirkkaansininen taivas.

Matkalla shoppailin, fillaroin Schveningeniin rannalle ihanaa puiston läpi kulkevaa alamäkeä, söin, kävin museossa ja nukuin hyvin. Minulla oli käytössä vuokraamani pyörä jopa sunnuntaiaamuun asti, joten aamuseiskalta hyppäsin satulaan ja poljin rannan ja kaupungin puoleen väliin. Siitä hölköttelin hiljaiselle rannalle ja hengittelin meri-ilmaa pitkään ja hartaasti. Ihan parasta. Laitan Schveningenistä kuvia erikseen, joten tässä hieman kuvia Haagista!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

HUH HELLETTÄ

Tuntuu kielletyltä valittaa, kun on vihdoinkin lämpimät kelit. Mutta nyt minä kuitenkin hieman aion, sillä niskaan liimautuva tukka, tukahduttavan kuumat yöt ja poskia pitkin valuvat meikit eivät tunnu kamalan kivoilta arkisessa elämässä. Lomalla lämpöä jaksaisikin. Düsseldorfin on siis vallannut hirmuinen helleaalto. Jo alkuviikosta jännitettiin (etenkin meidän pohjoismaisten kesken), että kuinka sitä kestääkään näitä lämpöasteita. Alustavat ennusteet nimittäin näyttivät lähemmäs 40 astetta. Ja siitä syystä juuri päätinkin lähteä viikonlopun mittaiselle pakomatkalle Hollantiin. Kuuma keli  ja tuuleton ilma sisämaassa, etenkin kaupungissa, tuntuivat ahdistavalta ajatukselta. Ja itseni tuntien, olisin saattanut koomata jonkun uuden tv-sarjan parissa pimeässä huoneessa, sillä se olisi viilein vaihtoehto.


Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, kuinka ihanalta viileä ilma tuntuukaan. Nyt ei puhuta -20 asteista, vaan lähinnä kahdenkympin kieppeillä pyörivistä lukemista. Ennen aina odotin helteitä, mutta nyt jotenkin nautin sellaisesta (Saksan) toukokuisesta viileydestä. Silloin saa pukea iltaisin takin päälle, mutta päivisin tarkenee mekollakin. Ehkä kolmen viikon loputon helleputki keväällä Aasiassa riitti hetkeksi ja toivon, että lämpölukemat eivät nousisi koko kesänä yli kahdenviiden. Toivossa oli hyvä elää, kunnes jo heti alkuviikosta aamulla aikaisin herätessä asteet ylittivät unelmalukemani. Kateellisena kurkin Helsingin säätietoja, jotka näyttivät juuri sopivilta; aurinkoa ja siedettävää lämpöä.

Mutta eipäs nyt ihan narisijoiksi aleta, sillä on aivan mahtavaa, että on kesä! Etenkin myöhään laskeva ja aikaisin nouseva aurinko tuntuvat niin ihanilta! Ja mukavan se aamulla seiskan aikaan ennen kovinta hellettä on viilettää hieman tuulisen Reinin varrella lenkillä, kun aurinko porottaa täysillä naamaan houkutellen ne piilossa olleet pisamat taas esiin.

torstai 2. heinäkuuta 2015

SOOLONA HOLLANTIIN

Alkuvuodesta puhuin siitä, että jos toteuttaisi soolomatkan Hollantiin. Silloin se kuitenkin jäi tekemättä, sillä löysin nopeasti matkaseuraa. Nyt helleaallon uhkaavasti lähestyessä Düsseldorfia, suomalainen kroppani alkoi paniikin omaisesti etsimään pakomatkaa viileämpään. Pikaisen kartoituksen jälkeen totesin Hollannin rannikon olevan juuri sopivan lähellä ja asteidenkin pysyttelevän alle kolmessakymmenessä. Bueno! En kuitenkaan jaksanut lähteä kyselemään puolitutuista matkaseuraa, vaan päätin vihdoinkin toteuttaa elämäni ensimmäisen sooloreissun Euroopassa.

Jotenkin kuitenkin tuntui, että kynnys junalippujen varaamiseen oli hirmuisen korkea. Palasin ajatuksissani taas soolomatkustamisen juurille; entä jos olen yksinäinen tai tylsistyn? Iskin Googleen hakusanat Solo travelling in Europe ja muistin taas, miksi niin moni ihminen reissaa yksin. Vapaus valita missä on, mitä tekee, milloin syö, minne menee. Ja jos olen osannut muuttaa uusiin maihin ja kaupunkeihin, elää ja kokea ne yksin, enköhän minä onnistu viihdyttämään itseäni yhden viikonlopun vieraassa maassa. Ja niin minä sitten maanantai-iltana varasin junaliput viikonlopulle Haagiin. Aion syödä hollantilaisia pannukakkua, pyöräillä todennäköisimmin aivan täynnä olevalle rannalle, valokuvata ja käydä katsomassa Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta (!!). Kaupunkia kehutaan myös erinomaiseksi shoppailun kannalta. Taidan myös pakata lenkkarit laukkuun ja käydä ostamassa kirjan.